Kirjoittaja Aihe: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta  (Luettu 29864 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa sivullinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 606
Paitsi, että asuin hieman Suolahden puolella, mutta nyt ne kaksi pikkukaupunkia ovat yhtä. Huomaan ajattelevani Äänekoskea hyvin usein ja olen jopa harkinnut muuttoa sinne takaisin. Ehkä en kuitenkaan sitä tee, koska minulla on täällä Joensuussa hyvä asunto ja toinen tärkeä seikka on toimivat hoitosuhteet sairaalan lääkäreihin.

Äänekoskella asui muutamia vanhan ajan puliukkoja, nykyisin sanotaan pultsari tai spurgu. Yksi, jonka hämärästi muistan oli Mäkisen Eikka; hän oli myös sotaveteraani, niin kuin sen aikaisista (1970-luku) monet kaltaisensa. Hän istui usein kavereineen rannassa, tiheän pusikon suojassa. Paikkaa sanottiin Kankkulaksi. Sieltä hän lähti tarpeeksi tulilientä nautiskeltuaan sitten vetäytymään kohti kotiaan yhden Oikarais Kaitsun kanssa. Moni, niin kuin en itsekään tiennyt, että Eikka kirjoitti myös runoja, joita pikkulehti eli oikeammin Sisä-Suomen lehti julkaisi. Se oli siis tienoon paikallislehti. Tässä yksi Eikan runo:

ERO

Kun mä kuoleman kautta
            erkanen
jää minusta pelkkä muisto.
Kaikki vainiot valittaa -
ei vähiten Kankkulan puisto.

Kun mä kuoleman kautta
            erkanen älä
turhaan kelloja soita, muuten
Kankkulan kaveri, sinä surusi
voittaa koita.

Kun mua hautaan saatellaan
avaa Pietari oven mulle.
Ja seuraavassa postissa laitan
kiitoskortin sulle.

Kun mua hautaan saatellaan
saat laulaa laulua kaksi.
Minua kaksissa miehin
                kannetaan
näin tulee se halvemmaksi.

Eino Sakari Mäkinen

-ei ole vielä seitsemääkymmentä vuotta Eikan kuolemasta, mutta lähetän tämän siitä huolimatta Eikan muistoksi.
« Viimeksi muokattu: 18.11.20 - klo:17:45 kirjoittanut sivullinen »

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34169
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #1 : 18.11.20 - klo:18:32 »
Aasinsiltaa pitkin kopsuttelen aiheeseen Teoston tapaiseen omistusoikeustapaukseen.
Yksi rakkaimmista schlagereistani, Klaus Hoffmanin Mein Flanderland´ia ei enää löydy YouTubesta.

Kysymys on eräästä tietystä taltiosta, jossa Klaus on levykannessa nuorena kultakiharaisena, ja video näyttää Flanderin rantahietikkoa ja upeaa taivasta.

Aasinsilta on sivullisen rakkaus Äänekoskeen. Minulla on erikoinen suhde Flanderiin jossa en tiedä käyneeni ( mutta tunnen 1600-luvun laatukuvat kuin olisin asunut niissä ), esim. Johannes Veermerin ruudulliset kivilattiat ja naisten asut ovat kotoisia minulle.

Siis. Laulu Mein Flanderland löytyy kyllä, mutta levykansi on erilainen, eikä kuva liiku, ja äänentoisto on huono siihen rakkaaseen levytykseen verrattuna.

https://www.youtube.com/watch?v=SkjIBZ7jgtA

Mistä moinen 'roistomainen' teko ?  Levy-yhtiönkö tekosia ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34169
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #2 : 18.11.20 - klo:18:43 »
Etsivä löytää !

Ei löydy YouTuben hakurivin avulla, mutta Körttifoorumin Haku auttoi. Kirjoitin Mein Flanderland, ja nyt soi:

https://www.youtube.com/watch?v=pOtKnGDz59c&feature=youtu.be

Tallensin sen tähdellä omiin tiedostoihin.  :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4837
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #3 : 18.11.20 - klo:18:44 »
Huomaan ajattelevani Äänekoskea hyvin usein ja olen jopa harkinnut muuttoa sinne takaisin.
Äänekosken Huima :icon_xmasbiggrin:

Poissa sivullinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 606
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #4 : 18.11.20 - klo:19:30 »
Äänekosken Huima :icon_xmasbiggrin:

Huima oli ennen kova, mutta nyt Koiviston Kipinä on parempi koriksessa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18470
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #5 : 19.11.20 - klo:13:44 »
Vaimon eka palveluspaikka oli Konneveden koulussa kielten opettajana. Kotimme oli Tikkakoskella, joten tuli minullekin Äänekoskelta eteenpäin tie tutuksi Konnevedelle. Oli aina niin kiire, että Äänekoski ja Suolahti jäivät "tutkimatta".

Poissa sivullinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 606
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #6 : 19.11.20 - klo:14:35 »
Vaimon eka palveluspaikka oli Konneveden koulussa kielten opettajana. Kotimme oli Tikkakoskella, joten tuli minullekin Äänekoskelta eteenpäin tie tutuksi Konnevedelle. Oli aina niin kiire, että Äänekoski ja Suolahti jäivät "tutkimatta".

Ahaa, tuttuja paikkoja. Nykyisin nelostie on jo melkein Äänekoskelle asti moottoritienä. Itse Äänekoski jää nyt enemmän syrjään valtaväylältä Jyväskylästä Ouluun kuin ennen, kun tien linjaustakin vähän siirrettiin. Suolahti ja Konnevesi ovat jo syrjässä. Minulle Saarijärvikin tuli hyvin tutuksi, eikä vähiten silloisen tyttöystävän takia.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18470
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #7 : 19.11.20 - klo:15:10 »
Todellakin nelostietä on uusittu ja hyvä niin, sillä se on pohjoiseen vievä valtaväylä. Täällä Kankaalassa asumme "oikotie Lappiin" tien varrella, mutta ränni tämä on uusitun nelostien rinnalla. Äänekosken seuduilla on tehty paljon uutta, mm se uusi siltakin, on räjäytetty kallioita ja siirretty maamassoja parempiin paikkoihin.
Suomi on toimiva maa!

Poissa sivullinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 606
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #8 : 30.12.20 - klo:00:22 »
Surullinen kuolonkolari taas kerran Äänekosken Liimattalan kylän vaiheilla (entistä Konginkangasta) joulun jälkeen sunnuntaina. Monesti miettinyt, miksi aina siellä? Pahimmissa on ainakin yhtenä pääsyynä ollut kelin liukkaus, kova vauhti ja ohitus. Säikähdin todella kun kuulin tästä onnettomuudesta, koska tiesin veljeni menneen uuden kihlattunsa kanssa mökille Viitasaarelle tapaninpäivänä ja ajattelin, että ovat sitten sunnuntaiaamupäivällä lähteneet tulemaan sieltä pois. Nimittäin yksi kolariautoista näytti aivan veljen autolta. Laitoin tekstarin ja soitinkin, mutta ei vastausta.

Onneksi veli sitten iltapäivällä soitti, että ovat vielä siellä mökillä. Kerroin onnettomuudesta ja kysyin, tiesikö hän enempää, mutta ei tiennyt muuta, mitä uutisissa oli sanottu.

Silloin kun se paha bussionnettomuus sattui, veli joutuikin lomaltaan auttamaan henkisesti järkyttyneitä ihmisiä. Se onnettomuus taisi olla Suomen pahimpia ellei pahin liikenneonnettomuus. Ennen viime sunnuntaista niillä seuduin sattui rekkakolari, jossa toinen täysperävaunurekka törmäsi ylämäessä? toisen perään ja syttyi palamaan. Kuljettaja kuoli siinäkin.

Tunsin Liimattalasta kouluaikaan kaksi veljestä, joista toinen elää vieläkin. Olisikohan jommalta kummalta kuultua omituinen kummitustarina, että juuri näillä kolaripaikoilla nähdään joskus seisovan tumma hahmo tien vieressä? Tämän kuulin jo 70-luvulla ennen pahimpia kolareita. No tällaisiin en usko, mutta karmivalta kuitenkin kuulostaa. 

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18470
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #9 : 30.12.20 - klo:11:41 »
Olen monet kerrat ajanut kuvaamasi bussiturmapaikan kohdalta etelään tai pohjoiseen, miten tieni on sattumoisin kulkenut. Silloin aluksi veti mielen hiljaiseksi, mutta nyt paikan ollessa historiallinen tunteeni ovat haalean erilaiset. Saattaa joihtua siitäkin, että esikostyttäreni menehtyi suomalaisen heikon lain ulottumattomissa poliisivankilassa, mitä pidän kuoleman esikartanona.

Poissa sivullinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 606
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #10 : 30.12.20 - klo:14:35 »
Olen monet kerrat ajanut kuvaamasi bussiturmapaikan kohdalta etelään tai pohjoiseen, miten tieni on sattumoisin kulkenut. Silloin aluksi veti mielen hiljaiseksi, mutta nyt paikan ollessa historiallinen tunteeni ovat haalean erilaiset. Saattaa joihtua siitäkin, että esikostyttäreni menehtyi suomalaisen heikon lain ulottumattomissa poliisivankilassa, mitä pidän kuoleman esikartanona.

Osanotto tyttäresi poismenon johdosta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18470
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #11 : 30.12.20 - klo:15:26 »
 :023: :039:

Poissa sivullinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 606
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #12 : 03.01.21 - klo:17:34 »
SRK:n Suviseurat Äänekoskella Liimattalan pelloilla v.2018

https://www.youtube.com/watch?v=xvmoeCetdbQ

Poissa sivullinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 606
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #13 : 12.01.21 - klo:18:22 »
Vuodesta 1968 vuoteen 1983 eli koko paikkakunnalla oloni ajan Suolahden suurin puolue oli SKDL ja toisena oli SDP. Äänekosken vastaavat olivat ykkösenä SDP ja toisena SKDL. Näin vanhoissa tehdaskaupungeissa kuuluu ollakin. Sain kipinän vasemmistoon jo nuorena, vaikka jäseneksi liityin vasta 2012. Ammattikoulussa oppilaitostoimikunnan vaaleissa olin tosin jo silloin kansandemokraattien ehdokkaana ja valittiin. Minulla on monta valokuvaa kokouksista. Yhteiskoulussa valittiin kokeilukouluneuvosto ja siinä sain eniten ääniä koko koulussa. Se tosin johtui pitkästä tukastani ja tytöt äänesti lähinnä tukkaa eikä mielipiteitä.

Nykyisin Äänekosken valtuuston suurin puolue on SDP ja toiseksi suurin Vasemmistoliitto ja näin on (aika) hyvä. Pikkupuolueitakin siellä on kuten persut ja kokoomus.

Tehdas tuo leipää asukkaille. Olen itse ollut siellä töissä kahteen otteeseen. Ensin keskuslabrassa vesinäytteitä tutkimassa (ja hakemassa eri tehtailta) ja toisen kerran sulfaatin laadunvalvonnassa tekun harjoittelussa. Nykyisin automaatio on pistänyt paljon porukkaa pois, mutta kyllä tehdas antaa vielä työtä monelle ihmiselle suoraan ja myös alihankkijoiden kautta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18470
Vs: Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta
« Vastaus #14 : 12.01.21 - klo:21:05 »
SRK:n Suviseurat Äänekoskella Liimattalan pelloilla v.2018

https://www.youtube.com/watch?v=xvmoeCetdbQ
Suviseurojen jälkeen ajelin etelästä pohjoiseen Liimattalan seurapaikan ohitse. Ruskeaksi olivat vihreät kävelykadut muuttuneet. Kaksi yksinäistä matkailuvaunua oli jäänyt hakematta.
Kolme kertaa olen minäkin vaunuani tarvitsijalle antanut.