Kirjoittaja Aihe: Pääsiäisyön messu  (Luettu 8722 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21770
Pääsiäisyön messu
« : 01.04.13 - klo:00:03 »
Olin Hattulan Pyhän Ristin kirkossa pääsiäisyön messussa nyt kolmatta kertaa peräkkäin.
Talvisaikana varsin kylmä kirkko, piti pukeutua lämpimästi.
Keskiaikainen kivikirkko täyttyi, paljon väkeä tuli myös Hämeenlinnasta, ehkä kauempaakin. Lähes kaikki
olivat minulle tuntemattomia, muutamia tuttuja kasvoja, mm. kuorokaverini oli tullut, pääsin viereensä.

Kynttilävalaistus, vain alttarilla sähkövalot.
Kaksi naispappia liturgeina, mieskanttori, kaikki laulut ilman säestystä. Messun kaava hieman lyhennettynä.
Kanttori lauloi yksin aika pitkän messu/rukouslaulun, ohjelmalehtisessä ei valitettavasti mainintaa, muistutti
kovasti ortodoksisen liturgian lauluja, luultavasti on virsikirjan lisäosassa (?)
Ehtoollinen jaettiin kastamalla leipä viiniin, kahdessa jonossa käytiin pappien luona. Ehtoollisen aikana
laulettiin "Maksettu on velkani mun.." moneen kertaan läpi.
Itse koin messun varsin hoitavana ja puhuttelevana, kyynel tuli silmäkulmaan monet kerrat.
Messun lopussa ennen Herran siunausta pappi sanoi varsin rohkaisevat "liikkeellelähtösanat", niin minä
sen ymmärsin ja koin.
Kirkosta lähtiessä kaikille jaettiin tuohukset, sytytettiin alttarin kynttilästä tai toisiltamme.
Kirkkosalista lähtiessä laulettiin moneen kertaan pääsiäistropari (virsi 90):
"Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi"
Tätä laulua jatkettiin vielä ulkona kun tuohusten kanssa hiljalleen käveltiin noin 200 metrin päässä olevaan
hirsirakennukseen. Siellä oli tarjolla happamatonta leipää, lammasta, kananmunia ja minttuteetä.
Pirtissä oli ihmisten välillä pääsiäistervehdyksiä, kohtaamisia.


Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10495
Vs: Pääsiäisyön messu
« Vastaus #1 : 10.03.23 - klo:18:11 »
Olin Hattulan Pyhän Ristin kirkossa pääsiäisyön messussa nyt kolmatta kertaa peräkkäin.
Talvisaikana varsin kylmä kirkko, piti pukeutua lämpimästi.
Keskiaikainen kivikirkko täyttyi, paljon väkeä tuli myös Hämeenlinnasta, ehkä kauempaakin. Lähes kaikki
olivat minulle tuntemattomia, muutamia tuttuja kasvoja, mm. kuorokaverini oli tullut, pääsin viereensä.

Kynttilävalaistus, vain alttarilla sähkövalot.
Kaksi naispappia liturgeina, mieskanttori, kaikki laulut ilman säestystä. Messun kaava hieman lyhennettynä.
Kanttori lauloi yksin aika pitkän messu/rukouslaulun, ohjelmalehtisessä ei valitettavasti mainintaa, muistutti
kovasti ortodoksisen liturgian lauluja, luultavasti on virsikirjan lisäosassa (?)
Ehtoollinen jaettiin kastamalla leipä viiniin, kahdessa jonossa käytiin pappien luona. Ehtoollisen aikana
laulettiin "Maksettu on velkani mun.." moneen kertaan läpi.
Itse koin messun varsin hoitavana ja puhuttelevana, kyynel tuli silmäkulmaan monet kerrat.
Messun lopussa ennen Herran siunausta pappi sanoi varsin rohkaisevat "liikkeellelähtösanat", niin minä
sen ymmärsin ja koin.
Kirkosta lähtiessä kaikille jaettiin tuohukset, sytytettiin alttarin kynttilästä tai toisiltamme.
Kirkkosalista lähtiessä laulettiin moneen kertaan pääsiäistropari (virsi 90):
"Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi"
Tätä laulua jatkettiin vielä ulkona kun tuohusten kanssa hiljalleen käveltiin noin 200 metrin päässä olevaan
hirsirakennukseen. Siellä oli tarjolla happamatonta leipää, lammasta, kananmunia ja minttuteetä.
Pirtissä oli ihmisten välillä pääsiäistervehdyksiä, kohtaamisia.
Kiitos juhlista!
Ensi kesänä Salossa, jos Jumala suo.
Kritiikki on arvokasta. Arvokkaampaa on optimismi.
Näillä eväillä huomiseen, rakkaat ystävät:

Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.

SV 60:6