Mietteitä II

[Riitta-mummi]

Tuttava-pappi  Kai Henttonen puhuu Pisarassa 1.1.2022

https://areena.yle.fi/1-50846470

Yhdyn Kain ajatuksiin.

[vn]

Mietin foorumin keskusteluilmapiiriä.
Mikähän siihen auttaisi?
Loukkaannutaan, suututaan, kinastellaan, moititaan toisia.
Olen kaivannut arvostavaa, kuuntelevaa, ymmärtävää, kannustavaa, rohkaisevaa ilmapiiriä.
Jos homma ei onnistu, niin onko pakeneminen oikea ratkaisu? Luultavasti ei?
Mutta jos jotain yritän kirjoittaa ja epäonnistun, koen vaan pahentavani tilannetta.
Kynnys nousee, nöyrtyminen vaikeaa, häpeä iskee päälle.
En pysty itseäni juurikaan muuttamaan, toisia en ollenkaan.
Varmaankin odotukseni ovat vääriä, koitan hyväksyä olosuhteet.
Ja ehkä olla itse enemmän lukijan roolissa etten aiheuta pahennusta.

[sivullinen]

On oikeastaan onnetonta, että W.Malmivaara meni vesittämään vanhat Siionin virret. En ymmärrä miksi? Niistä tuli yksinkertaisesti tylsiä.

Herättäjä-Yhdistyksen entinen toiminnanjohtaja Jaakko Elenius on sanonut Wikipedian mukaan hyvin, että "herrnhutilaisen virren ytimessä liekehtii Kristuksen rakkaus syntistä kohtaan, Kristuksen risti, haavat ja sovintoveri. Tämän Kristuksen kanssa seurusteleminen, hänen kärsimyksensä katseleminen on ainut mikä voi muuttaa ihmisen."

[PekkaV]

   Sota ajaa rotat koloistaan ja laukaisee luovuuden.

[vn]

Jos ajattelet kokonaista päivääsi, missä huomiosi päivän aikana on? Muiden toiveissa, vaatimuksissa ja huolehtimisessa? Aikatauluissa pysymisessä? Median ja somen seuraamisessa? Ympäristössä (äänet, näköhavainnot)? Itsessä – omissa tuntemuksissa, kehon kuuntelussa?

Usein monen ihmisen päivä kuluu niin, että huomio on pääosin itsen ulkopuolisissa asioissa. Ja ihmisen mieli on rakentunut niin, että se etsii ympäristöstään mahdollisia uhkia ja syitä taistella, paeta ja selviytyä. Näin siksi, että aivomme ovat evoluutiossa kehittyneet toimimaan näin, jotta ihminen on lajina selviytynyt hengissä. Mitä painokkaammin huomio on ulkopuolellamme, sitä enemmän löydämme syitä pelätä, stressata ja tuntea painetta.

Kun ulkoisessa maailmassa on kuormaa ja uhka-skannerimme aktivoituu, olokin on kuormittuneempi. Nykypäivän ihmisen elämä ei kuitenkaan ole uhattuna ihan joka hetki, vaikka mieli (ja uutiset) niin sanookin.

Kun olo on tosi kuormittunut, alamme löytää painekattiloita yhä pienemmistä asioista. Mielelle ne ovat suuria asioita – ja totisinta totta. Siksi myös tunteemme reagoivat uhkakuviin, mitä mielemme (tai ulkoisen maailman uhkakuvat) tuottaa.

Emme voi vaikuttaa siihen, mitä ympärillämme ja maailmassa tapahtuu, mutta voimme vaikuttaa siihen, että opetamme omaa mieltä rauhoittumaan. Välillä on hyvä katkaista ympäristön häly ja veto, ja suunnata huomio oman kehon tuntemuksiin, mielenliikkeisiin ja tunnemaailmaan. Jos jokainen maailman ihminen tekisi näin, meillä olisi myös maailmanrauha.

Ulkoinen maailma pysyy kyllä sellaisenaan ilman sinun huomiotasi, eikä mikään romahda muutaman minuutin aikana, kun pidät itsestäsi huolta. Ja sitä paitsi oman mielenrauhan ja sisäisen turvan tunteen kehittäminen ei ole muilta pois – päinvastoin. Kyky rauhoittaa keho ja mieli säästää voimia ja voimavaroja myös toimimiseen tarpeen vaatiessa. Jos uuvutamme itsemme sisäisen maailman paineisiin, emme ole toimintakykyisiä enää silloin, kun toimintaa tarvitaan. Tai toiminta on tehotonta, koska olemme uupuneita.

Tee vaikka nämä 3 harjoitusta päivän mittaan, niin saat pieniä sisäisen turvan kokemuksia pitkin päivää.
 

.......en saanut mukaan näitä kolmea harjoitusta, keksikää itsellene sopivat   

Teksti on "Hidasta elämää" sivustolta.

[Riitta-mummi]

Kiitos, vn ylläolevasta . Nämä ovat ajatuksia joita minäkin ajattelen, ja yritän noudattaa  hidastamista. On karsittava turhat pois.

Näissä uusissa olosuhteissa kotona huomio keskittyy entistä enemmän terveytemme seuraamiseen, ja nyt Matin hoitamiseen.

Ajankäyttöön tuli vapaaehtoinen muutos. En notku enää Netflix´n ja netin tuottamassa ajantappo-viihteessä. Matti ensin, hänen tarpeensa. Ja voimien mukaan jälkeläisten taapaamiset seuraavaksi.

Omaa vointiakin on seurattava että jaksaisin jakaa panostani perheen parhaaksi.

Huomena tilaan siivous-apua , sen ajan voin itse levätä.

Kun ajattelen tätä runsasta kolmea vuotta jota olemme tässä uudessa kodissa asuneet, niin ensimmäinen huomio on kuinka paljon ja kuinka nopeasti vanhenemisessä olemme 'edistyneet'.

Hidastuminen hallitsee nyt kaikkea, ja se tapahtuu itsestään. En ole osannut sitä juurikaan itse valita, hiljentymistä kyllä olen harrastanut.

Ne,ja  te, jotka elätte hektistä ja stressaavaa elämää, kannattaa miettiä kuinka kauan jaksaa omassa oravanpyörässä.

[karjalaisenkyösti]

Mietin foorumin keskusteluilmapiiriä.
Mikähän siihen auttaisi?
Loukkaannutaan, suututaan, kinastellaan, moititaan toisia.

Voisiko sellaisesta olla apua, että ensinnäkin hyväksytään, että näin se on aina ollut kristittyjen kesken ja näin se tulee olemaan loppuun asti, eikä tule muuttumaan.
Ymmärretään myös, että tämä on vain osatotuus. Samalla voidaan jakaa asioita, saada tukea ja antaa tukea ja kokea yhteisyyttä ja muuta sellaista, jota ihminen tarvitsee.
Voidaan keskustella Raamatusta ja siihen liittyvistä asioista.

[Mörtti-57]

Martiksi ristittynä saan syyttää vanhempiani siitä, kun olen joskus turhan hankala ja sotainen luonne.
Wiki: Martti on miehen nimi. Nimi on latinalaisen Martinus-nimen suomalainen vastine ja viittaa alkujaan sodan jumala Marsiin. Martin nimipäivä, martinpäivä, on 10. marraskuuta. Mara on yleinen Martti-nimisistä käytetty lempinimi. Vuoden 2019 loppuun mennessä nimi Martti on Suomessa annettu 53 774 miehelle ja ainakin kahdelle naiselle. Suomalaisen lähetystoiminnan vaikutuksesta nimi on hyvin suosittu myös Ambomaalla.

Onneksi tämä sotainen luonteeni asettuu aina heikompia puolustavalle kannalle, kun koen ja näen vääryyttä tapahtuvan, niin ilmaisen asiasta oman mielipiteeni. Elämäni absolutistina eläneenä on turvannut sen, että mihinkään käsikähmään näissä konflikteissa en ole koskaan joutunut 215cm sylimitallani.
Vaikka puolustaa mielestään hyviä asioita ei riitapukarina oleminen mitään herkkua ole, kun tulee mietittyä jälkeenpäin vastapuolenkin tunteita ja arvoja.

[Mörtti-57]

Tapio Rautavaaran näin 70-luvun alussa Lapualla Ritamäen lavalla esiintymässä trubaduurina mies ja kitara. Tilaisuus oli joku TUL:n juhlatapahtuma päiväsaikaan, kun minäkin sinne olin päässyt.  Jämerän veteraanin esitys tallentui niin elävästi, että tuskin pyyhkiintyy pois muistista koskaan.

Tämä esitys sopii tänään hyvin mietteisiini. https://www.youtube.com/watch?v=Tug1n-Bwf8k

[vn]

Kuulin tänään kohtikäyvän ja ravistelevan saarnan/puheen eräässä tilaisuudessa.
Puhujan pääaiheena oli "syyllisyys", ei siitä enempää, tuttua meille jokaiselle.

Hän mainitsi yhden asian, mitä jäin miettimään.
Hän sanoi/kysyi onko Jumalan pyhyys unohtunut seurakunnissa/järjestöissä.
Eletään kuin pellossa ihmisten mielihalujen, toiveiden, korvasyyhyjen mukaan,
järjestetään ohjelmaa että ihmiset viihtyvät.
Ihmisinä koemme kyllä joskus olevamme puutteellisia, omanlaisiamme...emme ehkä
syntisiksi kuitenkaan....kuvitellaan että armo peittää kaiken ja kaikki hyvin...
Itse ajattelen että armoa ei tule synnin päälle...tarvitaan synnintuntoa, anteeksipyytämistä,
parannuksen tekoa...siihen saamme armon lahjaksi annettuna.
Emme voi pitää armoa halpana.
Kiitos- ja ylistyslaulut korostavat Jumalan suuruutta, pyhyyttä...muistammeko sen
laulaessamme, vai nautimmeko mukavasta tunnelmasta?

[juhani]

Hyvä vn... olen miettinyt näitä samoja ajatuksia kauan. Ekskurssina pidän sitä keskustelua muutama vuosi sitten kun ex-vitoslaisen (nyt körttiläisen) kanssa väännettiin kättä raamatusta. Kaveri vaan sanoi, että körttiläiset eivät lue raamattua. Yritin sanoa, että kyllä. Ainakin minä laiskasti. Hän kysyi, että Uudesta testamentista löytyy kohta, jossa Jumalaa ja Jeesusta kirotaan ei kirota Pyhää Henkeä. Kun kiroaa PH:ä kiroajalle tulee matka helvettiin. Mietin kauan ja yritin sanoa, että ihminen on PH:n kohteena. Körttiläiset eivät lausu ihmiselle, että sinä menet helvettiin.

[Riitta-mummi]

Koetin löytää hienon ajatuksen joka oli draama-elokuvan American son alkutekstinä. En saanut sitä esiin, mutta se oli jotenkin näin:

Rasismi ei ole rodun lapsi, vaan isä.

Tämä on koettua totuutta:


"Ihminen ei muutu,
ennen kuin hänen tekonsa muuttuvat.
Teot eivät muutu, ennen kuin hän valitsee toisin. Valinnat muuttuvat
vasta arvojen muuttuessa."

[Pena]

On oikeastaan onnetonta, että W.Malmivaara meni vesittämään vanhat Siionin virret. En ymmärrä miksi? Niistä tuli yksinkertaisesti tylsiä.

Olisitpa ilmaissut tämän kantasi näin selvästi jo aikoja sitten! Luultiin sinun pitävän Malmivaaran virsiä ’kuvottavina’ siksi, että ne olivat vanhoja. Torjutkin ne siksi, että ne on uudistettu. Joku muu kuin minä voi vastata kysymykseen, miksi virret uudistettiin silloin ja pari kertaa sen jälkeenkin. Siitä olen eri mieltä, että minkään version Siionin virret olisivat ’yksinkertaisesti tylsiä’.

[öppiäinen]

Jos ajattelet kokonaista päivääsi, missä huomiosi päivän aikana on? Muiden toiveissa, vaatimuksissa ja huolehtimisessa? Aikatauluissa pysymisessä? Median ja somen seuraamisessa? Ympäristössä (äänet, näköhavainnot)? Itsessä – omissa tuntemuksissa, kehon kuuntelussa?

Pitäisissä.

Pitäis sitä, pitäis tätä, pitäis tuota.

Pitäis hakea töitä. Pitäis opiskella. Pitäis syödä vähemmän ja terveellisemmin. Pitäis liikkua enemmän. Pitäis ulkoilla. Pitäis pitää yhteyttä vanhoihin sukulaisiin niin kauan kuin ovat olemassa (ja kun itse olen). Pitäis hoitaa pari asiaa. Missähän se uusi S-etukorttikin on, kun entinen on mennyt vanhaksi? Pitäis etsiä. Pitäis parsia villasukat. Pitäis siivota. Pitäis ottaa rennommin. Pitäis olla välittämättä siitä, että on niin siivotonta. Pitäis heittää pois kaikki maalliset murheet. Pitäis osata olla häpeämättä itseään, lamaantumatta siitä, niin että saisi mm. tuon yhteydenpidon hoidettua.

Eivät nämä suoraan muiden toiveita ja vaatimuksia ole, mutta jotenkin aikaa sitten epäsuoraan sitä kautta kertynyttä, tilanteista joita en enää muista.

Voi kun sitä osaisi ajatella, että ei sun tartte. Muille osaan sitä kyllä opettaa.

Median ja somen seuraamiseen vain pakenen pitäisiä. Vetkuttelen siellä, jotta ei ihan heti tarttis. Ei niillä itseisarvoa ole.

Ympäristö on hieno, ja se että pystyn havaitsemaan sieltä kaikkea pientä ilahduttavaa, onkin varmaan parasta mitä minulle on annettu.

No niin palaan jatkamaan yhtä pitäis-hommaa. Pidin vain vähän taukoa.

[vn]

Aika tutulta kuulostaa....valitettavasti sanois Ahtisaari...