Vanhan testamentin lukeminen tarkoittaa samaa kuin Raamatun historian lukeminen. Heprea on VT:n kieli, lukuunottamatta pieniä kappaleita eräissä kirjoissa ( Esra, Daniel ja Jeremia ). Israelissa puhuttiin kuningasajalla hepreaa, "kanaanin kieltä" Jes.19:18. Toisena nimenä oli "juudan kieli" Neh. 13:24. Kielessä oli myös murteita, Tuom. 12:5 eteenpäin. Ko kohdissa selviää se, miten sotilaat osasivat käyttää shibbolet-sanaa ( tähkä ) tunnussanana. Toisena puhekielenä oli aramea, mitä esim jerusalemilaiset eivät oikein ymmärtäneet niinkin myöhään kuin vuoden 700 eKr. vaiheilla, 2 Kun. 18:26.
Heprea vaipui unholaan puhekielen asemasta, kun oltiin diasporassa. Euroopassa esim Puolassa juutalaiset puhuivat jiddishiä. Heprea elvytettiin henkiin sionistisen liikkeen toimesta niin, että se on Israelin kirjakieli ja puhekieli. Kirjassa "Exodus" on kohta, missä perheessä isällä ja äidillä on oikein riita siitä, että aloitetaanko puhua uutta kieletä, hepreaa vai kelpaako oma opittu kieli jiddish edelleen. Tietysti heprea lopulta voitti.
Arkeologisissa löydöissä on monia esineitä, missä on hepreaa kirjoitetussa muodossa. Mm Salomon aikainen kalenterin katkelma, ns Meesan kivi 800-luvulta eKr., ruukun sirun tekstejä Samariasta, yksittäisiä nimiä rahoissa ja sineteissä. On havaittu, että kirjoitettu heprea on vuosisatojen aikana vähän muuttunut. Vanhimpana alkuperäisessä muodossa olevana tekstinä pidetään Deboran laulua, Tuom.5.