Tuli mieleen:
Kolossalaiskirje:
4:6 Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata
---
Mulla on kokemusta siitä, kun olen "tönkkögraavannut" esim. lohta, eli liikaa mennä hupsahti suolaa, niin ei se ole oikein hyvää ja suloista purtavaa.
Sopivasti suolaa. niin maistuu paremmalta ja puhe...niin, niin...aina suloista...ja kun vielä pitäisi tietää...kuinka tulee itsekullekin vastata.
Yksi jae sisältää paljon pohdittavaa.
Mutta monestihan juuri esim. lyhyet sanonnat sisältävät suuria kokonaisuuksia.
Joillakin on taito pukea sanottavansa ytimekkäästi ja osuvasti.