Rohkenen tätä myöskin vähän pohdiskella...
Joo, samoin ymmärrän tuon anteeksiantamuksen.
Jumalan anteeksianto meille, Jeesuksen ristinkuoleman läpi, on sellainen minkä saamme
kokea ja uskoa omalle kohdalle, ja synnit on upotettu meren syvyyteen ja unohdettu.
Mutta ihmisten kesken ei aina ole näin, olemme tässäkin syntisiä ja puutteellisia.
Ja vaikka anteeksiantamusta olisikin, niin unohtaminen ja uusi alku, jatkaminen tässä
hetkessä uudistettuna kohti huomista, kiittäen ja iloiten toisiamme tukien....on toinen juttu...
Herra armahtakoon ja auttakoon!!! Uudistakoon, muuttakoon, parantakoon...on Pyhä Henki...
muistuttamassa, ohjaamassa.
Tuo ennaltamäärääminen...
Sitä tuli nuoruudessa pienryhmässä kovastikin pohdittua...esillä oli myös ennaltatietäminen...
Nykyisin ei ehkä niin paljoa esillä, no, en tiedä...
Minusta vaan tuntuu että ihmisen ei kuulu miettiä Jumalan aivoituksia tällä tavoin.
Meille riittää esim. Joh. 3:16 pienoisevankeliumin Sana.
Jumala rakastaa jokaista, tahtoo että kaikki pelastuvat!
Jumala tietää ketkä pelastuvat, ketkä eivät...se kuuluu meille vain minun omalta osaltani.
Niin korkealla kuin taivas on maasta...niin kaukana salattu Jumala on ihmisestä.
Kaikkivaltias Jumala on Rakkaudestaan valmistanut meille pelastuksen Kristuksessa!