Ns, vapaatsuunnat välillä toteavat, vaikka noi luterilaiset papit lukevat Raamattua kannesta kanteen, niin ei se sanaole sydämeen mennyt ja ne ei vaan tajuu.
Sitten ne opettaa omaa tulkintaansa ainoana ehdottomana totuutena.
Tuo liittyy jakeisiin 11-13, jossa Paavali puhuu riitaisuuksista seurakunnassa.
Näyttää siltä, että Korinton seurakunnassa oli erilaisia riitoja ja puoluemieltä. Jotkut olivat paavalilaisia, jotkut apolloslaisia, jotkut keefaslaisia jne. Paavali kritisoi tämmöistä.
yli 1950 vuotta on kulunut ja mikä on tilanne nykyään koko kristikunnassa? Aivan sama tilanne. Raamattua lukevat ihmiset ovat jakaantuneet erilaisiin ryhmiin: on helluntalaisia, körttiläisiä, viidesläisiä, lestadiolaisia, baptisteja, ortodokseja.....
Ja nämä eri ryhmien edustajat välillä riitelevät keskenään. Ei ole nykykristitty sen kummempi, kuin korintonkaan kristitty Paavalin aikoina. Se toimii saman kaavan mukaan.
Ongelmana on siis hajaannus ja riitaisuus, joista Paavali kirjoitti. Toisaalta, on niinkin, että nykyään on haettu jonkinlaista kompromissia. Jos kaikki kristityt olisivat samassa porukassa nykyisin, saattaisi porukka vain riidellä, eikä muuta toimintaa harjoittaisikaan. Kun sitten kaksi pahinta riita-asiaa edustavat eristetään toisistaan omiin ryhmiinsä, hajaannus tosin kasvaa, mutta riidat jonkin verran pienenevät. Mitä enemmän siis hallitusti hajaannutaan, sitä pienemmäksi riitojen osuus muodostuu. Eli onko niin, että pitää löytää joku järkevä hajaannuksen aste, jotta saadaan riidat siedettävälle tasolle?
Ihmisen turmeltuneisuudesta johtuen joudutaan silloin tällöin tilanteisiin, joissa joutuu tekemään valintoja ja vaihtoehtoina on vain huonoja vaihtoehtoja. Niistä huonoista sitten pitää valita: eli pitää valita joko hajaannuksen lisäämisen tai riitaisuuden lisäämisen välillä. Tällainen toiminta ei taida olla Raamatun mukaista, mutta se on kuitenkin elämän realismia. Minkäs teet, kun olet Paratiisissa langennut syntiin?
