Luin tuon neljännen luvun.
Luvun alkupuolella Jeesus on yksin erämaassa saatanan kiusattavana.
Keskivaiheilla on tuo kehoitus parannukseen.
Loppupuolella Jeesus kutsuu itselleen seuraajia, työtovereita.
Ymmärrän että nämä aiheet ovat isoja, tärkeitä, tuttuja ja ajankohtaisia meidänkin aikanamme.
Meillä on omat vaikeat erämaataipaleemme, vaikea on kokea yksinäisyyttä, on tarve
ja kaipaus johonkin muuhun mitä on.
Pohjimmiltaan kysymys on siitä mikä on elämämme tarkoitus.
Parannusta on tehtävä joka hetki.
Sitä joka Jeesuksen luo tulee heikkona ja etsivänä, syntisenä, uupuneena....
sitä Jeesus ei heitä ulos... saamme elää anteeksiantamuksen ja armon varassa.
Tänäänkin Jeesus etsii työntekijöitä, rukoilijoita, palvelevia käsiä ja jalkoja valtakuntansa
työhön.
Näemmekö ja koemmeko kutsun, näemmekö paikkamme muurin aukossa?
Saamme voiman ja viisauden, voiman päiviemme mukaan.