Kirjoittaja Aihe: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII  (Luettu 8404 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 9772
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #90 : 17.02.22 - klo:04:57 »

   Strindbergiläistä sydänveristä aviodraamaa

Laura Malmivaara: Vaiti

Luukas 17:18
Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?»

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31617
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 9772
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #92 : 13.03.22 - klo:06:17 »
   
   Tilasin Herättäjä-Yhdistyksen kirjakaupasta https://www.herattaja.fi/, tuli eilen:

Urpo Karjalainen: Mooseksen testamentti

Urpo Karjalainen on kirjoissaan keskittynyt erityisesti juutalaisuuden ja kristinuskon vaikeisiin historiallisiin suhteisiin. Hänen aiempaan tuotantoonsa kuuluvat mm. teokset

Kansallisesta utopiasta yksilöiden pelastumiseen, 1997
Eesaun kyyneleet, 2004
Jokiravun kääntöpiiri, 2010
Lunastuksen säteet, 2013
Ihmeellinen neuvonantaja, 2016
Lupauksen lapset, 2019

                                                                                                                Etulieve



"Mooses ei egyptiläisten maanmiestensä tavoin työstänyt tiiliä eikä graniittia. Hän ei tehnyt pyramiideja vaan loi Israelin."


Heinrich Heine


"Viis sinusta tai Thotista! En tahdo enää elää, jos Atonin valtakunta ei kestä maan päällä."


Mika Waltari, Sinuhe egyptiläinen


"Jos Mooses oli ensimmäinen Messias, niin Kristuksesta tuli hänen korvaajansa ja seuraajansa, ja Paavali saattoi julistaa kansoille kenties jollakin tasolla hustoriallisesti oikeutetusti: Katso! Messias on todella tullut. Mutta Hänet on murhattu teidän silmienne edessä."

Sigmund Freud
                                                                                                                      Takalieve



Oliko Mooses egyptiläinen, midianilainen vai oliko hän, niin kuin Vanhan testamentin mukainen käsitys kuuluu, hebrealaisten orjien jälkeläinen? Miten hänelle selvisi, että Jumalan nimi on Jahve? Onko kertomus israelilaisten exoduksesta Egyptistä vailla historiallista pohjaa? Mitä merkitsee, että Mooses sai kymmenen käskyn lain vuorella?

Mooseksen testamentti - Vapauden, ilmoituksen ja lain alku hakee vastauksia näihin perustaviin ja ihmisen mittapuulla lähes ikuisiin kysymyksiin. Kirjassa perehdytään myös siihen, millä tavalla Sigmund Freud arvioi Mooseksen perinnön osuutta 1900-luvun alkupuolen jutalaisvihamielisessä Keski-Euroopassa.

Kirjassa julkaistaan kommentaareineen myös
Mooseksen testamentti -niminen teos, joka on kirjoitettu ensimmäisen kristillisen vuosisadan alussa. Tämä Suomessa toistaiseksi melko tuntemattomaksi jäänyt teos kuvaa hyvin Mooses-hahmon tärkeyttä juutalaisuudessa. Kristittyjen vakaumukseksi tuli, että Jeesus Nasaretilainen on Moosesta suurempi profeetta.

Urpo Karjalaisen uusin teos korostaa Raamatun kirjoitusten pysyvää ja ajatonta merkitystä. Kirja auttaa hahmottamaan sitä, kuinka paljon nykyistenkin ihmisten ajattelun perustassa on näiden muinaisten tekstien vaikutusta.


                                                           Urpo Karjalaisen 60-vuotisjuhlakirja
                                                                             

                                                                              Herättäjä-
                                                                                                                                    yhditys


                                                          Kansi: Antti Rintala     Kannen kuva: Reetta-Sofia Porvatova 

                                                                                                                                       Takakansi

Luukas 17:18
Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?»

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31617
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #93 : 19.03.22 - klo:09:29 »
Kirkon seutu lehti nro 4  2022:

Ujosta padasjokelaistytöstä kasvoi vahva tasa-arvon puolustaja – Raija Sollamo: "Kirkon pitäisi ehdottomasti vihkiä samaa sukupuolta olevat parit, jos he kirkon jäseninä niin haluavat"


linkki:
https://www.kirkonseutu.fi/artikkelit/ujosta-padasjokelaistytosta-kasvoi-vahva-tasaarvon-puolustaja--raija-sollamo-kirkon-pitaisi-ehdottomasti-vihkia-samaa-sukupuolta-olevat-parit-jos-he-kirkon-jasenina-niin-haluavat-6.103.328944.f25cca07a8

Teksti sisältää mielenkiintoisia ajatuksia Raamatusta ja naisten ja homoseksuaalisten oikeuksista.

Olen samaa mieltä.   R-m
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31617
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #94 : 10.04.22 - klo:16:20 »
Kuuntelin perätyksin Heidi Köngäksen kirjat Sandra ja Mirjami. Pidin kovasti tästä kaksiosaisesta sukukronikasta.

Odotin kaiken ikävän jälkeen, että hieno eepos päättyisi edes hiukan onnellisiin tunnelmiin. Niin tapahtui.Asioilla on tapana järjestyä.

Tapahtumat sijoittuvat minullekin hiukan tuttuihin maisemiin, Mänttä-Vilppulaan ja Ruovedelle.

Myös sota-ajat ovat alkaneet yhä enemmän kiinnostaa, sekä Sisällisota, että Talvi- ja Jatkosodan vaiheet ja kohtalot.

Köngäksen tyyli on omanlaisensa, ja se on hieno.

---

Sandra
Sisällissota pyyhkäisee kotipihaan ja murskaa tulevaisuuden.


Sandra ja Janne ovat pystyttäneet torpan Ylä-Väärin kulmalle, ja lapsiakin on siunaantunut. Kesken työteliään elämän se tulee, sota, ja Janne tempaistaan kaartiin. Sandra jää yksin huolehtimaan kaikesta, ja huomaa miten suhtautuminen häneen muuttuu. Ylpeys on nieltävä, jos leivän syrjässä aikoo pysyä. Mutta paljon pahempaa on edessä.


Mirjami
Muista minua, hän sanoi vetäessään asetakin ylleen – Sotavuosien hullu rakkaus uhmaa järjen ääntä.


19-vuotias Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen ja muistuttaa eniten äitiään. Hän työskentelee ompelijattarena ja valmistaa lumipukuja. Talvisodan syttyminen merkitsee pelkoa, puutetta ja raatamista myös kotirintamalle.
Mirjami rakastuu palavasti ja järjettömästi, vanhempien vastustuksesta välittämättä. Eikä hän peräänny, vaikka suhde vie hänet kuolemanvaaraan. Niin lujassa on poikkeusolojen rakkaus.
Sotavuodet muokkaavat kolmea sisarta, Annikkia, Mirjamia ja Soilia. Kun on tehtävä valintoja, joiden merkitystä ei tapahtumahetkellä voi tajuta. Kun tulevaisuus on pelkkää epävarmuutta.
Kalmanhajuinen kevät avautuu toisin Sandran tyttärentyttärelle, joka lähes sata vuotta myöhemmin tutkii vanhoja muistiinpanoja. Hän on oppinut, että vaikeneminen on kultaa eikä kipeistä asioista puhuta. Kaikki mennyt on äkkiä läsnä, järkyttävänä. Miksi ihmismieli pehmenee anteeksiantoon niin hitaasti?



Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31617
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11269
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #96 : 11.04.22 - klo:11:54 »
Tommi Parkon k a i k k i  runokokoelmat. Ja uudet käännösrunot.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1318
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #97 : 17.04.22 - klo:21:28 »
Facessa Kari Uusikylä julkaisee aina ajankohtaisia, viisaita ja ajatuksia herättäviä juttuja, joita ei ole varaa koskaan sivuuttaa.

Tänään Karilla oli jutun aiheena pääsiäisen outo Mies.

Kari Uusikylä
14 t  ·
Pääsiäisenä
Paikkakunnalle ilmestyi outo mies.
Kukaan ei oikein tiennyt mistä hän sai elantonsa eikä mies suostunut sitä kertomaan.
Mies vieraili lastenkodeissa, vanhusten hoitokodeissa ja sairaaloissa vapaaehtoistyöntekijänä.
Hänet nähtiin narkomaani- ja juoppojengeissä, aina selvin päin, huumeita ei poliisi löytänyt koskaan hänen verestään.
Outo liehuletti, parta-Jeesukseksi kaupungilla pilkattu nähtiin jopa huonomaineisten naisten seurassa, lempeä ilme kasvoillaan.
Moinen suututti nuhteettomia kansalaisia, joiden seuraa mies karttoi. Joskus hän moitti torilla kiivaasti kirjanoppineita, päämiehiä ja uskovia siitä, että nämä ovat tehneet itsestään jumalia ja keräsivät vääryydellä aarteita itselleen.
Paremmat ihmiset alkoivat miettiä keinoja miehen eliminoimiseksi katukuvasta. Pääsiäisen jälkeen häntä ei enää ole näkynyt.
**
Kirkko on parhaimmillaan pyhä, armahtava ja inhimillinen, se edustaa rohkeaa vastavoimaa kovuudelle ja ahneudelle. Heikon ja hauraan ihmisen puolustaminen on äärettömän kaunista. Se on kaukana siitä tärkeilyn, saivartelun ja omahyväisyyden hengestä, missä jotkut teologisen koulutuksen saaneetkin tuntuvat viihtyvään.
Kun korkea-arvoiset papit siunaavat parhaillaan käytäviä julmia sotia, joissa ihmisiä tapetaan ja kidutetaan säälittä, kun korruptio leviää ylimpien hiippalakkien joukossa, kun vuosikymmeniä sitten kirkon helmaan ”pelastettujen” ”syntisten” äitien pikkulasten haudat löytyivät, kun tuhannet ns. uskovaisten pedofiliatapaukset tulivat ilmi, herää kysymyksiä: Mitä uskon? Keihin uskon?
**
Pahuus ja itsekkyys on onneksi mitalin ruma puoli, on myös kirkas ja kaunis puoli. Kirkot ja uskonnolliset yhteisöt tekevät paljon hyvää, syöttävät nälkäisiä, vaatettavat alastomia, hoivaavat lapsia, vanhuksia ja muita heikkoja pyyteettömästi, kuten nasaretilainen opetti. Aito kristitty ei etsi omaansa, vaan iloitsee, kun kärsivä ja alistettu ihminen saa avun. Hän ei tuomitse veljiään ja sisariaan kevein perustein, mutta uskaltaa vastustaa vääryyttä ja röyhkeyttä silloinkin, kun tietää, että kosto seuraa muodossa tai toisessa. Jeesus naulittiin ristiin.
Pääsiäinen kehottaa meitä ajattelemaan mikä elämässä on tärkeää ja mikä pelkkää harhakuvien metsästystä. Ajattelu vaatii rehellisyyttä ja uskallusta, mutta se voi auttaa pudottamaan kiviä täynnä olevan kantamuksen selästä tien oheen. Kun sen jälkeen katsoo ympärilleen, voi huomata, että lähellä on kauneutta ja inhimillistä hyvyyttä. Minä en ole yksin, minun ei ole tarpeen olla muita parempi, rikkaampi, kauniimpi tai komeampi. Olen ainutlaatuinen ihminen, kukaan ei voi korvata minua. Yksin en ole kuitenkaan mitään, tarvitsen lähelleni aitoja ihmisiä, jotka välittävät minusta aidosti, ilman ehtoja. Ojentavat kätensä, josta tarttuu inhimillinen lämpö. 
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31617
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #98 : 18.04.22 - klo:13:31 »
Olen aikanaan lukenut Sirpa Kähkösen koko Kuopio-sarjan. Jo lukiessani tiesin siitä kovasti pitäväni. Etenkin sarjan alun kaksi-kolme ensimmäistä ovat mieleisiäni.

Nyt kun mulla on tämä Netstory, kuunteleminen tekee luetun aivan kuin uudeksi.
Ainakin ensimmäinen, Mustat morsiamet on Krista Putkonen-Örnin lukemana mahtavaa kuunneltavaa.
Marko Putkosen näyttelijä-tytär puhhuu hyvin savvoo, vaikka kuuluu eittei se ole aivan äidinkieli hälle. Mutta savoksi aannetyt kipakatkin sanat muuttuvat ja taipuvat hellän ja armollisen kuuloisiksi. Sellainen kieli se on !

Herännäisyys näyttäytyy myös. Tuomen perheen äeit, Serafiina on niitä mustapukusii.  Kaikki läheiset eivät häntä hyvillämielin kuuntele, mutta kunnioittavat selvästi.
Ristus essiintyy muutamiin kertoin. Parraiten 1. kirjan lopussa, jossa Hiän ilimestyy Annallen akkuna takana Annan kojin vanahan hevosen, Varjon, selässä istuen ja puhuen Annalle elämän tarkoituksesta.

Kallis hunjanpisara ja Kristityn vaellus ovat mukana teksteinä.

Tään parempaa kirjaa en ou kuunnellu. Annoin viis tähtee***** eli fantastinen.

Ja äsken aloin seuraavan, Rautayöt.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11269
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #99 : 21.04.22 - klo:20:47 »
Kertomus siitä mihin kaikkeen kirjan lukeminen/kuuntelu voi johtaa:

Minulla on menossa Jari Järvelän Aino A, fiktiivinen kertomus Alvar Aallon puolisosta Ainosta.

https://www.storytel.com/fi/fi/books/aino-a-1277341?gclid=Cj0KCQiAi9mPBhCJARIsAHchl1zYiNRuiiC0rcvu6OWNsyNyk5mgGy4PV73rEJErL6FTCp_JrcEzDvEaAv7YEALw_wcB

Kiinnostus kotimaisiin kulttuurihenkilöihin syntyy lukuisista vihjeistä kirjan johdosta.

Henkilöt joita nyt olen googlannut, ja erilaisia linkkejä olen tallentanut muistiin ovat mm:

Wivi Lönn ja Hanna Parviainen, joiden suhteesta on juuri myös ilmestynyt palkittu kirja.
Wivi Lönnin työt olen jo aiemmin tutkinut mm. Tampereen paloaseman ja kauppaoppilaitoksen, ja muutkin katsoin nyt.

Wivi Lönnin koirankoppi esiintyy Aino A-kirjassa:

http://jalkaisin.blogspot.com/2012/06/wivi-lonn-kavelylla.html


Alvar Aallon
Jyväskylän Työväentalo:

https://visit.alvaraalto.fi/fi/kohteet/jyvaskylan-tyovaentalo/

Alvar oli ihastunut italian klassismiin. Aino keksi, kirjan mukaan, aaltoviivan. Hän suunnitteli pariskunnalle omaa taloa johon ei pitänyt tulla yhtään suoraa seinää.
Alvar näki aaltoviivat ja tuomitsi:' Tuollaista jälkeä tekee humalainen kirvesmies !'

Kuinkas sitten kävikään:

https://www.alvaraalto.fi/tyo/nojatuoli-42/


https://fi.wikipedia.org/wiki/Aalto-maljakko

Virikkeitä kirjoista ! :003:


Oli aikeenani lukea tuo Alvarin ja Ainon tarina sillä minulla oli luulo että Järvelä on tehnyt työtä
 perehtyäkseen henkilöihinsä mutta aivan lopussa ilmoitetaan, että tekijä on ottanut historiasta  nämä kaksi todellista henkilöä, ja kirjoittanut heistä täysin kuvitellun kertomuksen.

Olinpa hieman että siis täh.  Enkä pitänyt tästä, sillä nämä henkilöt olisivat ansainneet jonkin verran taustatyötä --- tai tekijä olisi voinut keksiä nimetkin itse. 

Siinä on faktatietoa sen verran että kyllähän Alvari teki ne taiteelliset työnä, mutta mitään viitettä ei ole siitä, oliko hän sinnepäinkään sellainen levoton sialu joka piti villitysti naisia ja Aino sitten katkera ---  jos kirjoitetaan sitten taas kirja jossa sitä faktapohjaa on, pidetään kai siistinä kertoa missä lähteet.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 9772
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #100 : 28.04.22 - klo:06:11 »

   Olen alkanut kertaamaan:
Egon Fridell: Uuden ajan kulttuurihistoria
Siis aion aloittaa alusta kolmiosaisen teoksen. Saas nähdä kuinka käy.
Kirja liittyy lukioaikaani, kouluun joka täyttää tänä vuonna 140. Juhla on joulukuussa, Mikkelin lyseo. Rehtorilta voi varata luokan kokoontumista varten. Kukahan kutsuu!? Kuka viitsiytyy vaivautumaan?!

Toinen kertauskirja on Pekka Tarkka: Pentti Saarikoski, vuodet 1937-1963 ja 1964-1983.
Luukas 17:18
Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?»

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31617
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #101 : 13.06.22 - klo:15:56 »
Sain vihdoin kuunneltua Riitta Konttisen kirja Oma tie ( H. Sjerfbeck´stä ) ja aloitin fiftiivisen romaanin Ei kertonut katuvansa, kirjoittanut Tommi Kinnunen.

Kotiliesi esittelee:

Jokaiseen risteykseen on itse kuviteltava tienviitat.

Tommi Kinnusen vavahduttava uutuus.

Alkukesällä 1945 viisi naista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kotimatkalle läpi poltetun Lapin. Naiset eivät kysele toisiltaan, miksi lähtivät saksalaisten matkaan. Kaikki eivät ymmärrä sitä itsekään.

Toinen maailmansota on loppumassa, ja se mikä oli hyväksyttyä vielä eilen, on tänään muuttunut taas kielletyksi. Millaisilta poikkeusaikana tehdyt valinnat vaikuttavat rauhanajan valossa? Millaisia ovat hetket, joina peruuttamattomia päätöksiä tehdään? Millaista on palata takaisin tietäen, että kukaan ei halua ottaa vastaan?

Tommi Kinnusen odotetussa romaanissa ollaan keskellä avaraa erämaata, tien päällä, vapaana suljetuista huoneista, joissa oli tilaa vain miesten myrskyäville tunteille.

Ei kertonut katuvansa on vaikuttava romaani pelosta ja luopumisesta, mutta myös naurusta ja silloin tällöin tuikkivasta yhteenkuuluvuuden tunteesta.

”Irene ei muistanut, milloin viimeksi olisi poikennut tieltä. Olihan hän lapsena, nuorena tyttönäkin kulkenut metsien halki ja oikaissut laitumien poikki, mutta sitten oli tapahtunut jotakin, joka oli sen lopettanut.”

"Kinnunen, Suomen Ferrante. -- Tommi Kinnunen on kirjoittanut jälleen koukuttavan lukuromaanin."
Helsingin Sanomat

"Ei kertonut katuvansa on koskettava jännitysromaani, jossa vahvat naiset astuvan esiin ilman selittelyjä. Tarina on karun ja kauniin liki täydellinen liitto."
Maaseudun Tulevaisuus

"Kinnusen romaanissa onkin äärimmäisen kiinnostavaa, miten se menee saksalaismorsiamiin liitetyn kuvaston läpi ja tekee siitä monimuotoisen. Samalla romaani on rankkaa luettavaa, jännittävää tapahtumista ja koskettavaa kerrontaa, jossa ajoittain esiintyy karheaa naurua."
Turun Sanomat

"Kinnusen toistaiseksi paras"
Kotiliesi


Olen pitänyt lukemistani 'kinnusista'.   R-m
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11269
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #102 : 14.06.22 - klo:06:47 »
Rytin muistelmat sota-ajalta. 

Yritän hakea tolkkua siihen missä määrin jatkosotaan ajauduttiin ja missä määrin ryhdyttiin. 

Tällä hetkellä ajattelen, että sitä ymmärtää syvimmin kun ei niin irroita Suomea maailmansodan tapahtumista, kun perehdyin välirauhan aikaan, niin kyllähän siitä oli rauha kaukana vielä ja sodan syttyminen uudelleen sillä rintamalla ajan kysymys.  Suomalaisten suhde tähän sotaan oli toinen kuin Talvisotaan ja se oli sitä koska Moskovan rauha koettiin epäoikeudenmukaiseksi, mutta Suomen leipominen jonkinlaiseksi Saksan aseveljeksi ei ole oikein tulkittua historiaa. 

Saksa alkoi yllättäen suhtautua Suomeen myötämielisesti syksyllä --41, apu olisi mieluummin otettu vastaan länsiliittoutuneilta koska uusi sota oli odotettavissa ja N_L:n uhkailu jatkuvaa.  Englannilla ja Rnmskalla oli kuitenkin muita murheita. 

Saksan Barbarossasta tiedettiin täällä, paitsi hyökkäyspäivää. Mutaman päivän kuluttua useita Suomen kaupunkeja pommitettiin.  Saksa ilmoitti Suomen aseveljekseen jonka Suomi saman tien perui.

 Suomi pelasi kahdella laudalla --- sotilaallisesti kumpikin, Suomi sekä Saksa, ihan yhtäläisesti käytti toisiaan hyväksi, Poliittisesti Saksasta pyrittiin selvästi irti, eikä sotilaallisestikaan suostuttu Saksan pyyntöihin jos suhteet liittoutuneisiin olisivat vaarantuneet, ja Suomi myös pyrki irrottautumaan sodasta jo --42  ellei ennen, minun on  luettava ne käännetyt salakieliset sähkeet tarkemmin tai saatava neuvoja.

.................

Suomessa o l i  saksalaismielistä väkeä, kyllä vain, kuten erittäin venäläismielistä eikä kaikkia saatu turvasäilöön. Valtaosa väestöä ei ollut kumpaakaan. Saksasta saatiin viljatoimituksia joita ilman olisi nähty vielä surkeammin nälkää, ja aseita Ruotsin kautta, joks romurautaa useimpien taustateosten mukaan, mutta uiseilla vielä sentään ampui. Sodan lopussa tuli pst-aseita ilman koulutusta.

........................

Minä mietin usein analogiaa Ukrainan sodan kanssa, ja mietin, no niin, yhtä sun toista.  Rauha tietty on aina kovasti hyvä asia, mutta eihän sitä Saksa tai muut keskieurooppalaiset valtiot voi solmia Ukrainan puolesta,  eivätkä he sitä halua tässä asemassa. Siitä tulisi pelkkä hinnakas ja vaikea välirauha.

« Viimeksi muokattu: 14.06.22 - klo:06:52 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31617
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #103 : 16.06.22 - klo:12:40 »
Sain 'kinnuseni' kuunneltua. Valitsin Fetflixin tarjoaman 'seuraavan'  joka sattui olemaan Finlandia-voittaja. Anni Kyrömäen esikoisteosta Kultarinta en saanut luettua, mutta kuuntelemalla voisi se onnistuakin.

Päätän kuin olen tämän kuunnellut. Alku sotasairaalasta oli kuin suora jatkumo Tommi Kinnusen ' kauhukavalkadiin'.
Tämä taitaa kuitenkin jatkua paremmissa merkeissä, luonto-asioiden parissa.

Esittely:  https://www.kirjallisuustoimittaja.com/lukupalat/anni-kytomaki-margarita

Laadun takaa Seppo Puttonen

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20169
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #104 : 16.06.22 - klo:21:53 »
Suomessa o l i  saksalaismielistä väkeä, kyllä vain, kuten erittäin venäläismielistä eikä kaikkia saatu turvasäilöön. Valtaosa väestöä ei ollut kumpaakaan.

Englannissakin oli ennen toista maailmansotaa aktiivisia nationalisteja ja muita saksalaismielisiä. Edvard VIII:n syrjäyttäminen valtaistuimelta ei nähtävästi johtunut ainoastaan hänen epäsäätyisestä avioliitostaan. Hän oli myös kiusallisen saksalaismyönteinen.