Jos sinulla ei ole aikaa syventyä ajatuksen kanssa tähän tekstiin, niin hyppää yli. Ilman syventymistä siitä aiheutuu vain vahinkoa ympäristölle.
Voidaan sanoa niin, että tietokone ymmärtää vain kahta eri merkkiä, ykkösiä ja nollia.
Kun sanot tietokoneelle, että
"Pyydä 2 lukua, laske ne yhteen ja tulosta summa näyttöruudulle", joudut antamaan koneelle nuo ohjeet antamalla valtavan määrän ykkösiä ja nollia peräkkäin. Itseasiassa joudut kertomaan koneelle monta muuta asiaan liittyvää seikaa, kuten yleensä sen, että mihin paikkaan tulosteet tulevat näyttöruudulla, minkä kokoisena/värisenä ne tulevat ym. Ykkösten ja nollien rivistä tulee valtavan pitkä ja ykköset ja nollat pitää olla juuri tietyssä järjestyksessä. Jos vaikkapa kahdessadas numero pitää olla ykkönen, mutta se onkin vahingossa laitettu nollaksi, voi olla, että kone ei edes aloita työtään.
Pilkunviilausta tuollainen tietokoneen kanssa kommunikointi sanoo joku. Ja se jos mikä kait sitä pilkun viilausta on.
Vaan, jos haluaa tulla ymmärretyksi, niin ainut vaihtoehto on se, että tavalla tai toisella kone saa ne ykköset ja nollat, oikean määrän niitä ja oikeassa järjestyksessä itselleen.
Meillä on siis kaksi peluria:
1) Toimija (esim. tietokone tai Raamatun lukija)
2) Ulkopuolinen seuraaja (, joka seuraa "toimijan" touhuja).
"Ulkopuolisen seuraajan" mielestä "toimija" on pilkunviilaaja ja itseään hän kutsuu kohtuutta harrastavaksi olennoksi.
"Toimija" mieltää itsensä tiedonjanoiseksi tai tietoa tarvitsevaksi olennoksi ja "ulkopuolisen seuraajan" hän mieltää ymmärtämättömäksi valittajaksi.
Otan toisen toisen esimerkin, joka tuskin on paras mahdollinen.
Sairastun ulkomailla ja saan lääkepurkin. Osaan vähän sen maan kieltä, mutta lääkkeiden käyttöohjeiden kanssa tulee ongelmia. Koska en kunnolla ymmärrä kaikkia sanoja ja koska vaaratekijöitä on useita, en uskalla heti käyttää lääkettä. Minun on välttämättä saatava selvitettyä muutaman sanan merkitys sekä muutaman avainvirkkeen merkitys, ennen kuin uskallan lääkkeen nauttia.
Koen itseni tiedonjanoiseksi siksi, koska pelkään vahinkoa, joka seuraa, jos toimin väärin.
Kuin saan selville sen, minkä haluan, minua rupeaa vielä kiinnostaman se, että missä lääke on valmistettu. En tätä tietoa enää samalla tavalla tarvitse, mutta koska se kiinnostaa, selvitän myös sen itselleni.
Ulkopuolinen tarkkailija, jolla ei samaa vaivaa ole, ei ymmärrä, että miksi viilaan pilkkua. Hän myös ajattelee, että on saman tekevää, missä tuo lääke on valmistettu. Hän ajattelee, että koska se on hänelle samantekevää, pitää sen olla samantekevää myös minulle. Hän haluaisi laittaa minut samaan tiukkaaan muottiin tämän asian suhteen, jossa hän itsekin on. Hän tiedostamattomasti pyrkii paheksunnallaan saamaan minut samaan tiukkaan muottiin, jossa hän itsekin tässä asiassa on.
Me ihmiset olemme erilaisissa elämäntilanteissa, kunkin informaation saantitarve on erilainen. Se tieto, jota minä tarvitsen, ei ole tarpeellista toiselle. Minä en nyplää pitsiä, joten en tarvitse mitään tietoa aiheesta. Se, joka sitä nyplää, tarvitsee paljonkin yksityikohtaista tietoa asiasta.
Eli se, mikä toisesta näyttää pilkun viilaamiselta, tosiasiassa on toimintaa, jossa henkilö yrittää saada itselleen tarpeellista määrää informaatiota.
Jos luen Helsingin-Sanomia tai Raamattua, haluan ymmärtää, mitä siinä olevat lauseet tarkoittavat. Ei minulle riitä se, että ymmärrän kaikki kirjaimet tai ymmärrän jokaisen sanan. Minä haluan ymmärtää sen, mitä siinä lukee. Minun näkökulmastani katsottuna ei ole kysymys mistään puilkun viilaamisesta, vaan kyseessä on halu ymmärtää, saada sellainen ymmärryksen taso, joka juuri minun tarpeisiini riittää.
