Aamuhartaus 27

[Pena]

Kristinuskon lopun ajan odotus ei ole samaa kuin maailman lopun odotus. Sellaistakin on ajassamme*. Kun jännittyneenä seuraamme suurvaltain politiikkaa, kun tiedämme, miten sotavarustelut kiaikkialla ovat käynnissä ja entistäänkin hirvittävämpiä tuhoaseita valmistetaan, samanaikaisesti kun käydään nevotteluja varustelun vähentämisestä, saattaa meidät vallata karmea pelko: entäpä, jos joku jossakin menettää malttinsa, unohtaa vastuunsa ja painaa nappia?
Tämä pelko ei kuitenkaan ole samaa kuin kristillinen lopun odotus. Tämän pelkomme me saamme, kaikkien muiden huoliemme kanssa, jättää taivaallisen Isämme käsiin. Hän, joka on maailman luonut, tietää, miten ja milloin hän sallii maailmansa tuhoutua. Siitä me emme huolehdi emmekä murhetta kanna. Hän pitää meistä huolen.

Jaakko Haavio

* kirjoitettu vuonna 1974

[Pena]

Kristityn ajatus lopun ajasta on toisenlainen. Me odotamme Kristuksen paluuta.
Tämä odotus on kristikunnassa monesti hämärtynyt, jopa kokonaan hävinnyt. Olemme mukautuneet elämään maailmassa ikäänkuin ei taivasta olisi ensinkään olemassa. Olemme unohtaneet Vapahtajan antaman lupauksen, että hän, taivaaseen astunut, vielä palaa voimassa ja kirkkaudessa, että hän panee toimeen suuren erottelun omiensa ja hylkääjiensä välillä ja vie omansa taivaalliseen valtakuntaansa, jolla ei loppua ole. Siellä, missä hengellinen elämä virkoaa uuteen voimaan, tulee myös eläväksi Kristuksen tulemisen odotus. Hän on lähellä, oven edessä! Elämme adventtia, koko elämämme on sitä, pian alkavat juhlat.

Jaakko Haavio

[Pena]

Pyhä Raamattu neuvoo meitä odotuksessamme olemaan maltilliset ja raittiit. Kaikki kiihkoilu olkoon meistä kaukana! Kristuksen paluun ajankohdan ennusteluun tai laskemiseen meillä ei ole valtuuksia. Saamme tehdä ajallista työtämme niinkuin meillä olisi vielä vuosia ja vuosikymmeniä edessämme, suunnitelmamme saamme tehdä kauas tähdäten - ja kuitenkin olkoon jokaisella kristityllä ihmisellä joka hetki sydämensä syvimmällä hiljainen toivo: Kunpa Vapahtajani pian saapuisi! Häntä ikävöiden odotan. Hänen tuloaan valmistan. Hänelle kokoan ystäviä.
"Herra on lähellä". Pian alkavat juhlat.

Jaakko Haavio

[Pena]

Useimmilla meistä on läheisiä, jopa hyvin läheisiä ihmisiä kuoleman rajan takana. Evankeliumin ilosanomaan kuuluu sekin, että saamme vielä tavata heidät ja viettää iäisyyden heidän seurassaan.
Olemme käyneet rakkaittemme haudoilla. Muistelemme heitä kaivaten. Mutta - saammeko myös sulkea heidät esirukouksiimme? Saammeko rukoilla vainajien puolesta?
Näyttää siltä, että kristikunnan alkuaikoina ilman arveluita niin tehtiin. Jumalanpalvelusta viettävä seurakunta piti esirukousta kuolleiden jäsentensä puolesta. Oli myös tapana, että autuaan vainajan kuoleman vuosipäivänä hänen sukunsa ja ystävänsä viettivät Pyhää Ehtoollista saadakseen läheisen yhteyden häneen ja Elämän Herraan. "Kaikki hänelle elävät." Vainajien sieluille rukoiltiin rauhaa ja pyydettiin heille voitollista ylösnousemusta viimeisenä päivänä.

Jaakko Haavio

[Pena]

Varmaan me evankeliset kristitytkin voimme, pelkäämättä väärin menettelevämme, seurata alkuaikojen kristittyjen esimerkkiä.
Martti Luther kirjoitti v. 1528: "Koska Raamattu ei mitään mainitse asiasta, uskon, että voimme, syntiin syyllistymättä, vapain ja hartain mielin rukoilla vainajien puolesta tällä tai jollakin muulla tavalla: Rakas Jumala, jos hänen sielunsa on sellaisessa tilassa, että häntä käy auttaminen, niin ole hänelle armollinen! Ja kun näin on muutaman kerran tapahtunut, riittäköön se!"

Jaakko Haavio

[Pena]

Tahdomme siis mekin rukouksissamme muistaa vainajiamme, sitäkin halukkaammin, kun tiedämme heidän puolestaan muistavan meitä ja rukoilevan meidän puolestamme (Luuk. 16:27,28, Ilm. 6:10; 8:4*).

Jaakko Haavio

*Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' - Ne huusivat kovalla äänellä: "Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?" - Niin nousi suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä pyhiltä tulevien rukousten kanssa

[Pena]

Vainajien puolesta rukoilemista voimme perustella myös sillä, että näkyvällä ja näkymättömällä seurakunnalla on Kristuksen ruumiin jäseninä yhteys keskenään (Hebr. 12:22, Ef. 2:19). Ilmestyskirjan mukaan marttyyrien sielut taivaan alttarin alla vaikuttavat rukouksillaan taistelevan seurakunnan tilanteeseen (Ilm. 6:10). Taivaassa iloitaan syntisen kääntymisestä (Luuk. 15).

Jaakko Haavio

[Pena]

Vapaus on suuri asia. Sen takia on maailmassa paljon taisteltu, jopa verta vuodatettu. Me suomalaisetkin tiedämme jotain tästä. Tiedämme senkin, että todellinen hengenviljely on mahdollista vain vapauden ilmapiirissä. Sama koskee myös hengellistä eli uskonnollista elämää. Jos meiltä riistetään valinnan mahdollisuudet, jos meidät puetaan sääntöjen ja määräysten pakkopaitaan, omantunnon elämä tuhoutuu ja tilalle tulee kaavoihin kangistunut, valheellinen muotomeno.

Jaakko Haavio

[Riitta-mummi]

Syvällisen ajattelun loistava tuote !

[Pena]

Kristityn ihmisen vapaus ei kuitenkaan ole mikään yksiselitteinen asia. On huomattava, että se on aina yhteydessä Kristukseen. Se ei siis ole meidän omien päähänpistojemme ja mielihalujemme toteuttamista. Se ei ole piittaamattomuutta toisten ihmisten tarpeista. Raamattu sanoo: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Älkää antako uudelleen sitoa itseänne orjuden ikeeseen." Raamatun mukaisesti määritteli Martti Luther kristityn vapauden näin: "Uskossa kristitty on vapaa kaikkien kappalten herra, rakkaudessa hän on kaikkien alle alistettu ja kaikkien palvelija."

Jaakko Haavio

[Pena]

Vapautemme rajat määräytyvät siis Kristuksesta ja uskosta käsin. Niinpä luetteloa siitä, mitkä asiat ovat kristitylle sallittuja ja mitkä ovat häneltä kiellettyjä, ei milloinkaan voida laatia, niin usein kuin sellaista on yritettykin.

Jaakko Haavio