Raamattupiiri, 2. Korinttolaiskirje 3. luku

[vn]

http://raamattu.fi/1933,38/2Kor.3.html

[vn]

Kauhistus sentään...tuossa luvussa puhutaan kirjoittamisesta...Kristuksen kirjeestä!
Nyt sattuu ja lujaa....
Olen pienellä paikalla...olen tuosta aiheesta joskus "rohjennut" kirjoittaa....

[Pena]

Minulle tämä puhuu Raamatusta, joka näyttää joillekin olevan 'kivitauluun hakattu' Jumalan sana. Heille Raamattu muuttuu lähes uskon kohteeksi Jumalan rinnalle tai pahimmillaan sijaan. Minä ajattelen pikemminkin niin, että Jumalan sana on Raamattua lukeneen tai sen sanaa kuulleen ihmisen toiselle lausuma armon ja totuuden sana.

[Riitta-mummi]

Sehän sanotaan tuossa Korttilaiskirjeessä näin selvästi : 

3. Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin.

ja näin:

5. ...meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
6. joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

Lain kivitauluhin oli hakattu kuoleman virka.

"Kirjain kuolettaa, Henki tekee eläväksi "

[vn]

Yritin lukea ja miettiä noita samoja jakeita 3-6 ja lisäksi 12.
Koen että siinä on kyse suurista asioista, sellaisista mitä vain Jumala voi ihmiselle antaa.
Kokeeko ihminen niitä? Osaako kuvailla? Kertoa, kirjoittaa?
Vai onko kyseessä joku "selittämätön perusta jossain"?
3:ssa jakeessa, olla ilmeistä...siis näkyy ja tuntuu ja kuuluu jotenkin?
12:ssa jakeessa, sellainen toivo antaa rohkeutta...varmaankin näin?
vastakohta: toivottomuus antaa pelkoa...ilmiselvästi näin...
Luulisin...

[Riitta-mummi]

Minäkin pidin kauan kiinni edellisestä Raamatun käännöksestä, nostalgian takia ilmeisesti.  Nyt totean sen paljon vaikeaselkoisemmaksi kuin 1992 käännöksen.

Tämän koen helpommaksi ymmärtää;
http://raamattu.fi/1992/2Kor.3.html

Kun avaan molemmat ja vertailen jakeita, niin vaikutelma on hiukan erilainen.

vanha;           Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

uusi;  Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin.

Kolmannen jakeen aloitus;   Sillä ilmeistä on... jättää tulkinnalle varaa

kun taas;  Olettehan selvästi... on varma asia

Ainakin minun oli vaikea aina tajuta mitä Raamattu sanoo ja mitä se sitten oikeastaan tarkoittaa.

[Pena]

92 käännös pyrki selkeyteen ja irti 'raamatullisesta' juhlavuudesta, joka taisi olla enimmäkseen vain vanhahtavaa kieltä. Monessa kohdin tuo selkeys on ollut jopa minua järkyttävää. Vanhan testamentin verinen historia kuulostaa todellisemmalta, kun surmaaminen on tappamista ja kaatuminen on kuolemista.

[karjalaisenkyösti]

Ajatus, tai eräs näkökulma tuosta kirjaimen kuolettavuudesta ja siitä, että Jumalan Pyhä Henki tekee eläväksi.
Ilmeisesti asia on niin, että jos Henki ei avaa pyhää tekstiä, tällöin kyseessä on joko aina tai toisinaan tilanne, josta voi todeta, että kirjain kuolettaa.
Jos Henki avaa ja selittää tekstin, niin tällöin on tilanne, josta voi todeta, että Henki tekee eläväksi.
Eli läsnä on siis joko teksti sellaisenaan tai teksti Jumalan Hengen avaamana.
eli Henki tekee eläväksi Jumalan kirjoitetun sanan, ei niin, että Henki tekisi eläväksi jonkun totuuden ilman tai ulkopuolella kirjoitetun Jumalan sanan.

Jos alkaa saada viestejä ilman Raamattua tai ohi Raamatun, pitäisi hälytyskellojen soida ja olla varovainen.

Olen luultavasti näine ajatuksineni hyvin luterilainen ja luultavasti paljolti samoilla linjoilla täällä olevien kirjoittajien kanssa tässä asiassa.

[Pena]

Ajattelen, että sanan tuleminen eläväksi on paitsi sen ymmärtämistä myös sen noudattamista ja levittämistä edelleen. En tarkoita jakeiden toistamista papukaijan tavoin vaan Raamatusta opitun ottamista puheeseen ihan omin sanoin.

[vn]

Ja elämämme ja olemuksemme ilman sanojakin...