Koulutusta

[PekkaV]

   Alfa-kurssin käymisestä jaettiin todistus 2.12. Kurssin olivat järjestäneet Evlut, Hellari ja City-srk.
Jeesus teki nuorista ruoskan.

Seurakunnan Eväs 1-koulutus alkaa tammikuussa.
Eväs 1-koulutus kestää viisi iltaa, joiden aikana tutustutaan itseen, seurakuntaan, muihin ihmisiin ja opitaan vuorovaikutustaitoja. Se on itsensä kehittämistä ja oman hyvinvoinnin lisäämistä. http://www.keravanseurakunta.fi/news.asp?id=8016

Rovasti on pyytänyt minua kerran vapaaehtoiseksi toimimaan isäntänä Katupappilassa vuorollani muiden vapaaehtoisten kanssa. Lupasin kysellä "sihteeriltäni". Hän ei tykännyt vetäytymisestäni selkänsä taakse.

Rovasti kysyi äsken taas. Vastasin ilmoittautuvani Eväs-koulutukseen.
- Jaa että ihan pitkän kaavan kautta, oli hänen kommenttinsa.
Olisi pitänyt muistaa edellinen sananvaihtomme ja todeta, että sihteerini ei halunnut ottaa kantaa.

Seuraavan kerran kysyttäessä aion muistuttaa häntä olevani jo ehtoollisavustaja.

Vapaaehtoisten puurojuhlassa kirkkoherra totesi, ettei hän pidä "vapaaehtoinen"-termiä aivan onnistuneena. Me kaikki olemme vapaaehtoisesti mukana. Kirkonpenkki-istujakin toteuttaa tehtäväänsä omalla paikallaan.
Mutta jos haluaa tutustua monipuolisemmin seurakunnan toimintaan, mahdollisuuksia on: koulutukset, kurssit, ryhmät, erilaiset tilaisuudet, piirit, henkilökohtaiset tapaamiset papin kanssa (alalajina ripittäytyminen)...

Olen itse tyytyväinen rooliini Katupappilassa. Se perustettiin samoihin aikoihin kun jäin eläkkeelle kolme vuotta sitten. Arkiaamupäivien hartaudet muodostuivat luontevaksi kohteeksi lähteä ulos. Puoliso oli vielä töissä. Vaikka hän jäikin vuotta myöhemmin pois työelämästä, tapani lähteä oli jo vakiintunut.
Huomasin osaavani toimia tarvittaessa tai tilaisuuden tullen veisuunjohtajana, mitä valmiutta olin saanut kymmenen vuoden aikana Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosaston puheenjohtajana. Näin syveni elämäni seurakuntaan. Yhä uusien ja entisten kontaktien vakiintumiskehitys jatkuu.

Itkin kyvyttömyyttäni ja kaipaustani luettuani Hengellisestä kuukauslehdestä Samuli Korkalaisen muistokirjoituksen Pentti Ritolahdesta, jossa hän toteaa mm.: "... muistamme kiitollisina, kuinka hän yli puolen vuosisadan ajan järjesti säänöllisesti joka kuukausi seurat Lauttasaaren kirkolla...."
Pentti Ritolahti kävi meilläkin siioninvirsiseuroissa. Hän on, huolimatta komeasta taustastaan Kotimaa-lehden kulttuuritoimittajana 44-vuoden ajan ja miksei juuri siksikin, suuri kannustaja herännäisyyden vainioilla ja kaduilla.

[PekkaV]

   Alfa-kurssin käymisestä jaettiin todistus 2.12. Kurssin olivat järjestäneet Evlut, Hellari ja City-srk.
Jeesus teki nuorista ruoskan.

Seurakunnan Eväs 1-koulutus alkaa tammikuussa.
Eväs 1-koulutus kestää viisi iltaa, joiden aikana tutustutaan itseen, seurakuntaan, muihin ihmisiin ja opitaan vuorovaikutustaitoja. Se on itsensä kehittämistä ja oman hyvinvoinnin lisäämistä. http://www.keravanseurakunta.fi/news.asp?id=8016

Rovasti on pyytänyt minua kerran vapaaehtoiseksi toimimaan isäntänä Katupappilassa vuorollani muiden vapaaehtoisten kanssa. Lupasin kysellä "sihteeriltäni". Hän ei tykännyt vetäytymisestäni selkänsä taakse.

Rovasti kysyi äsken taas. Vastasin ilmoittautuvani Eväs-koulutukseen. *)
- Jaa että ihan pitkän kaavan kautta, oli hänen kommenttinsa.
Olisi pitänyt muistaa edellinen sananvaihtomme ja todeta, että sihteerini ei halunnut ottaa kantaa.

Seuraavan kerran kysyttäessä aion muistuttaa häntä olevani jo ehtoollisavustaja.

Vapaaehtoisten puurojuhlassa kirkkoherra totesi, ettei hän pidä "vapaaehtoinen"-termiä aivan onnistuneena. Me kaikki olemme vapaaehtoisesti mukana. Kirkonpenkki-istujakin toteuttaa tehtäväänsä omalla paikallaan.
Mutta jos haluaa tutustua monipuolisemmin seurakunnan toimintaan, mahdollisuuksia on: **) koulutukset, kurssit, ryhmät, erilaiset tilaisuudet, piirit, henkilökohtaiset tapaamiset papin kanssa (alalajina ripittäytyminen)...

Olen itse tyytyväinen rooliini Katupappilassa. Se perustettiin samoihin aikoihin kun jäin eläkkeelle kolme vuotta sitten. Arkiaamupäivien hartaudet muodostuivat luontevaksi kohteeksi lähteä ulos. Puoliso oli vielä töissä. Vaikka hän jäikin vuotta myöhemmin pois työelämästä, tapani lähteä oli jo vakiintunut.
Huomasin osaavani toimia tarvittaessa tai tilaisuuden tullen veisuunjohtajana, mitä valmiutta olin saanut kymmenen vuoden aikana Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosaston puheenjohtajana. Näin syveni elämäni seurakuntaan. Yhä uusien ja entisten kontaktien vakiintumiskehitys jatkuu.

Itkin kyvyttömyyttäni ja kaipaustani luettuani Hengellisestä kuukauslehdestä Samuli Korkalaisen muistokirjoituksen Pentti Ritolahdesta, jossa hän toteaa mm.: "... muistamme kiitollisina, kuinka hän yli puolen vuosisadan ajan järjesti säänöllisesti joka kuukausi seurat Lauttasaaren kirkolla...."
Pentti Ritolahti kävi meilläkin siioninvirsiseuroissa. Hän on, huolimatta komeasta taustastaan Kotimaa-lehden kulttuuritoimittajana 44-vuoden ajan ja miksei juuri siksikin, suuri kannustaja herännäisyyden vainioilla ja kaduilla.

*) saadakseni jatkoaikaa, jotta keksisin tavan hienotunteisesti kieltäytyä sitoutumasta aiheuttamatta säröä syvenevään seurakuntayhteyteen.

**) Ensimmäisinä luettelossa kuuluu olla tietenkin Jumalanpalvelus ja Messu.

[PekkaV]

  
   Kaksi lisäystä (lihavoitu):

 
   Alfa-kurssin käymisestä jaettiin todistus 2.12. Kurssin olivat järjestäneet Evlut, Hellari ja City-srk.
Jeesus teki nuorista ruoskan. Seuraava on keväällä helluntaiseurakunnan temppelissä.

Seurakunnan Eväs 1-koulutus alkaa tammikuussa.
Eväs 1-koulutus kestää viisi iltaa, joiden aikana tutustutaan itseen, seurakuntaan, muihin ihmisiin ja opitaan vuorovaikutustaitoja. Se on itsensä kehittämistä ja oman hyvinvoinnin lisäämistä. : http://www.keravanseurakunta.fi/news.asp?id=8016 : Koulutus ei velvoita sinua mihinkään, mutta tarjoaa tien seurakuntaan.

Rovasti on pyytänyt minua kerran vapaaehtoiseksi toimimaan isäntänä Katupappilassa vuorollani muiden vapaaehtoisten kanssa. Lupasin kysellä "sihteeriltäni". Hän ei tykännyt vetäytymisestäni selkänsä taakse.

Rovasti kysyi äsken taas. Vastasin ilmoittautuvani Eväs-koulutukseen. (saadakseni jatkoaikaa, jotta keksisin tavan hienotunteisesti kieltäytyä sitoutumasta aiheuttamatta säröä syvenevään seurakuntayhteyteen.)
- Jaa että ihan pitkän kaavan kautta, oli hänen kommenttinsa.
Olisi pitänyt muistaa edellinen sananvaihtomme ja todeta, että sihteerini ei halunnut ottaa kantaa.

Seuraavan kerran kysyttäessä aion muistuttaa häntä olevani jo ehtoollisavustaja.

Vapaaehtoisten puurojuhlassa kirkkoherra totesi, ettei hän pidä "vapaaehtoinen"-termiä aivan onnistuneena. Me kaikki olemme vapaaehtoisesti mukana. Kirkonpenkki-istujakin toteuttaa tehtäväänsä omalla paikallaan.
Mutta jos haluaa tutustua monipuolisemmin seurakunnan toimintaan, mahdollisuuksia on: Jumalanpalvelus / Messu, koulutukset, kurssit, ryhmät, erilaiset tilaisuudet, piirit, henkilökohtaiset tapaamiset papin kanssa (alalajina ripittäytyminen)...

Olen tyytyväinen rooliini Katupappilassa. Se perustettiin samoihin aikoihin kun jäin eläkkeelle kolme vuotta sitten. Arkiaamupäivien hartaudet muodostuivat luontevaksi kohteeksi lähteä ulos. Puoliso oli vielä töissä. Vaikka hän jäikin vuotta myöhemmin pois työelämästä, tapani lähteä oli jo vakiintunut.
Huomasin osaavani toimia tarvittaessa tai tilaisuuden tullen veisuunjohtajana, mitä valmiutta olin saanut kymmenen vuoden aikana Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosaston puheenjohtajana. Näin syveni elämäni seurakuntaan. Yhä uusien ja entisten kontaktien vakiintumiskehitys jatkuu.

Itkin kyvyttömyyttäni ja kaipaustani luettuani Hengellisestä kuukauslehdestä Samuli Korkalaisen muistokirjoituksen Pentti Ritolahdesta, jossa hän toteaa mm.: "... muistamme kiitollisina, kuinka hän yli puolen vuosisadan ajan järjesti säänöllisesti joka kuukausi seurat Lauttasaaren kirkolla...."
Pentti Ritolahti kävi meilläkin siioninvirsiseuroissa. Hän on, huolimatta komeasta taustastaan Kotimaa-lehden kulttuuritoimittajana 44-vuoden ajan ja miksei juuri siksikin, suuri kannustaja herännäisyyden vainioilla ja kaduilla.

[Viisveisaaja]

Pekkav, sano vaan suoraan, että ei kiinnosta ja perustele omalla tavallasi.
Mutta itse varmasti tiedät miten parhaiten toimia tilanteessasi.

Olen joskus itsekkin ollut työsuhteessa, jossa pomoille on aika vaikeaa sanoa ei ja painostus on kovaa sosiaalisen kanssakäymisenkin takia ja sitä on tullut lupauduttua johki mihin ei ois halunutkaan itse.

Jos mua pyydettäisiin katupappilaan niin varmaankin toteaisin kirkkoherralle tai muulle isokenkäiselle, että en usko suorituskristillisyyteen alkuunkaan, vaan kysyä saa tehtäviin, mutta jos on esteitä tai en näkemyksieni vuoksi tunne hyväksi tulla, niin en tule.

No me ihmiset ollaan niin erilaisia ja kun ei toisen tilannetta näe, niin vaikea sanoa, mutta itse tekisin kait noin.'
Ja itseni tuntien heittäisin jonkun kommentin huumorilla perään, että ei jäisi paha mieli kellekkään, kuten. Katupappilaan ei mun egoni taida mahtua