Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. 

Jes. 30:19

Foorumista olen iki-kiitollinen, se tiedättekin. Tämä on mahdollistanut liekkiin sen kirjoittamisen kipinän joka minussa on piillyt tietämättäni.

Kaari Utrio, kaukainen sukulainen, kertoi aamun haastattelussa paljon tarinoinnin merkityksestä elämässään. Se on myös minulla.

Puoliso, josta olen hyvin kiitollinen, ei ole tarinoitsija muulloin kuin metsä-ja kalamiesten kesken, mutta minua on siunattu mukavilla juttukavereilla tässä lähiyhpäristössä.

Äsken kauppareissulla tapasin 1934-syntyneen , naapuritalossa asuvan rouvan. Hän on myös tarinoija. On tainnut olla työssäkin kirjastossa. En ole varma, niin tuttuja emme ole.

Hän on Tampereen Käpylästä syntyisin ja muisteli talvisodan syttymistä. Hän oli silloi viisivuotias ja sanoi muistavansa kuinka aikuiset pelkäsivät.

Myös tämän kotikulmamme, Mukkulan muistoista tarinoimme. Niistä haluan joskus kuulla lisää, kunhan tollaillessamme tapaamme.

Jatkuu erässä 17

Puukiipijä asui muutaman metrin talomme takaseinästä olevassa hongassa. Puussa oli joko tuulen tai muun vikuuttama halkeama. Siinä se kai jossain pesi.

Se oli kyllä suloinen valkoisine vatsoineen kun se nousi puun runkoa ylös. Alaspäin en nähnyt sen kulkevan, aina vain ylöspäin. Ehkä se lensi maahan. Siinä oli valtava muurahaispesä puun tyvellä, ja nyt vasta olen lukenut että muurahaiset ovat vihertikan ja harmaapäätikan himoruokaa. Siksi vm. usein näkyi siinä, ja lintujen ruokapuun talipötikässä.
Niin, oikeita vihertikkoja ei kai Suomessa juuri näe. Ruotsissa olen nähnyt. Harmaapäätikka on myös vihreä.

https://luontoportti.com/t/764/puukiipija

https://fi.wikipedia.org/wiki/Harmaap%C3%A4%C3%A4tikka