A miu tekköö miel haastaa tätä issäin kieltä ko se ikkääko on jäänt päähä soimaa. Johtuu siit ko mie kuuntelen Hietamiehe Laila kirjaa isääin kotkyläst Valkjärvelt.
Nyt mie muistan nii hyvi kuinka tätä haastettii. Kaik Valkjärve sukulaiset puhhuit näi millo häis tai hautajaisiis tavattii.
...
Mutta koska olen ollut Matin vaimo suurimman osan elämääni vaihdan kirjakieleksi.
Meilläkin oli sukutapaaminen viime viikonloppuna Padasjoella. Edustettuna olivat vain kutsutut vanhimman polven jäsenet ja heidän lapsensa. Eivät siis lapsenlapset ja sitä nuoremmat. Silloin ei olisi mahduttu pitopaikkaan joka oli Porkkolan nuorimman pojan koti.
Tyttärillä ja heidän serkuillaan tuntui olevan hauskaa ja paljon muisteltavaa.
Silloin, vuosikymmeniä sitten kun me menimme mökille olivat paikalliset serkut jo istuneet hyvän tovin kellarin katolla odottamassa meidän auton tulemista .
Aamuisin kun meidän työt olivat vielä vuoteessa tulivat serkut istumaan sängyn reunalle leikkikavereita odottamaan. Heillä ei ollut lapsia naapurissa.
Heillä oli kuitenkin paljon parhaimmat vetonaulat, talon eläimet ! hevoset, lehmät, vasikat koira ja kissat. Sieltä kai lahti meidän vanhemman hevoskulluus, joka jatkuu yhä.
Hänen kyydillään olimmekin, ja kyyti oli hyvää ja varmaa, niin paljon hän autoa on ammatissaan ajanutkin. Nyt on allaan uusi upea työsuhde- Audi kaikilla herkuilla.
Mekin ollaan oltu Puuhamaassa, mutta siitä on yli 30 vuotta. Lieko vehkeetkään enää samat. Lapsenlapset meillä oli tietysti mukana ja heillehän se olikin parasta. Vesiliukumäki oli silloinkin, ja sellaiset joutsenet joiden kyytiin pääsi vesille.
Nyt ei mikään tuollaine enää suju, mutta arki on hyvää, ja se riittääkin. Tänään kävin taas kaupassa ja tein usean päivän ostokset. En soittanut Mattia ala-ovelle auttamaan rollan ja kolmen kassin kanssa, vaan yritin itse. Hankalaa se oli, niin hankaa että meinasin jo luovuttaa ja soittaa hänet apuun. Purin hammasta, ja selvisinkin...
Ovi painuu koko ajan kiinni. Minä tungen väliin, käännän kassit sisäänpäin jolloin en ole mahtua rollaa työntämään. Kynnyksen yli pitää rolla nostaa, kolme kassia painaa, rolla on kaatua ja minua sattuu oven sisäkahva lonkkaan. Sitten on vielä toinekin ovi, helpompi väliovi, mutta sitäkin täytyy väkisin pitää toisella kädellä auki.
Nyt tiedän että soitan a i n a Matille kun lähden kuorman kanssa kaupasta kotiin päin. Annan aikaa kolme-neljä minuuttia ja Matti on ovia avaamassa, tai ottaa rollan haltuunsa ja saa sisälle kun minä pidän ovea.
Tähän on tultu...kauppareissu ja kauppakassit on päivän jumppa !
