Varsinaisesti en ole tätä kirjoitelma- ja päiväkirjaosiota lukenut, en tätäkään ketjua edeltäjineen. Joskus olen saattanut jotakin vilkaista, mutta en paljon.
Nyt kuitenkin, toisen ketjun innoittamana, tein haun sanalla "vihervassarisuvakki", ja päädyin tänne.
Piti siitä vain sanoa, että myönnän olevani vihervassari ja minua saa sellaiseksi nimitellä ihan vapaasti, koska tottahan se on. Sen sijaan suvakki en mielestäni ole, ja pahastun, jos minua sillä nimellä kutsutaan. Ei siksi että se olisi paha asia sinänsä, vaan siksi, ettei se ole totta. Epämiellyttäviä totuuksia minusta saa sanoa mutta kauniita valheita ei. - Tämä näin yleisenä toteamuksena; en väitä että 1944 olisi minusta kumpaakaan termiä käyttänyt.
Mutta siis tätä piti kommentoida, näin vihervassarin ominaisuudessa:
Koskahan Sinä alkaisit mollata lennokkaalla tyylilläsi vihervassarisuvakkeja, niin saisit kunniaa ja mainetta. Jotenkin, että mistä kumpuavat em henkilöiden intohimot aatteeseensa muusta kuin kateudesta, katkeruudesta ja kaunasta. On porvareissakin ollut köyhyyttä lapsena, että ei tämä selitys aina päde.
Miten olisi sellainen vaihtoehto kuin empatia? Eli ei välttämättä toivo itselleen yhtään sen enempää kuin on saanut, mutta haluaa sitä itseään vähäosaisemmille?
Hesarin tilaajat pääsevät lukemaan hyvin toimeentulevasta vassarista, joka tuskin kateuttaan on puoluekantaansa valinnut:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008098380.html (En ota kantaa hänen mahdolliseen vihreyteensä tai suvakkiuteensa.)
Minulle kelpaisi hyvin sellainen aika lailla tasajakoyhteiskunta. Töitä kaikille, ja elintasoa eli niukkuutta kaikille, tasaisesti. Eikä niin että yhdet kylpevät maidossa kun toisilla ei ole varaa ostaa lapsilleen juotavaksi. Minuun taisivat herkässä lapsuudessa tehdä vaikutuksen kuvat nälkäänäkevistä biafralaislapsista. Ja aina olen tykännyt verot maksaa enkä ole niiden suuruutta koskaan kironnut.
Empatian lisäksi voi se olla kiitollisuuskin. Ymmärrän, kuinka paljon olen saanut, ja haluan pistää hyvän kiertämään. (Ja toki minusta muidenkin pitäisi ymmärtää...)
Myönnän kyllä että olen kateellinenkin, ja eniten kadehdin nyt niitä, joilla on töitä. Kyllä minäkin mielelläni vielä tekisin. Eilen pistin viimeksi hakemuksen menemään. Ja katkerakin olen, esim. lehtien työvoimapula-kirjoittelusta.
Pääsimme jutteluissamme lopputulemaan, että lopputili on "paree"kuin täällä ähistä.
No tämä kyllä yllätti.
Teillä on ollut mahdollisuus valita. Ja valitsitte sitten, että ette työtä tee? Jotenkin sinusta olen saanut käsityksen, että ihan mieluusti "ähisisit" homman kuin homman parissa. Vai vaikuttiko nuoruudessa pari vuotta vanhemman kaverin mielipide liika.
Mutta joo, pointti oli, että voi sitä vihervassariuteen muitakin tunneperäisiä motiiveja olla kuin kateus ja katkeruus.
