Useammin vaarana näyttää olevan oikean opin asettaminen pelastuksen ehdoksi. Jumalan armo pitäisi sellaisen mukaan ymmärtää sillä ainoalla oikealla tosiuskovaisella tavalla, jolla meidän piskuinen laumamme sen ymmärtää.
Ehkä on kuitenkin niin, että ihminen loppujen lopuksi kokee suurimmaksi ongelmaksi sen, että joku ymmärtää armon tai pelastuksen ehdot eri tavalla, kuin hän itse.
Henkilö A uskoo pelastusasian tietyllä tavalla ja henkilön A ongelmana on se, että henkilö B uskoo tuossa asiassa eri tavalla.
Kuinka-sitten-pelastutaan-uskossa on ainakin kaksi eri akselia: x ja y akselit:
x-akselin alkupisteessä on usko siihen, että kukaan ei pelastu, x-akselin loppupisteessä on usko siihen, että kaikki pelastuvat. Siitä väliltä sitten löytyy erilaisia ehtoja pelastukselle.
Jokainen ihminen löytää itselleen oman paikkansa tuossa x-akselilla.
Y-akselin alkupisteessä on usko siihen, että kukaan ei voi tietää, kuka pelastuu, y-akselin loppupisteessä on usko siihen, että kaikissa olosuhteissa voi tietää, kuka pelastuu ja kuka ei.
Jokainen ihminen löytää itselleen oman paikkansa tuossa y-akselilla.
Välillä x-akseli riittää, joku haluaa mukaan varmuus-epävarmuusakselin, eli y-akselin. Hänellä on joku uskomus asiasta, mutta se uskomus voi olla vaikkapa 90% varma.
Joku kokee ongelmaksi ihmiset, jotka seisovat eri paikassa tässä koordinaatistossa.
Jollekin ongelmaksi koituvat vain ne, jotka seisovat hänen oikealla puolellaan, jollekulle siis on ongelmallista, jos ihminen seisoo tietyllä tarkkaan määritellyllä alueella juuri hänestä katsottuna. Joku ärsyyntyy vain siitä, että kaverin varmuusaste (y-akseli) on suurempi/pienempi, kuin hänellä itsellään.
Ongelmana ei siis ole se, että joku asettaa itselleen jonkun paikan tuossa koordinaatistossa, vaan ongelma tosiaankin on se, että joku seisoo minua ärsyttävässä paikassa tuossa koordinaatistossa.
--------------------------------------------------------------
Kommentoin Öppiäisen tekstiä myöhemmin, loma on loppu ja alan valmistautua töihin lähtöön.