Kirjoittaja Aihe: Iltahartaus 13  (Luettu 4529 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #30 : 24.09.23 - klo:18:56 »
VK 119    Henki, armon tuoja

https://www.youtube.com/watch?v=n0gys2a8nEY

1.
Henki, armon tuoja,
lohdutuksen suoja,
asu luonani.
Rakkauden tulta,
uutta voimaa sulta
pyydän sieluuni.
Sytytä nyt kylmä mieli,
voimistuta heikko kieli.

2.
Henki meissä kiittää,
heikot yhteen liittää,
Herraa kirkastaa.
Auta, että voisin
aina, niin kuin soisin,
häntä rakastaa,
kiittää häntä lahjoistansa,
kasvaa hänen armossansa.

3.
Murhe kyllä vaivaa,
tuska mieltä kaivaa,
Henki, lohduta.
Auta, että löydän
runsaan riemupöydän
täynnä lahjoja.
Anna sanan valon loistaa,
mustat murhepilvet poistaa.

4.
Herran lahja parhain,
minuun luo jo varhain
usko, hartaus.
Saavu, toivottuni,
kallis kaivattuni,
sielun virvoitus.
Anna voimaa voimastasi,
rauhaa läsnäolostasi.

5.
Peura janoissansa
rientää tuskissansa
luokse lähtehen.
Vie myös meidät täällä
murheen hellesäällä
luokse Jeesuksen.
Johda meidät Herran huomaan
armolähteen vettä juomaan.

6.
Uskon uudistaja,
synnin karkottaja,
minut puhdista,
että tiellä pysyn,
joka päivä kysyn
Herran tahtoa,
että valon lapsi oisin,
kiusaukset voittaa voisin.

7.
Tule sydämeeni,
ohjaa askeleeni
kunniaksesi.
Käännä etsintäni,
että elämäni
Herraa kiittäisi.
Anna rukouksen mieli,
kiitokseesi käännä kieli.

8.
Estä pahan valta,
torju kaikkialta
viekkaat aikeet sen.
Jälkeen matkan vaivan
anna ilo taivaan
autuaallinen.
Siellä laulan lakkaamatta
uutta virttä loppumatta.



Johann Franck 1653. Ruots. Petrus Brask 1690. Suom. Gabriel Lauraeus 1747, Elias Lönnrot 1864. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Johann Crüger 1653.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #31 : 25.09.23 - klo:18:36 »
Kappalainen Emriikka Salonen: Taakat kannattaa jättää hänelle, joka voi ne oikeasti kantaa


https://areena.yle.fi/podcastit/1-66476614
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #32 : 26.09.23 - klo:18:43 »

SV  69Herramme, katso meidän kurjuuttamme


1. Herramme, katso meidän kurjuuttamme
ja sääli suurta voimattomuuttamme.
Luo katse minuun, murheen alaiseen
ja sydämeni tuskaan salaiseen.

2. Rakkauteesi liitä sydämeni
ja täytä armollasi köyhyyteni,
pois pyyhi epäuskon pimeys,
myös huoli, heikkous ja kärsimys.

3. On lupauksen sana murheisella:
On tuskan alla valta Jeesuksella.
Ei auta työ, ei oma voima muu.
Vain Kristus auttajaksi kirkastuu.

 

Bengt Jonas Brantberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2014


Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #33 : 27.09.23 - klo:19:26 »
VK 461 Kiitä Herraa, yö ja päivä

https://www.youtube.com/watch?v=JuNRNh6Kev8

1.
Kiitä Herraa, yö ja päivä,
pimeys ja valokin!
Aurinko ja kuu, myös kiitä,
hän on tehnyt teidätkin.
Taivaan tähdet, hiljaisella
matkallanne kiittäkää.
Lähde, virta, meren laine,
ylistykseen yhtykää.

2.
Maailman te vuoret, laaksot,
Herraa kunnioittakaa!
Aamun kirkkaat kastehelmet,
Luojaa saatte heijastaa.
Kiitä Herraa, pienin kukka
laakson laajan liepeellä.
Metsän puut, te huminoikaa
Herran suurta nimeä.

3.
Kiitä Herraa, sadepilvi,
salama ja ukkonen!
Kiittäkää, te kidetähdet
tuiman talvipakkasen.
Kiitä, lumi, raekuuro,
kiitä, myrsky mahtava,
kiitä, leuto lännen tuuli,
illan rusko hehkuva.

4.
Kiittäkää, te Luojan linnut,
erämaiden eläimet,
retkillänne, loukoissanne,
kesyt, villit, nälkäiset!
Merten, virtain kalaparvet,
valasparvet, laulakaa,
kaikki luodut laadullanne
Herraa kunnioittakaa.

5.
Kiittäkää jo Korkeintanne,
kansat, kansain ruhtinaat,
lapsukaiset, vanhat, nuoret,
pienet, heikot, voimakkaat!
Halleluja, kiitoksenne
nouskoon maasta taivaaseen,
yhtyköön se enkeleitten
taivaalliseen kiitokseen.

6.
Sieluni, nyt kiitä Herraa,
lunastajaa, luojaasi!
Lapsekseen hän sinut osti,
orjuudesta vapaaksi.
Hän on aina auttajasi,
armossaan vie autuuteen.
Kiitä riemuiten siis Herraa
nyt ja aikaan iäiseen!




Lina Sandell psalmin 148 ja apokryfisen Kolmen miehen kiitoslaulun pohjalta 1879. Suom. 1886, 1892. Virsikirjaan 1938. Uud. ja säk. 4 suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Felix Mendelssohn 1843.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #34 : 28.09.23 - klo:19:36 »
Kirkkoherra Tuomo Törmänen: Kuka on oikea?

Taivalkosken kirkkoherra Tuomo Törmänen pohtii historiantutkimuksen mahdollisuuksia tavoittaa menneiden sukupolvien hengellisen elämän moninaisuutta ja vivahteita.
Hartaudessa lauletaan virsi 415 "Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella". Virren esittävät Jaakko Kortekangas, baritoni, Eero Annala, urut

https://areena.yle.fi/podcastit/1-66476284

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #35 : 29.09.23 - klo:19:24 »
https://www.youtube.com/watch?v=Batt_LCuLWg

SV  131Jeesus kulmakivi on

1. Jeesus kulmakivi on,
yksin häneen nojatkaamme.
Vaikka synti kauhistaa,
häneltä me armon saamme.
Hänellä on voima, valta
auttaa meidät synnin alta.

2. Yhtään rikkomustamme
oma hurskaus ei korjaa.
Vihollinen armoton
uhkaa aina synnin orjaa.
Armo kohtaa arvottoman,
nostaa, kantaa toivottoman.

3. Salaisuutta Jumalan
katsokaamme nöyrin mielin:
pituus, syvyys, korkeus,
lausumaton ihmiskielin
kohtaa Raamatussa meitä,
armo syntiin eksyneit

 
Lars. T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2013
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #36 : 30.09.23 - klo:18:18 »
SV 226  Nyt kiitän, Herra, kaikesta
https://www.youtube.com/watch?v=wUv7GLDmauU

1. Nyt kiitän, Herra, kaikesta
tämänkin päivän armosta.
Vain vaivoin tulkita sen voin,
hyvyyttä kuinka suurta koin.

2. Minua siunaa vielä nyt,
kun jälleen yö on ehtinyt,
ja käske enkeleittesi
varjella nukkuessani.

3. Suo, että murheettomana,
huolia vailla, vapaana
rauhassa yöni lepäisin,
taas uuteen aamuun heräisin.

4. Katsahda puoleen kaikkien
heikkojen ihmislapsien.
Kuuntele rukouksia.
Suo uskoa ja lepoa.

5. Kaikkien pyhäin kanssa me
sinulle, ristin Herralle,
veisaamme virren iloiten
ja kerran uuden, taivaisen.

Ulrika Sofia Nordencreutz 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2011

tietoa virrestä: http://siioninvirret.blogspot.com/2019/05/siionin-virret-226-231.html


Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #37 : 01.10.23 - klo:18:01 »
VK 270 Enkö Herraa Jumalaani

https://www.youtube.com/watch?v=bMhXcjUn0Ig

1.
Enkö Herraa Jumalaani
riemuvirsin kiittäisi!
Enkö suurta auttajaani
ylistäisi hartaasti!
Pohjatonta laupeutta
lapsilleen hän osoittaa,
Isän sydän armahtaa
täynnä pelkkää rakkautta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

2.
Niin kuin kotka siivillänsä
poikiansa peittelee,
niin hän minut kädellänsä
armiaasti suojelee.
Äidinkohdussa jo antoi
muodon, hengen, elämän,
sieltä tähän hetkeen hän
huostassansa hoiti, kantoi.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

3.
Eipä ollut Poikansakaan
liian kallis hänelle,
kuolemaan hän antoi rakkaan
elämäksi minulle.
Ääretön on Herran hyvyys!
Vaikka heikko henkeni
kuinka tarkoin miettisi,
tutkimaton on sen syvyys.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

4.
Pyhän Hengen johdattamaan
Herra antaa sanassaan,
elämääni hallitsemaan
tiellä taivaan kunniaan.
Uskon kirkkaan, puhtaan liekin
sytyttää hän sydämeen,
johtaa minut autuuteen,
valaistu on kuolontiekin.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

5.
Sielustani huolen kantaa,
armollaan hän ruokkii sen.
Ruumiilleni hän myös antaa
kaiken, mitä tarvitsen.
Milloin taito oma puuttuu
taikka olen voimaton,
Herra heikon voima on,
vahvaksi näin heikko muuttuu.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

6.
Maailmamme aarteinensa
hallintaamme Herra soi,
luomakunnan luotuinensa
hyödyksemme meille loi.
Minne silmä, tieto kantaa,
runsaasti on lahjoja,
joita Luoja, kaitsija,
luoduillensa aina antaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

7.
Silmäni kun uneen suljen,
Herrani jää valvomaan.
Taas kun uuteen aamuun kuljen,
uuden armon aina saan.
Ellei kasvot Herran armaan
jäisi tiellä saattamaan,
sieluni ei tuskistaan
koskaan toipua vois varmaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

8.
Vaikka väijyy sieluani
vihollinen, kiusaaja,
ei se koskaan Herrastani
tempaa irti minua.
Herra torjuu voimallansa
kaiken pahan päältäni
johdattaen juoksuni
Hengellänsä, armollansa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

9.
Niin kuin isä ei voi kieltää
rakkautta lapseltaan,
joka vastoin isän mieltä
harhaan kulkee toisinaan,
niin myös Herra hoitaa lastaan
rakkauden vitsalla
eikä koston miekalla,
armoon sulkee ainoastaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

10.
Vaikka joskus ankaralta
tuntuu Herran kuritus,
Herralla on siihen valta,
häntä ohjaa rakkaus.
Minut syntiin hukkumasta
Isä tahtoo varjella,
siksi ohjaa luoksensa
ristin tietä taivaan lasta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

11.
Eikä ole, uskon kyllä,
risti luotu iäksi.
Ei sen vaiva enää yllä
tuolle puolen matkani.
Talven tuimat tuiskut poistaa
jälleen suvi suloinen,
niin myös jälkeen vaivojen
ilosta saa silmä loistaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

12.
Sinulla on Isän sydän,
niin myös Isän rakkaus.
Herra, lapsenasi pyydän:
Kuule uskon rukous.
Auta, että armostasi
täällä aina päivin, öin,
ajatuksin, puhein, töin
etsin, Herra, kasvojasi.
Ja kun loppuu aikani,
ylistää saan iäti.




Paul Gerhardt 1653. Suom. Otto Immanuel Colliander 1874. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Johann Schop 1641.

virren tarinaa:

”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.” Tämä psalmin 103 jae sopisi otsikoksi tälle Paul Gerhardtin (1607-1676) kiitosvirrelle. Mittavan virren 12 pitkää säkeistöä nimittäin nostavat ajateltavaksi, mitä kaikkea Jumala on tehnyt hyväksemme. Alussa on kuin Lutherin Vähässä katekismuksessa olevan uskontunnustuksen selityksen tiivistelmä (säk. 2–4). Siitä Jumalan huolenpidon kuvailu jatkuu aina hänen kannettavaksemme antamaansa ristiin saakka (9–11). Tämänkaltaista virttä mielellään suosittelee päivittäin luettavaksikin.

Koossa pitävänä tekijänä on kertosäe: ”Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.” Se on kuin kaikua monessa psalmissa toistuvaan kehotukseen: ”Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.” Siinä korostuu tälle virrelle ominainen hillityn riemun sävy, joka luo veisaajan mieleen turvallisuutta.


Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #38 : 02.10.23 - klo:18:43 »
VK 137  Armollaan Herra ennättää

https://www.youtube.com/watch?v=Ta9Rq5RjSRk

1.
Armollaan Herra ennättää
turvaksi omillensa,
ja enkelinsä lähettää
hän heidän avuksensa.
Me saamme laulaa ilolla.
On enkeleitä suojana
myös tänään matkallamme.

2.
He varjelevat lapsuuden
ja nuoren elämämme,
seuraavat päiviin vanhuuden,
kulkevat lähellämme.
Me saamme laulaa ilolla.
He saattavat myös kuollessa
iäiseen kotiin meitä.

3.
Näin Herran omat matkallaan
turvassa olla saavat
ja Pyhä Henki armollaan
lääkitsee vaivat, haavat.
Nyt saamme laulaa ilolla
ja kerran kiittää taivaassa
seurassa enkeleiden.




Georg Reimann 1639. Ruots. Jesper Swedberg 1694, Johan Olof Wallin 1816. Suom. Uusia Wirsiä 1836. Virsikirjaan 1886. Uud. Leena Impiö 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1529.



Virren tarina


Tämän kauniin, iloa huokuvan enkelivirren kirjoittaja Georg Reimann (1570-1615) toimi Itä-Preussin Königsbergin (nyk. Kaliningrad) yliopistossa kielitieteen ja sitten kaunopuheisuuden professorina. Ruotsalaista runoilijapiispaa Jesper Swedbergiä saamme kiittää siitä, että virsi on tullut Suomeenkin. Swedberg nimittäin oli kiinnostunut enkeleistä ja käänsi tämän virren Ruotsin virsikirjaan (1695). Samalla hän lisäsi siihen 5. säkeistön, joka oli vielä mukana edellisessä virsikirjassamme (1938). J. O.Wallin muokkasi virttä virsikirjaansa (1819), ja siitä se sitten suomennettiin.

Saksalainen sävelmä kuuluu ns. ydinkoraaleihin. Vuoden 1938 virsikirjassa se vielä liittyi myös Lutherin virteen "Iloitkaa, kaikki kristityt" (1938:302, nyk. 261 "Oi iloitkaa, te kristityt"), jota myös Saksassa on veisattu tälläkin sävelmällä (esim. Klugin virsikirja 1535).
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #39 : 03.10.23 - klo:18:49 »


https://www.youtube.com/watch?v=_wplblk_BrM

SV 197   Vanhurskas Herra, kasvojesi alta


1. Vanhurskas Herra, kasvojesi alta
karkuun en pääse, saarrat kaikkialta.
Turvaan siis sinuun ja seisahdan.
Annatko armon harhailijalle?

2. Puoleesi huutaa sydämeni syvyys.
Näytä taas kirkas kasvojesi hyvyys.
Työtäsi, Herra, jos vastustan,
anteeksi anna lankeavalle.

3. Ylistys nouskoon koko sielustani
armosi tähden, suuri Jumalani:
pois otit syntini kauhean,
Poikasi annoit tuomion alle.

4. Vanha on mennyt. Saan jo alkaa uutta.
Lahjoita voimaa, uupumattomuutta.
Kuulen jo äänesi kaikuvan
valossa aamun vaeltajalle.

 

Erzsébet Túrmezei, suom. J. Haavio 1968, uud. K. Pispa 2014
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #40 : 04.10.23 - klo:18:29 »
VK 117   Pyhä Henki, lohduttaja


https://www.youtube.com/watch?v=r0c5RDFbjL8

1.
Pyhä Henki, lohduttaja,
valon lähde ainoa,
Pyhä Henki, puolustaja,
sydämeni taivuta.
Tee se temppeliksesi,
että huokaukseni
Herran puoleen nousta voisi,
niin kuin pyhä tahtos oisi.

2.
Sinä olet Henki Herran,
paras lahja Jeesuksen,
jonka lupasi hän kerran
ohjaajaksi omilleen,
lunastuksen sinetti,
toivon varma ankkuri,
Sanan vahva todistaja,
lupauksen kirkastaja.

3.
Lähde armon, rakkauden,
Henki taidon, totuuden,
lahjoittaja elon uuden,
lohduttaja sydämen,
hengelleni todista,
että kuulee Jumala
minua kuin isä lastaan,
eksynyttä juoksee vastaan.

4.
Niin kuin kaste kedoillemme
vuotanut on taivaasta,
niin myös, Henki, sieluillemme
taivaan vihma vuodata.
Täytä meidät lahjoilla,
pelastuksen armolla.
Avaa sydän Kristukselle,
anna rauha sydämelle.

5.
Sinä tunnet ihmeet taivaan,
salaisuudet Jumalan.
Anon, taitamaton aivan,
että oikein vaellan.
Saata Herraa tuntemaan,
neuvojansa seuraamaan.
Sanan anna johtaa meitä
karttaaksemme synnin teitä.

6.
Sinä tahdot puhtautta,
Pyhä, pyydät pyhyyttä,
vihaat synnin saastaisuutta,
vilppiä ja vääryyttä.
Pyhitä siis mieleni,
sydämeni, sieluni,
puhdista se majaksesi
sinun siinä ollaksesi.

7.
Olet hellä mieleltäsi,
puhdas niin kuin kyyhkynen.
Kestää ei voi edessäsi
kova, nurja ihminen.
Mieli nöyrä minuun luo,
armo voimakseni suo,
että lähimmäisiäni
rakastan kuin itseäni.

8.
Tietä kaitaa käydessäni
ole matkasauvana.
Ole itse elämäni
kuolemankin tullessa.
Herran päivän aamuna
minun anna astua
rakkaan Jeesukseni eteen
pyhäin kanssa käsi käteen.




Paul Gerhardt 1647. Ruots. Haqvin Spegel 1686. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.


Virren tarinaa:

Tämä virsi tuli jo vuoden 1701 Vanhaan virsikirjaan. Sen suomennos ei pohjaudu Gerhardtin alkuperäistekstiin, vaan Ruotsin runoilijapiispan Haqvin Spegelin ruotsinnokseen. Hän menetteli vapaasti. Se, että hän lyhensi Gerhardtin pitkää virttä, ei sinänsä hämmästytä. Mutta Spegel käänsi virren aivan vapaasti, vieläpä lisäsi siihen sen kolmannen säkeistön. Mitä tällaisesta menettelystä sinänsä ajateltaneenkin, on paikallaan yhtyä Erkki Kurki-Suonion mielipiteeseen: Spegelin ruotsinnos on kauttaaltaan rikastuttanut virren sisällystä. Onneksi virsikirjallemme suomennos perustuu siihen.

Pieni varaus on sentään Kurki-Suoniollakin: Gerhardtin virren alkaa riemun julistus: "Oi sinä kaikkein suloisin riemu!" Suomennos sen sijaan puhuttelee nykymuodossaan Pyhää Henkeä lohduttajaksi. Mutta tämä alkuperäistä vaisumpi ilmaisu on toisaalta hyvinkin gerhardtmainen. Hän halusi virsillään nimenomaan lohduttaa, ja monet esimerkit kertovat siitä, miten niiden lohduttava viesti on rohkaissut ihmisiä vaikeina aikoina. Virren 600 kirjoittaja Dietrich Bonhoeffer mainitsee vankilakirjeissään tästä toistuvasti: on hyvä palata Paul Gerhardtin kauniisiin virsiin ja iloita siitä, että saa ne omistaa.

Tauno Väinölä
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #41 : 05.10.23 - klo:18:36 »
PSALMI 121
Herra on varjelijasi

1.
Matkalaulu.
Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun?
2. Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
3.
Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee.
4. Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva.
5. Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi.
6. Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä.
7. Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi.
8. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.



https://www.youtube.com/watch?v=MSN_aSUKTAo&list=RDMSN_aSUKTAo&start_radio=1
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #42 : 06.10.23 - klo:18:32 »
VK 165 On suuri ihme seurakunta Herran!

https://www.youtube.com/watch?v=5g9_bgu_GuI

1.
On suuri ihme seurakunta Herran!
Maailman muoto vaikka katoaa,
on Jeesus Kristus sama ikuisesti,
hän itse seurakuntaa rakentaa.
Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää
ja kohti täyttä päivää vaeltaa.

2.
Oi päivää, jolloin sulaa viha kaikki,
kuin kesän tullen sulaa lumi, jää!
Näin saatanalta kaatuu voima, valta
ja paha taistelunsa häviää.
Vaan Herran kansa kylvöänsä niittää,
saa nähdä Herran, häntä ylistää.

3.
Me jäämme toivoon, lupaukseen varmaan,
ei muutu mieli Herran Jeesuksen.
Yö pitkä lie ja taistelu on raskas,
vaan aamutähti loistaa rohkaisten.
Siis sanaan luota ahdistusten tiellä,
tie kulkee kohti päivää Kristuksen.




Ronald Fangen 1942. Suom. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Anfinn Øien 1967.


Virren tarinaa
165 On suuri ihme seurakunta Herran!

Guds menighet er jordens største under

Virren kirjoittaja Ronald Fangen (1895–1946) oli Norjan 30-luvun eturivin kirjailijoita. Hänen tuotantoaan leimaavat moraaliset ja uskonnolliset ongelmat. Seitsemän romaanin lisäksi siitä on suomennettu kirjoituskokoelma Kristinusko ja nykyaika (1939), jossa Fangen osoitti sekä kansallissosialismin että materialistisen kommunismin epäjumalanpalvelukseksi. Kristittyjen on arkailematta noustava kaikkea epäjumalanpalvontaa vastaan ja tuomittava se, koska ”he ovat vakuuttuneita siitä, että epäjumalien palveleminen johtaa ihmiset ja kansat yhä suurempiin onnettomuuksiin. Ellei muutosta, kääntymystä tapahdu, ei Euroopan kohtalon hetki ole kaukana.”

Saksa miehitti Norjan 9.4.1940; saman vuoden syksyllä Gestapo vangitsi Fangenin hänen saksalaisvastaisen asenteensa vuoksi. Vankeusajasta tuli raskas, Fangen sairastui ja joutui olemaan sairaalassa ankarasti valvottuna, kunnes hänet kesällä 1941 päästettiin vapauteen. – Vankeusaika merkitsi Ronald Fangenille vakuuttumista siitä, mitä hän oli kirjoittanut uskosta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #43 : 07.10.23 - klo:18:02 »
https://areena.yle.fi/podcastit/1-61325335

Jeesuksen jäähyväisrukous


Näyttelijä Krista Kosonen lukee Johanneksen evankeliumia UT2020 käännöksen mukaan (16:25-18:11). Jeesus on voittanut maailman.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33167
Vs: Iltahartaus 13
« Vastaus #44 : 08.10.23 - klo:18:13 »
VK 352 Herra, koska tuskissani

https://www.youtube.com/watch?v=J986W3t53n4


1.
Herra, koska tuskissani
huudan suurta hätääni,
vastaa, ainut auttajani,
älä ole ääneti,
etten synteihini nukkuis,
hukkuvien kanssa hukkuis.

2.
Herra, kuule heikon ääni,
yhä huudan puoleesi.
Pyhimpääsi käännän pääni,
yhteen liitän käteni.
Huutoani kohti käänny,
etten ahdistukseen näänny.

3.
Kiitos, Herra maan ja taivaan,
että kuulit ääneni.
Kun jo vaipui toivo aivan,
olit väkevyyteni.
Pelastukseen tahdot johtaa,
vaikka vaarat täällä kohtaa.

4.
Elämässä, kuolemassa
sinuun katson toivoen.
Aina olet auttamassa,
siitä kiitän, iloitsen,
siitä veisaan suin ja kielin,
hartain sydämin ja mielin.

5.
Herra, turva omiesi,
voideltusi auttaja,
siunaa laumaa lampaittesi,
ruoki, kaitse, virvoita.
Auta ahdistusten tiellä,
kunnialla kruunaa siellä.




Gustaf Ållon 1694. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.


Virren tarina


Psalmivirsi Herra, koska tuskissani jakaantuu kahteen hyvinkin erilaiseen osaan. Samoin on laita Vanhan testamentin psalmin 28, jonka sisältöä virsi noudattelee. Alkuosansa mukaan psalmi on Raamatussa saanut otsikon ”Herra, älä vaikene”. Mutta kun psalminlaulaja on saanut pyytämänsä avun, hänen sydämensä laulaa riemuiten Herran ylistystä.

Tämän kaiken sisällytti ruotsalainen virsirunoilija, kamreeri Gustaf Ållon (1646-1704) virtensä kahdeksaan säkeistöön. Ne suomennettiin vuoden 1701 virsikirjaan. Nykyisellään säkeistöjen määrä on supistunut viideksi. Virsi sopii mainiosti virsikirjan osastoon Ahdistus ja lohdutus: alussa veisaaja huutaa tuskaisena hätäänsä, sitten (säk. 3) kajahtaa kiitos siitä, että Herra kuuli hänen huutonsa ja auttaa vastakin. Mutta Ruotsissa jo J. O. Wallin vuoden 1819 virsikirjassa toteutti rajumman muutoksen jättämällä jäljelle vain kolme loppusäkeistöä. Niin virrestä tuli siellä kiitosvirsi, jollaisena se on myös Suomen ruotsinkielisessä virsikirjassa (”Lova vill jag Herran, Herran”).
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)