Aamuhartaus 22

[Pena]

Meitä on muistutettu aina väliin siitä, että herännyt kansa ei lue Raamattua elikkä lukee ainakin kovin vähän. Minä en tohdi sanoa, minkä verran siinä on perää, mutta jos siinä on perää, niin tehdään siitä pikainen parannus! Ei, ei, meissä ei saisi olla tosi syytä siihen muistutukseen, ei, vaikka onkin helppo saada aiheita vikoilemiseen, kun niitä etsii. Mutta jos siihen on tosi syytä ja omatunto todistaa, että liika harvoin on Raamattu tullut minun käteeni, en senkään verran ole sitä käsitellyt, kuin olisi mahdollista ollut, niin kyllä siitä olisi tehtävä parannus.

Juho Malkamäki

[Pena]

Lankeemisen vaara voi kyllä aina olla suuri - kunpa sen aina muistaisimme ja huomaisimme, ei silloin hätää olisi - sillä saatana on kavala. Se kulkee alituisesti valheen hengellä ja uhkaa varsinkin niitä, jotka Jumala on saanut sen rintamasta irti, ne ovat suurimmassa vaarassa. Ei se niistä mitään välitä, jotka siellä ovat elävältä - mitä se niistä välittää! - sitä vastoin pitää sillä olla tuhansia liikkeellä yhtä elävää opettajaa vastaan. Ja sellaisessa asemassa ei voi yksikään kestää, niin ettei siinä erehdyksiä tulisi, jollei siinä ole Jumalan erinomaisen suuri voima ja varjelus, varsinkin juuri silloin, kun on menestystä. Ja sitä ylpeyden syntiä meissä on jokaisessa, jos vähänkin tunnemme itseämme. Me emme voi toimittaa paljo mitään, joka on vähänkin oikeaan päin, ilman, ettei siitä ota itsellensäkin jos mitä ansiota. Se on muuttumattomalle ihmiselle aivan olennaista. Mutta se tunkee hengellisesti valvovankin ihmisen olemukseen niinkuin kiila kahden kiven väliin. Ja jollei sitä syntiä saa kannetuksi suuren Jumalan eteen yhtähyvin kuin julkisia, suuriakin syntejä ja pyydetyksi, että Hän antaisi anteeksi minun ylpeyteni, minun farisealaisen henkeni, joka ei ole vielä lähtenyt minusta, vaan on kiinni niinkuin takiainen ja kaikkialla seuraa minua, niin silloin ei olla oikeassa.

Juho Malkamäki

[Pena]

No, Jumalalla on sellaisille anteeksiantamus. Ei Hän ollenkaan kiellä sitä, että missä syntien tunnossa ollaan, olivatpa ne laatua mitä hyvänsä, ettei ne siellä annettaisi anteeksi kaikki. - Minä muistan erään hetken täältä pappilan ruokasalista. Siellä luettiin ensin Norborgin postillasta ylpeyden synnistä. Tämä vainaja puhui sen jälkeen ensin muuttumattoman ihmisen tilasta ja sitten muuttuneen, ja voi, voi, kun siinä löytyi paljon asiaa! Tuli sitten lopuksi kysymys, mikä tässä nyt auttaa, kun ei synnistä olekaan vielä päässyt, ja hän ratkaisi sen muutamalla sanalla. Hän sanoi, että kun tuntee oman sisällisen tilansa, niin vaikka on saanut puhutuksi jotakin sellaista, joka ei ole itsestä, vaan Jumalasta, täytyy sittenkin ajatella: "Jos te aavistaisitte, kuinka surkea minäkin olen sisällisesti, niin ette te kehtaisi minua kuunnella."
No, tämähän nyt oli evankeliumia niille, joita vaivasi ylpeyden henki, että niinkö se vain onkin, ettei ole yhtään kohtaa, ei yhtään käskyä, jonka ei pitäisi tulla anteeksiantamuksen alaiseksi.

Juho Malkamäki

[Pena]

Niin äärettömän moni pappi ja maallikko tunnusti tavattoman paljon saaneensa siltä vainajalta. Kukaties minä olen saanut kaikkein eniten sentähden, että niin pitkän ajan olin saanut olla niin lähellä häntä, mutta samalla tuhlannut kaikkein eniten. Kysytään nyt kukin itseltämme, mihin me olemme sen käyttäneet, onko se kuivanut vain meihin itseemme, eikä ole mitään ruvennut vaikuttamaan ulospäin. Sitä varten hän oli meille annettu, että saamamme vaikutuksen olisi pitänyt ruveta näkymään ulospäin. Kun siitä ruvetaan puhumaan, miten on vaikutettu ulospäin, niin monen täytyy sanoa: Minun kauttani ei ole yhtään sielua herännyt. En ole yhtään vaikuttanut ulospäin, oman näköni mukaan ainakaan. Sillä olisi aina velvollisuus vaikuttaa ulospäin, olkoon se pappi tai maallikko, joka on itse paljon Herralta saanut. Ei olisi oikeutta sitä tuhlata ja kuivata vain itseensä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Nykyaikana jo hyväksytään vanhan Malmbergin ja Vilhelmi Malmivaaran toiminta niissä piireissä, joissa tehdään papillista työtä. Mutta kuinka on laita? Täällä on nyt paljon pappeja. Onko heidän ympärillänsä sellaisia henkilöitä, jotka ovat eronneet maailmasta? Onko jokainen näistä saanut käytäntöön ne kirjat siellä, missä ei herännyttä kansaa ole? Jolleivät ne ole niitä esille saaneet, niin on mahdotonta heidän hedelmää odottaa?

Juho Malkamäki

[Pena]

Voi, voi, kun se asia, mistä tänä aamuna puhuttiin, olisi erittäin tärkeä minulle ja teille. Täältä olisi mentävä sanomaan seurakuntaansa: oi, minä raukka olen vielä aivan heräämätön, ja jos siellä tapaamme vaikka yhdenkään samanlaisen, pyytämään yhdessä hänen kanssansa painua heräämättöminä Jumalan eteen, Kyllä siinä joutuu silloin tyhjentymään, joutuu kysymään, että onko minulla tulevaisessa elämässä yhtään, joka voi viitata minuun ja sanoa: "Tuo on minun tänne johtanut."

Juho Malkamäki

[Pena]

Kyllä apostoli Paavalilla oli työtä sielujen pelastamisessa. Hän sanoikin: Minä olen tehnyt enemmän työtä kuin kaikki muut, koko sen ajan apostolijoukko, mutta lisää kohta: En kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka minussa on. Näin hän eroitti oman persoonansa pois koko työstä. Ja kas se, joka näin vaikuttaa kuin hän, vaikuttaa Jumalan palvelijana ja tekee työtä. Jumalan armoa se on hänelle. Eikä kukaan voi sellaisia töitä tehdä omasta voimastansa, vaan Jumala niitä suorittaa hänen kauttansa. Ja hän tunnustaa tämän näkyvästi, jos kerran hänen työnsä on oikeasta hengestä. Joka näitä vaikuttaa omalla voimallansa, ei ole enää Pyhästä Hengestä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja sentähden, kuulkaa, ystävät, ei koskaan ole liika nöyrästi pyydetty, että Jumalan Pyhä Henki ottaisi itsekunkin tutkiaksensa ja opettaaksensa. Sillä sen opetuksen alla ollessa mahdollisesti löytää sitten muitakin vaivatuita.

Juho Malkamäki

[Pena]

Olisi se erikoisen hupaista ja tähdellinen asia, kun näin laajalta kokoontuu pappeja yhteen, että olisi aikaa keskinäisiin keskusteluihin sisällisistä asioista ja saataisiin tehdä toisillensa kysymyksiä: "Onko sinulla ystäviä, onko tosi ystäviä vai ei?"
Minä muistan kerran kysytyn eräältä papilta: "Onko sinulla yhtään ystävää?" Hänen oli täytynyt vastata: "Ei ole." Silloin kysyjä oli lausunut: "Sepä on ihmeellinen ruumis, jossa on pää, mutta ei ole jäseniä."

Juho Malkamäki

[seppos]

jatkuu osassa 23