Aivin, aivin sanoi Janne. Kirjoitit minuun sopivaa tekstiä. Eteläpohjalainen äitini osasi pitää puolensa ja kuusamolainen isäni toi mukanaan lestadiolaista Herran pelkoa. Olen osannut kertoa suuna päänä pöytäseurueessa asiani niin suurieleisesti, että vihervassarisuvakkia on tympinyt, eivätkä sellaiset henkilöt ole seuraani juuri pyrkineet, tunne on tosin molemminpuolinen. Enkä suurimolekyylisiä aineita puhelahjojeni parantamiseksi juuri tarvinnut, siis ihan selvinpäin.
Myyttinen mittasuhdevertaus, liudennettuna lähes-sanalla, ei pidä paikkaansa. Pohjalaisia miehiä menee yksitoista tusinaan, eivät he niin erinomaisia ole, että jo yhdellätoista kaverilla tusina täyttyisi, mutta kolmeatoistakaan ei tarvita.
