Taisi se olla niin, että ei Rooman seurakunnan pidä puuttua Korinton seurakunnan epäkohtiin vaan kussakin seurakunnassa puututaan omiin asioihin. Tätä voi varmaan pitää pääsääntönä. Aina voi olla poikkeuksia ja niitä ehdottomasti pitää hyväksyä.
Nykyään jopa samassa kaupungissa on useita seurakuntia.
Eiköhän se enisijassa ole niin, että kukin hoitaa omat asiansa, vaan ei tässä pidä olla putkikatseinen: jonkinlaista vastuuta tulee kantaa myös toisista. Ennen, kuin lähtee nuhtelemaan naapuriseurakunnan jäseniä, olisi varmaan hyvä lukea Sananlaskujen kirja monta kertaa läpi ja sisäistää sitä.
Sellainen ajatus tuli, että ulkopuolinen pääsääntöisesti tuossa Paavalin tekstissä tarkoittaa ei-uskovaa, vaan ei ehkä aina. Kuka sen tietää, vaikka seurakunnan ulkopuolellakin olisi ollut tuolloin joku uskova.
Ja sisäpuolella oleva voisi tarkoittaa seurakuntalaisia ja kaikki seurakuntalaiset eivät välttämättä oleet uskovia, vaikka luultavasti lähes kaikki olivat.
Voiko siis olla, että sisäpuolella oleva oli seurakuntalainen, riippumatta siitä, että oliko uskova vai ei?
Käytännössähän lähes kaikki tuolloin olivat uskovia, koska Paavalin opetuksista käy ilmi, että seurakuinta on uskovien yhteisö.
En saa tähän pohdintaani nyt kovin johdonmukaista tolkkua.
Joka tapauksessa, Jumala määrittää seurakuntansa rajat eri tavalla, kuin ihminen ja molemmat määrittelyt ovat yhtä aikaa voimassa.
Jumalan seurakunta koostuu keskenään riitelevistä ryhmistä ja toisiaan selkään puukottavista ihmisistä ja yksi ryhmä koostuu keskenään riitelevistä ja toisiaan raastavista ihmisistä.
Elämä helpottuu, kun hyväksyy tämän.
Samaan aikaan jokaisesta seurakunnasta ja kaiksita seurakunnista löytyy myös monia erilaisia hyveitä ja ystävällisyyttä.
Aihe: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 5. luku (Luettu 6022 kertaa)