Onko sitten ihme, että sellainen persoona jätti jälkeensä suurta surua siitä, ettei hän ollut enää läsnä. Ja tuokin puu, jonka hän on itse tuohon istuttanut siitä muistuttaa. On sitä suojaa muidenkin puiden alla, mutta ei tuollaista, jonka oksat ulottuivat niin leveälle ja laajalle kuin tämän. Ja sitä rakkautta, jota minä sain häneltä osakseni, ulottui sitten muillekin. En tiedä, minkä verran se voi enää laajeta siitä, mutta rakastavalla ihmisellä on sitä kauemmaksikin kuin omiinsa. Siitä sanoo elämän Herra: "mikä palkka teille siitä on, jos te niitä rakastatte, jotka teitä rakastavat, eivätkö pakanatkin tee samoin?" Mutta silti kuuluu asiaan, kuinka kauas siinä on mentävä. Minä muistan hänen monta puhettansa siitä asiasta. Kerran hän sanoi, ettei ole lähimmäiselle yhtään muuta niin pientä loukkausta kuin se, että rakastaa sitä, joka ei meitä rakasta, tekee hyvää sille, joka ei meille hyvää tee. Ne olivat ihmeellisiä ohjeita tuohon aikaan. Ne neuvoivat rakastamaan vihollista ja puhumaan hyvää siitä, joka parjaa ja vahingoittaa, neuvoivat kääntymään Jumalan puoleen rukouksella, että jaksaisi tehdä, niinkuin on käsketty.
Juho Malkamäki
