Ihminen kaikkine ominaisuuksineen on suuri ja kiinnostava aihe. Ihminen on luotuna kaikkein ylin, sillä hän ajattelee, puhuu ja kirjoittaa. Eläin ei tietääkseni osaa näitä. Ajattelusta en ole aivan varma.
Jos ihmisiä lajittelee, mikä ei ole sinällään suotavaa, sillä kaikki olemme 'vain ihmisiä' ja veljiä keskenämme, ainakin olisi suotavaa ajatella näin.
Miksi erot sitten ovat niin suuret, jotka itsessänikin olen huomannut. Vuosikymmenien mittaan olen muuttunut sekä ulkoisesti, tavoiltani ja käyttäytymiseltänikin, mutta eniten sielullisesti.
Pohja, perintötekijät, kotikasvatus ja kokemukset oli tavanomainen. Ehkä sikäli olin jo alakoululaisena poikkeava että olin kiinnostunut lukemisesta, ja etenkin historiasta.
Tietyllä lailla koin jo lapsena että olen hiukan erilainen. Kaikki me olemme yksilöitä, mutta kaikki eivät välitä samoista asioista, ja minä välitin aika erilaisista asioista kuin useimmat luokkatoverini.
Vartuttuani aloin kiinnostua ulkomuodon asioista, hiusten laitosta, vaatteiden ompelusta, kengistä ja koruistakin hiukan. Se ei ollut niinkään erilaista kuin muillakaan teinitytöillä. Kuitenkin liikuin enimmäkseen yksin, en juurikaan tyttöporukoissa. Oli minulla kuitenkin kaksi ystävää, joista toinen on yhä elossa, toinen on kuollut.
Työpaikan naiset olivat luku sinänsä, ja siellä vallitsi pinnan alla kova kilpailu siitä Kuka Kukin on tässä Työpaikassa !
Siihen kilpailuun joutui kuin huomaamatta. Keskustelut kulkivat samaa rataa: Oi, kuinka sinulla on tukka hyvin ! Missä kampaamossa se on laitettu. Tai: Voi, kuinka ihana mekko ! Onko se Marimekon ? Samassa pelissä käytiin läpi miehet, lapset, matkat, kesämökit, lomat, ruokakin, tai ainakin ravintolat jossa on hyvä palvelu ja paras lounas.
.
Tämä , kotitöiden lisäksi täytti elämäni liki kolmekymmentä vuotta. Onneksi pääsin pois siitä 'oravanpyörästä' ja aivot pääsivät aloittamaan niille annettua tehtävää, ajattelua.
Jo lapsena olin asioiden ihmettelijä. Pohdin käsi poskella miksi, miksi ja miten... Äiti siitä jo kyselikin:' Mitä tuuma maksaa ?'
Suuri muutos maailmankuvaan tapahtui kun oli neljäkymmentä vuotta vaeltanut 'erämaissa' etsien Luvattua Elämääni.
Kristus kohtasi , ja otti minut omakseen, ja se muutti lähes kaiken , sisällisen.
Kun seuraan ilmiöitä Suomessa, ja hiukan laajemmaltikin, huomaan pinnallistumisen, ja toisaalta väsymisen niihin asioihin jotka ovat niitä pinnallisimpia.
Iltalehdet ovat jakaneet auliisti tilaa ihmisille jotka lähes elättävät itseään kertomalla kaikkein yksityisimmistäkin asioistaan.
Heitä ei ole lukumääräisesti kuin kymmeniä, mutta seuraajia on tuhatmäärin.
Nämä 'idolit' ovat mielestäni haitaksi nuorille ihmisille, kasvamisessa aikuisuuteen. Houkutus tulla samanlaiseksi on jo tehnyt pahaa, aina kuolemantapauksiin saakka. Niissä ovat huumeet ja muut 'nautintoaineet' usein syynä.
Sitten nämä kyllästymiset. Saamme kuulla tai lukea milloin minkäkin alan ihmisistä jotka ovat tehneet äkkikäännöksen. On vaihdettu ammattia, työpaikka, puoluetta aina eduskuntaa myöten. On vaihdettu kumppania tai puolisoa aina väkivaltaa ja murhaankin asti mennen.
Pohdin, ja yritän löytää selkeän kuvan siitä miksi ja miten elämä on mennyt tälle mallille. Jos sanon: Ei näin ollut ennen, osa on samaa mieltä mutta suurin osa ihmisistä ajattelee: Olet kalkkis, revi siitä !
Vaikka mitä olisin, kristittynä näen näissä merkeissä Raamatun ennustaman 'Ahdistuksen Ajan' merkkejä. Koska tulee loppu, sitä ei tiedä kuin Kaiken Luoja itse.
R-m
Aihe: Miten käytän aikaani (Luettu 12278 kertaa)