Keskustelu > Seuratupa

Aamuhartaus 18

(1/17) > >>

Pena:
Samalla tavalla voit mietiskellä tuon yliaistillisen Meren kunniakasta luontoa. Se on ylitsevuotavaa, moniloistoista valkeutta, joka on levinnyt kaikkeen ja kaiken ylle sanoinkuvaamattomasti. Ajattele, että Isä on luonto, Poika on sen tietoisuus ja Henki on elämä, joka on yhdistynyt elävään luontoon. Ja jos tuosta aistittavissa merestä ei voi erottaa sen voimaa eikä mitään näistä voi käsitellä muista riippumatta, kuka kykenisi kuvaamaan tuon Pyhän Kolminaisuuden kunniakkaan luonnon, jota kolminaisena ylistetään?

Palava ruoko

Pena:
Kuka voisi kertoa kumarrettavista Persoonista ja kuvata kutakin toisista riippumattomana? Vaikka niitä nimitetään kolmeksi, ne ovat yksi, ja vaikka ne ovat yksi, niitä ylistetään kolminaisena. On mahdotonta nähdä yhtä ilman kolmea, eikä kolmea voi nähdä muutoin kuin yhtenä, aivan kuin merikään ei näy ja ole ilmaistavissa muuten kuin yhtenä eikä kolmena.

Palava ruoko

(Tässä näkyy mielestäni ortodoksisen teologian olennainen piirre: Jumalaa ei määritellä kolminaisuudeksi vaan Häntä ylistetään kolminaisena.)

Pena:
Et voi sanoa yhdellä olevan voimaa riippumatta noista kahdesta muusta. Mutta jos sanot, että tietyssä paikassa vesi on makeaa ja jossain toisaalla taas karvasta, huomaa että Jumalakin, vaikka Hän onkin suloisen makea ja hyvä, menettelee ankarasti niiden kanssa, jotka ansaitsevat rangaistuksen. Ja vaikka Hän maistuukin makealta ja suloiselta niille, jotka Häntä rakastavat, Häntä vastustavat tuntevat Hänet karvaana ja piinaavana. Joka tapauksessa nämä ovat toimintoja, eivät voimia. Voimia on kaksi, nimittäin yliaistillisen ja aistittavan meren voimat, ja me olemme puhuneet ainoastaan niistä.

Palava ruoko

Pena:
Aistittavalla merellä on lukemattomia molemmille yhteisiä toimintoja. Siihen kuuluu toiminta, joka synnyttää monia erilaisia luontoja ja kasvattaa ja ylläpitää niitä. Näe siis, kuinka myös tuo palvottava Suuruus synnyttää kaikki luonnot, kasvattaa, ylläpitää ja elävöittää niitä sekä on vielä synnyttävä järjelliset olennot Hänen kunniansa kaltaiisuuteen.

Palava ruoko

Pena:
POIMULEHTIÄ

Kun Natsarenus nääntyi ristin alle
pääkallon kukkulalle kulkeissaan,
silmistään kyyneleet sai vuotamaan,
ne lankes keväänuhkuisalle.

Kas, poimulehtiselle matalalle
ne jäivät kitkkahasti loistamaan.
Kun Kristus nousi jälleen haudastaan,
päivälle hymyili ne nousevalle.

Kun sydämeni poimulehtilöitä
kostutti sama kaste suloinen,
jo tunsin elon armautta.

Jäi silloin muutamia helmilöitä
kupuihin näiden sydänlehtien,
ne tietää taivaan toivon tuoreutta.

Niilo E. Wainio 1895

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta