Hes. 4-7

[Aino]

Jatketaanko lukemista näin: nämä neljä seuraavaa lukua koska ne ovat samankaltaisia ja pysyvät samassa aiheessa? Minun ainakin täytyi ne lukea perätysten, mutta turhaan odotin tuomion loppumista. Jumala näyttää olevan raivoissaan!
Hesekiel saa tehdä hyvin väkevän esityksen Israelia kohtaavasta tuomiosta.  Hän  rakentaa tiiliskiven avulla kuvan kaupungin piirityksestä ja esittää piirittäjää sekä kantaa kansan syntivelkaa ja  rangaistusta. Homma on hyvin raskas, makaaminen kyljellään ja raju paasto kolmesataayhdeksänkymmentä päivää! Profeettaparka saa syödä pienin määräannoksin saastaista ruokaa ja juoda tilkan vettä. Hän kauhistuu siitä niin kovasti että Jumala suostuu vähän lieventämään esitystä.  Rangaistuksen  syy sanotaan selvästi, kansa tulee kärsimään omien syntiensä takia. Paha saa palkkansa. On järkyttävää lukea näitä lukuja. Israelin kansa ei saa mitään armoa Jumalan edessä! Rangaistus vain kovenee. Profeetta saa ajella itsensä kaljuksi ja parrattomaksi  ja jakaa ja hävittää karvat katkomalla, polttamalla ja tuuleen viskaamalla. Se merkitsee että  kolmannes kansaa kuolee ruttoon ja nälkään, kolmannes kaatuu miekkaan ja kolmannes hajoaa maailman tuuliin. On kaikkea mahdollista kauhua; nälkää ja ruttoa, verta, petoja ja miekka.  Ruumiita lojuu kaikkialla ja ihmisten rakentamat kaupungit autioituvat.   Mutta kuitenkin joitakin ihmisiä jää  jäljelle hirveästä hävityksestäkin. He joutuvat elämään vieraissa maissa ja muistavat häpeänsä ja inhoavat pahoja tekojaan. Silloin he tietävät että Jumala on Herra.
Jumala kuvailee millaisia israelilaiset ovat ansaitessaan rangaistuksensa.
Vääryys kukoistaa, väkivalta versoo ja pidetään remuisia juhlia.
Heidän markkinataloutensa romahtaa eikä rikkaitakaan pelasta heidän omaisuutensa, sillä siitä tulee arvotonta kamaa. Viholliskansa ryöstää ja häpäisee israelilaisten maan ja omaisuuden.  
Jumala ei todellakaan ole hellitellyt valittua kansaansa!
Mutta mitäpä me Israelista, syntinen sortajakansa se nytkin on ja taas sille näyttää käyvän samalla tavalla.  Onneksi Suomessa ei ole ollut tuollaista syntielämää...Mehän olemme kristittyjä emme juutalaisia.  Ei ainakaan meille voi käydä kuten sille on käynyt, eihän voi...?

[Kauhanen T]

Jatketaan toki!

Edelleen ollaan vuodessa 593 eKr, kesäkuussa (Hes. 1:1). Nyt kyseessä olevat tapahtumat kuuluvat ilmeisesti yhteen sen kanssa, mitä jakeessa 3:16 alkaa, siis viikko ensimmäisen vapisuttavan näyn jälkeen.

Jerusalem on siis jo joutunut alistumaan Babylonian ylivaltaan, mutta hoviväen ja temppelipapiston joukossa esiintyy pyrkimyksiä palauttaa täysi itsenäisyys sekä aiemmin Babyloniaan vankina viety kuningas Jekonja (kts. Jer 28:1-4). Hesekielin kollega Jeremia kulkee ies niskassaan kehoittaen niin jerusalemilaisia kuin naapurikansojakin alistumaan Babylonian ikeeseen (Jer. 27, 28:10-14). Ilmeisesti kuningas Sidkia oli lähdössä Babyloniin joissain asioissa, ja Jeremia lähettää hänen mukanaan Babylonin tuhoa ennustavan rohkaisusanan Babylonian pakkosiirtolaisille (Jer 51:59) joka oli siis vielä tuolloin pieni joukko, lähinnä Jekonja hoviväkinensä. Jerusalemin lopullinen tuhohan on vielä n. 7 vuoden päässä.

Babylonian vastustaminen perustui luottamukseen, että Jumala varjelee Siionia vaikka tämä sortaakin köyhiä, orpoja, leskiä, muukalaisia ja sallii vieraiden jumalien palvelemisen. Kun pahin vaara on hetkeksi väistynyt, on Jerusalemissa alkanut nationalistis-fundamentalistinen hybris, jossa Jerusalemin tuhon ennustaminen ja Babylonian ikeeseen alistumisen vaatimus olivat maanpetos. Jeremia koki tämän omassa nahassaan, ihme jos ei Hesekielkin vielä saa köniinsä.

[Pena]

Profeetat ovat näköjään olleet tuohon aikaan teatterimiehiä tai performanssitaiteilijoita. Hesekiel esitti pää ajeltuna piiritystä ja kolleega kulki iestä kantaen pitkin katuja. Mielikuva kiven päällä saarnaavasta takkupartaisesta ukosta taitaa olla väärä tai ainakin rajoittunut.

[Pena]

7. luku näyttää olevan runoa. Onko se kirjoitettu ulkoa muistettavaksi tai peräti laulettavaksi? Onko se sisällöltään merkittävämpää tai yleisemmin pätevää kuin Hesekielin omaan aikaan ja Jerusalemin tilanteeseen liittyvä julistus?

[Kauhanen T]

Kyllä luku 7 on runoutta, hyvä havainto. Heprealaisessa tekstissä on paljon tiettyjen iskusanojen toistoa, sanojen ja ilmaisujen samansointuisuutta (loppusointuja eivät heprealaiset käyttäneet), ja melko paljon säkeiden rakentamista tietyistä sanamääristä (2, 3 tai 4 sanaa), eli metriikkaa. Tämä on jo varhain pantu merkille sillä teksti on käsikirjoituksissa (ja sitä myöten moderneissa tekstieditioissa) jaettu 1-2 säkeen mittaisiin riveihin.

Muutkin profeetat sisältävät paljon runomuotoista julistusta. En osaa yhtään arvella että onko niitä laulettu, mutta toki niitä on laajasti opeteltu ulkoa niinkuin kaikkea muutakin VT:n tekstiä. Tämäntyyppinen teksti oli helpompaa muistaa sanatarkasti kuin puhdas proosa, jota esimerkiksi Mooseksen kirjat enimmäkseen ovat.

Onko se sisällöltään merkittävämpää tai yleisemmin pätevää kuin Hesekielin omaan aikaan ja Jerusalemin tilanteeseen liittyvä julistus?

Tämä on erittäin merkittävä kysymys! Se riippuu siitä millaisena ilmoituksena koko kirjaa pitää. Profeettakirjoihin on perinteisesti suhtauduttu niin, että niiden tuomion uhka ja pelastuksen lupaus ovat Jumalan pysyvää ilmoitusta, mutta minä en oikein tiedä mitä ajatella.

Hes. 7 tietysti toimii irrallaan Jerusalemin kohtalonhetkistä ja on sikäli hyvin kiitollinen jakso uudelleentulkintaa varten. Minulle tulee mieleen että tämä toimii ainakin omalta kohdaltani hyvänä vertauskuvana siitä, mitä sielussa tapahtuu kun vihollisen voimat pääsevät siellä valloilleen. Niin käy jos en pysy uskollisena Jumalan käskyille - eli kristittynä ajattelen: jos en pysy luottamuksessa Jumalan armoon Kristuksessa. Enkä ole pysynyt ja tähän on tultu.

Mutta olen varma ettei Hesekiel tarkoittanut tekstiään luettavaksi näin. Tarkoittiko Jumala - mahdoton sanoa.

[Pena]

Hesekielin seitsemännen viesti tuntuu olevan ainakin siinä, ettei pelkästään ajallisiin perustuva turvallisuus kestä. Luvussa viitattiin kaupankäyntiin, rikkauteen ja omistamiseen. Mikään ei auta, kun loppu koittaa. Sen voi ymmärtää kaupungin ja valtion tuhoksi, mutta kai myös yksilölliseksi kuolemaksi ja kadotukseksi.
Siitä, mihin vielä voisi tarttua, ei profeetta paljoa lausu. Jumalaan turvaamisen mahdollisuus kuvataan hukatuksi ja ohi menneeksi tilaisuudeksi.

[Pena]

Miten suuri viipale Heseä otetaan seuraavaksi?

[Hölkänen]

Jaksoin viimein lukea nämä luvut. Ajattelin ensin, että taas se Jumala käyttäytyy lapsellisesti, mutta sitten tuli ajatus siitä, kuinka rakkaus ja viha liittyvät yhteen. Jumala tekee palveluksen Israelin kansalle (ja minulle, kun käännyn Hänestä pois - kiitos Tuukka tästä näkökulmasta, joka oli unohtua... :roll:) salliessaan hävityksen kohdata sitä.

Tuli myös apokalyptisia ajatuksia. Kun maailman meno on mitä on ja näin ei ihan ekologisten realiteettienkin takia voi jatkua, on jonkinlainen romahdus todennäköinen... Kristittynä sellaisenkin ottaa Herran kädestä. Jumalan hylänneelle se taas on maailmanloppu.