Kirjoittaja Aihe: Daanilaisten matkassa Egyptin helteestä Hermon-vuorten rinteille näkemään lumen  (Luettu 5371 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18466
Daan oli Jaakobin ja Bilhan, Raakelin orjattaren poika 1Moos.30:6. Naftali oli hänen täysi veli, veljeksillä oli yhteinen isä ja äiti.
Jaakobin perilliset asuivat Egyptissä yli neljäsataa vuotta Goosenin maakunnassa. Alkuaika meni hyvin . Goosenin aluetta ei tunneta tänä päivänä, mutta sen arvellaan sijainneen Niilin suiston koilliskolkassa. Loppuaika oli sitten kurjaa, kun jouduttiin pakkotyöoloihin rakentamaan Ramseksen ja Piitomin varastokaupunkeja 2Moos.1:11. Piitomin paikka on löydetty läheltä Ismailiaa Suezin kanavan länsipuolelta. Arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt tieto, että sitä alettiin rakentaa 1317 eaa. Verraten pian Israelin heimot lähtivät vaellukselleen Kanaanin maata kohti 2Moos.12:37 ja 4Moos 33:3.5. Lähtijöitä oli kuusisataatuhatta miestä. Vaimoja ja lapsia sekä sekakansaa ei lueta joukkoon. Lampaat ja raavaskarja suurina laumoina kuljetettiin mukana.
Raamatussa kuvataan meren ylitys Siinain puolelle. Tutkijoille tämä on ongelmallinen asia. Miljoonaisen joukon kulku on vaivalloisen hidasta. Olen itsekin yrittänyt laskea joukolle erilaisia marssipituuksia ja niiden mukaisia aikapituuksia, mutta tulokset ovat olleet järkeni ulkopuolella. Totean vain, että jos miljoona ihmistä voisi marssia parijonossa eläimet sivuillaan ja takanaan, joukon marssipituus olisi 500 km ja sen aikapituus, kilometri tunnissa vauhdilla ainakin kolme viikkoa. Pinnanmuodostus muinoin on alueella ollut erilainen, etelästä Suezin kaupungista on työntynyt matala merenlahti kauas ylös pohjoiseen Piitomia kohden. Kuvittelen, että suomalaiset evakot ja israelilaiset evakot ovat kulkeneet samalla tavalla. Siinain puolella kaikki wadit ovat olleet täynnä ihmisiä ja karjaa. Sain aikoinani ajella wadeissa jeepillä ja näin siellä vesipaikkoja ja pieniä viljelyksiä.Kyllä siellä elämisen edellytykset jotenkin ovat olemassa. Kävimme beduiinien vierainakin ja muistan aina kouran silmään puserretun riisikakun, johon painettiin keitetty lampaan silmä ja vieraan eväs oli valmis tarjoiltavaksi.
Erämaamatka kesti neljäkymmentä vuotta. Jahve ja valitsemansa kansa löysivät toisensa. Raamatussa hengellinen teksti on päällimmäisenä ja maallista vaellusta esittävät asiat tulee osata poimia esiin. Kaikki tarpeellinen on esitetty.
Siinailla pidettiin väestönlaskenta, jolloin soturikuntoisia miehiä oli vähän yli kuusisataatuhatta, joista daanilaisia 62700 miestä 4Moos.1:39. Suoraan Siionin sydämeen eivät Jaakobin perilliset päässeet, siis nyky-Israelin alueelle. Matkalla piti mutkitella, palata takaisin, jouduttiin koukkaamaan ihan Kuolleen meren itäpuolitse. Vastustus paikoillaan asuneitten muitten kansojen taholta oli varmasti kova. Voitiin mennä aina siihen suuntaan, missä vastustusta oli vähemmän. Arvioni mukaan esimerkiksi Kuolleen meren itäpuolelle päästiin eteläisen Edomin valtion pohjoispuolitse, kun pohjoisen valtion Mooabin vaikutustakaan ei ollut. Mahdollista on se, että joskus päästiin neuvotteluratkaisuun. Mooab jouduttiin kiertämään aika idästä. Arkeologit ovat löytäneet alueelta mooabilaisen linnoitusketjun jäänteitä. Israelilaiset siis aloittivat Kanaanin maan valloituksen tulemalla idästä Jordan-virran yli Jerikon alueella. Joosua ja muut johtajat ymmärsivät, että Jahve antaa aina voiton. Sotahyötyjiä ei hyväksytty. Voitetut vihittiin tuhon omaksi ja kaupungit poltettiin tulella. Vain jalometallit voitiin kerätä Herran huoneen aarteistoon. Kyllähän sotahyötyjiä aina esiintyi, mm kuningas Saulia Samuel kovisteli luvattoman tavaran ottamisesta niin, että heille tuli välirikko.
Perintöosien arvonnassa daanilaisille tuli alueensa nykyiseen Jerusalemiin lännestä nousevan päätien suunnassa, tämän päivän Latrunin seudulla ja siitä merelle päin Joos.19:40-47. Siinä yritettiin asua, mutta huonosti kävi, vastustaja painosti ja pakotti perääntymään vuorten soliin, jolloin asuinalue oli liian pieni. Vastustajakansa oli amorilainen kansa Tuom.1:34.
Sora-nimisessä kaupungissa asui daanilainen väkevä mies Simson ja hän tappeli aikanaan filistealaisten kanssa Tuom. 13-16. Mitenkäs on ymmärrettävä, että amorilaiset vaihtuivat filistealaisiksi? Kului sukupolvi, ehkä kaksikin ja merikansojen vaelluksen yhteydessä filistealaiset eli kaftorilaiset tulivat ranta-alueelle ja ajoivat amorilaiset pois. Filistealaiset hallitsivat rauta-aseiden teon. Egyptin faraollakin meni viisitoista vuotta järjestäessään puolustuksensa kuntoon filistealaisia vastaan. Kaftorilaisten/kreettien arvellaan tulleen Kreetalta tai itä-Aasiasta, eräs tutkija kirjoittaa, että tämä kansa on alunperin lähtenyt Dalmatiasta.
Israelin alueella tehtyjen rauniokumpujen kaivauksissa on löydetty tulenpolttamia kerroksia ja ne on voitu ajoittaa 1200-luvulle eaa. On pääteltävissä, että Kanaanin maa valloitettiin ko aikana. Lähtiväthän Jaakobin perilliset Piitomista pian 1317 eaa jälkeen ja saapuivat Kanaanin maalle 1200-luvun alkupuolella idästä. Kaftorilaiset, filistealaiset tulivat vähän myöhemmin lännestä. Sen jälkeen tapeltiin vähän väliä, jolloin molemmin puolin oltiin välillä voitolla ja välillä tappiolla. Vasta Daavid kykeni kiistämään filistealaisten ylivallan omana aikanaan.
Daanilaisten tuli siis järjestää itselleen parempi paikka asua. Sorasta ja Estaolista lähetettiin tiedustelijat matkaan ja järkevää kyllä, pohjoiseen Hermon vuorten suuntaan. Oli nimittäin niin, että sukulaisheimo naftalilaiset asuivat Kinneretin järven pohjoispuolisella alueella, Jordan-virran auringonlaskun puolella. Tiedustelijat löysivät hyvin ylhäältä Laiksesta sopivan alueen vallattavaksi Tuom.18:7. Alueella asui yksinäinen kansa ilman vartiointia, apurit kaukana meren rannalla ja tokko heillä oli kunnollista linnoitettua kaupunkiakaan rakennettuna. Tiedot tuotiin kotiin.
Valtausjoukko koottiin,  kuusisataa valiosoturia aseineen, mukaan otettiin vaimot, lapset, karja ja kuormastot. Matkalla otettiin mukaan leeviläinen pappi, periaatteessa varastettiin. Hänellä oli jumalanpalvelusvarusteina kasukka, valettu Jumalan kuva ja kotijumalia Tuom 17 ja 18. Sotilaat arvasivat, että varkauden vuoksi heitä tullaan ajamaan takaa. Nyt käskettiin vaimot ja karja sekä kuormasto keulille. Oli taktisesti oikein se, että omat soturit kohtaavat takaa-ajajat ensin. Suukopuhan siinä syntyi, mutta demokratian yksi sääntö on se, että vähemmistön on tyydyttävä enemmistön tahtoon.
Laiksen haltuunotto meni suunnitelman mukaan. Vastustaja surmattiin miekan terällä ja kaupunki poltettiin tulella. Daanilaiset rakensivat sitten paikalle oman kaupunkinsa ja nimesivät sen kantaisänsä mukaan Daaniksi. Tätä "autuutta" ei kestänyt ikuisesti, tuli väkevämpi valloittaja idästä ja vei daanilaisetkin pakkosiirtolaisuuteen.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33984
Luin kuvauksesi mielenkiinnolla sillä siitä on jo vuosia kun nämä kohdat Vanhasta testamentista ovat tulleet luetuiksi.
Minulle ovat parhaiten jääneet  nuo Jumalan ihmeet mieleen.  Palava pensas, Mooseksen isku kallioon jotta saatiin vettä, Punaisen meren läpi kulkeminen, manna ja kaarneet, Jerikon muurien sortuminen. Ja että se oli portto, Rahab nimeltään, joka piiloitti tiedustelijat. Hän säästyi Jerikon tuhossa.
En osaa laskutehtäviä, mutta tuliko sinun laskuissasi matkan kestoksi kauemmin kuin 40 vuotta ? Siis Lähdöstä maaliin, Kananin maahan.

Oma vaellukseni kesti myös liki 40 vuotta ilman matkasauvaa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18466
En ole uutta luova henkilö, että pysyn Sanassa. Toki täytyy sanoa, että ajattelen omilla aivoillanikin. Erämaassaoloaika oli neljäkymmentä vuotta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33984
Niin olikin ! Ihan omana lauseenaan. Pannaan tämän puolisokean silmän piikkiin.   :icon_eek:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18466
Jatkan vielä sen verran, että erämaa-sanan kera on neljäkymmentä ja rahan tai maksun kanssa kolmekymmentä. Araunan puimatantereen hinta ja Jeesuksen kavaltamisen hinta. Aikoinaan Aleksandriassa juutalaisten pyhät, kun ensimmäistä ison kirjan versiota  kukin tahollaan kirjoittivat, niin silloinkohan "päättivät" neljänkymmenen käytön. Aleksandrian kirjasta käytetään sanaa septuaginta, onko se kuusikymmentä vai seitsemänkymmentä, en nyt muista. Kuitenkin kirjoittajien lukumäärästä on kyse.