Lintuharrastukseni loppui lähes kokonaan kun muutimme tähän Mukkulan keskustaa.
Pihapiiriä hallitsee yksi varis, harakkapari ja ylilentävät naakat.
Yksi talitiaispari asuu viereisen talon kolossa ja pikkuvarpusia näkee kävelyteiden reunoilla kun ne ruokailevat pihatatarin siemenillä.
Korkealta kuuluu lokkien kirkunaa, olen nähnyt niitä ostarin kakaisien yhdeksänkerroksisten talojen katoilla.
Muut havainnot ovat käynneitä Ruoriniemessä, Kahvisaaressa ja Pikku-Vesijärven puistossa.
Matti näkee enemmän kun pyöräilee jopa 30 km lenkkejä uudella pyörällään. Hän kertoi minulle esim. silkki-uikun pesänrakentamisen vaikeudesta. Aallot veivät kesällä kaksi pesää eikä poijinta onnistunut.
Ruoriniemen sillan-korvalla minäkin olen nähnyt meriharakan. Tänä vuonna sen tiedetään myös pesineen Lahdessa.
On minulla kovasti ikävä niitä lukuisia pikkulintuja joita pihassamme metsän reunassa rannan läheisyydessä oli. En ole kolmeen kesään enää kuullut satakieltä , mustarastasta enkä punarintaa. Ei näy puukiipijä taka-ikkunasta eikä tepastele Klaus-waris nurtsilla odottamassa einettä.

Eivät lennä kurjet ja joutsenetkaan auroissa tästä yli, en ainakaan ole kuullut enkä nähnyt.