Kohtuukäyttö on raamatunmukaan ihan suotavaa ja niinkuin olemme monesti elämässä huomanneet raivoraittiit on usein yksoikosia toisten arvostelijoita eivätkä löydä itsestään mitään huonoa.
Arvosteluhan kohdistuu tavallisimmin sellaista ryhmää kohtaan, johon arvostelija itze ei kuulu.
Henkilöt, jotka eivät ole raivoraittiita, saattavat arvostella raivoraittiita yksinkertaisiksi, tietämättömiksi tai jopa yksioikoisiksi raivoraittiiden ehdottoman alkoholista pidättäytymisensä vuoksi.
Raittius, taikka sen puuttuminen ei varmaankaan altista ihmistä arvostelua harrastavaksi - muut tekijät siihen altistavat.
Se, että ei löydä itsestään mitään huonoa taasen on yleisinhimillinen piirre, jota nousuhumala saattaa jopa vahvistaa.
Monelle lienee tuttua humalaisen tämänkaltainen jorina: "Ja mie en oo kellekkää mittää pahhaa tehny".
Raamatusta tulee sellainen kuva, että se ei vastusta kohtuukäyttöä alkoholissa taikka monessa muussakaan suuhun laitettavassa ainesosassa,
mikäli Raamatun määrittelemiä muita arvoja ei kohtuukäytöllä loukata.
Raamatun opetus on se, että jos ruoan nauttiminen(ja miksei myös juoman nauttiminen) aiheuttaa pahennusta muissa kristityissä, tällöin kyseisen ruoan nauttimista tulisi välttää.
Suomalainen yhteiskunta on erilainen ja suhde alkoholiin (ja alkoholin käyttötapa) on erilainen kuin esim. Italiassa, joten alkoholin kohtuukäyttö Suomessa monin paikoin herättää pahennusta, vaikka Italiassa se ei sitä tekisikään.
Jos alkoholin kohtuukäyttö herättää pahennusta niissä piireissä, joissa liikun,
tod.näk. raamatullinen tapa (mikäli siis haluan jatkaa alkoholin käyttöä) saattaisi olla se, että vaihtaa ystäväpiirinsä taikka käyttää alkoholia kohtuullisesti kotonaan, eikä julistele sitä kenellekään.
Itse voisin luonnehtia itseäni raivoraittiiksi henkilöksi.
Ehtoollisellakin yritän valita sen alkoholittoman jonon.
Välillä on ehtoollinen jäänyt väliin, kun ei ole ollut alkoholitonta vaihtoehtoa.
Äänestys
Aihe: olenko juoppo? (Luettu 13123 kertaa)