Historia on mielenkiintoista 3

[PekkaV]

 
   "... Mutta mitä sitten olivat persialaissodat? Ajatus! Ajatus, ettei Hellasta, tuota niemimaan vähäpätöistä niemimaata tuo Etu-Aasian kolossi, jolla ei ollut muuta kuin suuri kokonsa, saisi yksinkertaisesti syödä suuhunsa ja sulattaa, että hengen välttämättä täytyisi olla voimakkaampi kuin muodottoman ainejoukon, kvaliteetin enemmän oikeutettua elämään ja elinkykyisempää kuin kvantiteetin. Kreikan porvari, joka silloin pääsi voitolle, oli ajatellut enemmän, tuntenut enemmän, vaarinottanut enemmän, elänyt enemmän, nimittäin herkemmin ja intensiivisemmin kuin persialainen vaunulinnoineen, jättiläislaivastoineen, loistotelttoineen ja haaremineen. Perimmältään voittivat silloin Homeros ja Herakleitos. Mutta se, että he voittivat, oli vain hyvin toisarvoinen seuraus siitä paljoa tärkeämmästä tosiasiasta, että he olivat olemassa! Ja kolmesataa vuotta myöhemmin Kreikka  v o i t e t t i i n, ja tämä osoittautui yhtä toisarvoiseksi asiaksi, roomalaiset jäivät kuitenkin kreikkalaisista riippuvaisiksi, juuri koska Homeros ja Herakleitos yhä edelleen olivat olemassa ..." (s. 225-226)
                                                                                      Egon Friedell: Uuden ajan kulttuurihistoria I

[juhani]

Hyvä Egon Friedell. Minä olen lukenut lukuisia kertoja. Egon oli subjektivisti mm. historiaa ja aatehistoriaa kerratessa.

[Riitta-mummi]

Minulle saksalaiset ovat paljon vieraammat kulttuurissa kuin englantilaiset, joskaan en voi kehua heistäkään voivani keskustella.

Egon Fidellin nimen olen kuullut, mutta en voinut nimetä mitään lukemaani.
Googlasin nimellä ja käännätin, ja hyvin jnnittävä elämänkohtalo avautuikin.

Hän syntyi juutalaisen isän ja saksalaisen äidin lapsena. Äiti lähti kun Egon, kolmas lapsista oli vuoden ikäinen, mutta palasi kun poika oli 50-vuotias ja varakas, vaatimaan elatusapua.

Juutalaisen hänen elämäsä päättyi epätoivoiseen tekoon vuonna 1938 n. 60-vuotiaana.

https://de.wikipedia.org/wiki/Egon_Friedell ( käännä tämä sivu )

[Viisveisaaja]

Varmaan historia on ainakin yhtä mielenkiintoista kuin kattoa jalkapallo ottelua?

Täällä Norjassa ollaan kyllä aika voimakkaasti historiasta, siis ainakin viikinkien ajasta ja niiden Thor jumalien ja kansallisperinteiden ajoista tietoisia.

Nyt tuli filmi Trollen, jossa joku peikko örkki jostain vuorten uumenista nousee ja vanhat kansallistarut, saagat saa pontta alleen ja tulevat mieliin.

Mitään ihailtavaahan viikinki kulttuurissa ei minusta ole.
Mennään hyökkämään rauhallisiin kyliin ja tapetaan ja raiskataan, mutta täällä viikingit on kovassa huudossa, siis maineessa.

Mutta ei se mua vaivaa, vaan tämä kansallinen identiteetti ja historia.
Suomessa Kalevala vaikuttaa ihmisiin vieläkin, vaikka ne sepitetyt tarinat, ehkä jotain pohjaa niillä on, mutta ovat tapahtuneet vuonna yks ja kaks.

Saksassa ne vuoristokylien pakanalliset Kertut ja Hannut ja muut sadut vaikuttavat mielissä.
Tanskassa satusetä Anderssenin sadut.
Kävin odensessa joskus ja oli paljon pilven polttajia ja narkomaaneja siellä kaupungissa josta Anderssen on lähtenyt.

Historia vaikuttaa nykyisyyteen.

Sota Ukrainan ja Venäjän välillä on myös historian vaikuttamaa myös.

Ehkä joku anteeksi pyyntö historiasta voisi olla paikallaan, kuten saksalaiset tkevät Israelille, amerikkalaiset intiaaneille ja mustille.
Sitä minä mietin historiasta.
Mitenköhän valkoisten ja punaisten luokkasota vaikuttaa vieläkin suomalaisissa mielissä tiedostamatta?

[Riitta-mummi]

Eilinen massiivinen kruunausjuhlamessu Westminsterin katedraalista oli sikäli kiintoisa että luen( kuuntelen ) parhaillaan Ken Folletin Taivaan pilarit-eeposta. Siinä rakennetaan kateraalia. Erstminster ha Winchester ovat on olemassa. Kun ollaa  menossa 1100-luvua liki puolivälissä, oli Westminster vihitty jo 1069.

Kun katseli niitä holvsitoja, ihmetteli miten ihmeessä ne on silloin nousseet. Oli vain mies- ja hevosvoimaa.  Rakentajia tarvittiin paljon.

Eilinen messu oli kaksijakoinen. Oli maallista koreutta, mutta oli myös Jumalan sanaa ja ohjeita sen käyttämisestä valtaa pitävälle.

Viisautta ja ymmärrystä tulee pyytää Jumalalta ja Hän antaa mitä vallanpitoon tarvitaan. Jumalalla on myös muuttava voima.

Canterburyn arkkipiispa piti hyvän saarnan, musiikki oli upeaa, Händelin kruunajaismessu soi ja Bryn Terfel laului myls kymriksi.

Elisabet II oli ottanut vallan Jumalalta. Nähtäväksi jää kuinka Charles III tekee.

Vaikka poliittinen valta Eglannissa on parlamentilla, on kuninkaalla pelissä oma osansa.

Vastustajia ei kaduilla juuri näkynyt, jokunen plakaatti vain keltapukuisten käsissä näytettin.
Kansa vyöryi jälleen The Mall´ia palatsille katsomaan vilkutuksia. Missään en ole nähnyt arviota kuin paljon sitä oli. Paljon kumminkin.

[seppos]

Hyvä Egon Friedell. Minä olen lukenut lukuisia kertoja. Egon oli subjektivisti mm. historiaa ja aatehistoriaa kerratessa.

Loistava tyyppi. Olen lukenut kulttuurihistorian.

[Riitta-mummi]

Lapsesta asti olen ollut kiinnostunut historiasta, lähinnä Suomen ja jonkin verran Ruotsin, Venäjän, Ranskan ja Englanninkin.

Olen perinyt tämän äidiltä joka kertoili ennen kuin opin lukemaan Virolahden kotiseutuhistoriaa ja Välskärin kertomuksiakin. Äidin isä taisi olla samaa maata.Ainakin pappa oli kiinnostunut Mannerheimista.

Sakari Topeliuksen Maammekirja ja Lukemisia lapsille lisäsivät kiinnostusta lukemaan opittuani.
Terttu Joustela, hitorian opettaja Hausjärven yhteiskoulussa osasi opettaa niin ettei kiinnostus loppunut.

Lempi Jääskeläinen, Mika Waltari ja Kaari Utrio etupäässä ovat täydentäneet tietojani. Väinö Linna ja Anneli Kanto myös myöhemmistä ajoista.

Eilen lopetin kirjan jossa keskeisessä osassa oli Pietari Särkilähden aika, reformaatio ja Kustaa Vaasa.
Huimat kuvaukset Turun Tuomiokirkosta ja Kuusiston linna tuhoamisesta oli taidolla kuvattu. Turku paikannimineen on minulle myös tuttu. Karttoja silti tutkin lisäksi.
Niistä löytyi paikka jossa Mätäjärvi sijaitsi 1500-luvulla.
Utrion kirjoja myydään tietysti seksikohtauksilla. Niistä en minä kostu. 

Tänään aloitin Vehkalahden neidot. On niin mukava uudestaan paneutua tuttuihin paikkoihin vaikkakin 1400-luvulla.
Vehkalahden kirkko on Kymen läänin vanhin kirkko, juuri 1400-luvun puolivälissä valmistunut.
Kylät, Neuvoton,Summa, Husula, Poitsila ja muut ovat kaikki ainakin niminä tuttuja, enemmänkin.
Kuvaus laskiaisen liukumäestä ja Poitsilan pienestä tyttärestä vähäisempien kotien lasten joukossa on kuin oman äitin kertomus Johannes Takasen lapsuudesta Alftanien kartanon mailla Ala-Urpalassa.

Tänään olen sitten googlaillut wiki-tietoja paikoista ja suvuista. Poitz-suku sammui Poitsilasta 1700-luvulla ja kartanon hienot puistot ovat nykyään vähemmän-haluttua seutua asumiseen. Näin olin huomaavinani netistä.

[Riitta-mummi]

Nyt löytyi kirja Netstorystä mikä on 'ykkös-herkkuani'. Pirjo Tuomisen paras teos joita olen jokusen lukenut, tämänkin parisenkymmentä vuotta sitten, on Kuningasväylä josta kopioin yhden arvion:

Kuningasväylä on kertomus elämästä Satakunnassa ja Tukholmassa Ruotsinvallan loppukymmeninä. Sara Wass elää vahvasti kypsiä vuosiaan. Moiken-sisar vaurastuu porilaisen kauppahuoneen omistajana, kunnes onnettomuuksien sarja kohtaa kaupunkia. Nuori Rosalina kokee ensirakkautensa Suomen sodan pyörteissä.

Saran Lorentia-tyttärestä sukeutuu Tukholmassa suuren porvarisperheen valtiatar. Valtakunnan pääkaupunki elää kohtalokkaita vuosia: Kustaa III murhataan, kaupunkilaiset ahmivat mestauslavojen näytelmiä, toisaalla helkkyy krouveissa säveltäjä Bellmanin luuttu.

Kuningasväylä jatkaa Suuren joen maan tarinaa. Sen kerronta virtaa vuolaana kuin itse Kokemäenjoki läpi kahdenkymmenen vuoden kuohuvan historian vahvojen satakuntalaisnaisten näkökulmasta katsottuna.

Kirjassa on kaikkea mikä minua viehättää. Talopoikaiselämää Suomessa, porvariselämää Tukholmassa. Kustaa III aika ja Suomen sota ja sen vaikutukset.

Mielenkiintoinen kuvaus on Kokemäenjoen Kravinojan vaiheet, josta laitan linkin:

https://blogit.utu.fi/koekulttuuriperinto/satakunnan-ymparistokoulu/kokemaki/kokemaenkartano-ja-alajuoksun-suurtilat/karajamaki/kokemaenjoki/kravioja/-

Kun saan hyvän kirjan hyppysiini ( tai nykyään kuunneltavaksi ) siitä seuraa monta tutkumusretkeä netissä.

Pirjo Tuomisesta kiinnostuin siksikin, että hän on asunut Lahdessa, ollut naimisissa tunnetun poliisimiehen kanssa ja työskennellyt, oliko se Askossa, josta sai inspiraation yhteen kirjaansa. Tapasin hänet 1983 tai 1984 täällä Kalevi Lehtisen puhetilaisuudessa Ueheilutalossa. Lisäksi hänkin on Lappeenrantalainen syntyään. Ja vielä, meillä on ollut sama ompelijakin.

[Riitta-mummi]

Laitan linkin itselleni. Saa katsoa ja käyttää hyväksi !

http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php/T%C3%A4rkeit%C3%A4_tapahtumia_Suomen_historiassa

[Riitta-mummi]

Presidentti Juho Kusti Paasikivi liittyy omasta ja Alli-puolisonsa elämässä omiin maisemiini.

Adventin ja lähestyvän Itsenäisyyspävän merkeissä linkitän:

https://jkpaasikivi.fi/juho-kusti-paasikiven-hamalaiset-juuret/

[öppiäinen]

Johonkin aikaan varmaan Suomenkin kouluissa pistettiin vasenkätiset kirjoittamaan oikealla. Kun oli märkää mustetta, vaikeaa vasemmalla olisikin ollut. Mutta milloin se loppui? Ja liittyiköhän sellainen innovaatio kuin kuivamustekynä asiaan mitenkään?

[Riitta-mummi]

Veljeni oli vasuri. Koko ikänsä oli, vaikka koulussa kuinka yrittivät kättä vaihdattaa.
Hän ei myöskään juonut maitoa, ja siksi oli saman mittainen kuin minä, pitkä naiseksi.

En tiedä koska siitä pakosta luovuttiin, mutta enää ei Lotan ole tarvinnut kättä vaihtaa. Hänkin on vasuri. Äitini oli puoliksi. Hän söi niin että haarukka oli oikeassa, kuten amerikkalaisilla. Saksia hän käytti oikealla. Oli kai pakko, silloin ei ollut vasenkätisille omia.
Ovien avaamisessa sen parhaiten huomaa. Oikeakätisen on helpompi avata kun saraanat on vasemmalla, ja vasurilla päinvastoin.

Kun olen kerran loukannut oikean peukalon niin että siihen pantiin lasta, oli pakko oppia vasurillakin jotakin.
Minulla on vasen kaikin puolin heikompi, paitsi sydän !

[öppiäinen]

^ Aloitin koulun 1970, kirjoitin vasemmalla, mutta minua ei pakotettu enää vaihtamaan kättä. Kuvittelen, ettei siitä niin monta vuotta olisi ollut kun vielä pakotettiin. Hämärästi muistelen, että musteen kanssa olisi ollut jotain vaikeuksia, mutta en siitäkään ole varma.

Sakset on silti aina olleet oikeassa, ja teräaseet muutkin. Vasemmassa vain se, millä pahimmat haavat tekee, eli kynä.