Savenvalajan käsissä

[vn]

Savi-ihminen         http://www.youtube.com/watch?v=GVP7fYngzWw
Saviruukku            http://www.youtube.com/watch?v=f0M-_-URiUk

Mitä on olla savenvalajan käsissä?
Onko se rangaistusta epäonnistumisen seurauksena, ahjoon joutumista?
Onko se siunausta, armollista hoitoa, muokkaamista johonkin tehtävään?
Jotain kai pitää särkyä, murtua, jotta uutta voidaan antaa tilalle.
Suostummeko olemaan hiljaa savenvalajan käsissä, taistelematta, suostua särkymään, uudistumaan,
muuttumaan, olemaan käytettävissä?
Siruja ei heitetä pois, niistä voidaan muokata uutta ja ehyempää.

http://www.paimenkeramiikka.fi/savi.htm

Tuosta edellisestä linkistä löytyy erään keramiikkataiteilijan ajatuksia savesta ja sen muovaamisesta.

[Pena]

Risto Santalan kirjanen Savesta astiaksi näkyy olevan netissä:

http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/savesta.html

[malla]

Tuo Risto Santalan kirja on hyvä.
Olen joskus se lukenut.

Aihe ihan hyvä.
Pitää vaan keskittyneemmässä tilassa kuin nyt siihen paneutua.

[vn]

Ajattelen vähän niinkin, että olemme savenvalajan käsissä sekä yksilöinä yksin...
mutta ehkä myös jonkinlaisina ryhminä...
Kaikille paikkoja ja tehtäviä on...niillekin jotka kokevat itsensä särkyneiksi siruiksi...
Ehkä Jeesus hoitaa ryhmiä, keskinäiseen yhteyteen, kunnioitukseen, rakkauteen, toistensa
hyväksymiseen, tilan antamiseen?

[Liina]

Oliko Jesse muutoskonsultti ja ratkaisukeskeinen terapeutti, jonka firman omistaja Jumppu kutsui hätiin, kun alkuperäinen on konsepti kusahti, savi oli sekundaa eikä uunikaan ihan pelittänyt?
Täällä me vinot ja risat savimöhkäleet nyt ihmetellään. Särkymiseen ei tarvita suostumista. Kyllä nämä astiat hajoilevat näemmä ihan omia aikojaan.

[malla]

Jostain luin taannoin ajatuksen...jos saisin siitä nyt muistikuvissani kiinni.
Yritän muotoilla.

Saviastia voi olla säröillä...mutta olisi hyvä kiinnittää katse siinä sisällä olevaan aarteeseen, siis Vapahtajaan...eikä niin kovin paljoa niihin ruukun säröihin.
Se aarre on ihmeellinen vaikka ihminen on mitä on niin suunnattoman kallis ja suuri lahja, Kristus on lajoitettu meille, sisäisesti.
Jo Seppä Höggman neuvoi kun Paavoa painoi sanoen:
"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen"
Varmaan Paavo siinä sai evästä eteenpäin, ahdistuksiinsa, kenties.

Aarre on saviastiassa, säröisessäkin ja se aarre on ihme.

Ja on eri tarkoituksiin tarkoitettuja astioita, toiset arkisempia ja arkisempaan käyttöön ja toiset taas juhlavampia ja "hienompia" niin sanokaseni.
Erilaisia ja erilaisiin tehtäviin kutsuttuja.

Ehkäpä.

[vn]

Ymmärrän savenvalajan käsissä olemisen olevan koko elämän jatkuva prosessi.
Minusta ei koskaan tule valmista kristittyä, aina on tarve oppia, muuttua, aloittaa alusta.
On armoa saada olla Jeesuksen hoidossa ja parannettavana, mieluummin kuin eksyä yksinäisyyteen.

[malla]

Savenvalaja tietää millaista savea olemme ihmisinä.
Luoja on enemmän kuin luodut ja luomansa.
Alussa katseli Isä kättensä jälkeä luomisen jälkeen ja totesi sen kaiken sangen hyväksi.
Kunnes ensimmäinen lankeemus tuli ja siitä lähti ketjureaktio ihmiskunnan elämässä kehityskulkuaan kulkemaan.
Joskus jokin astia, astiasto saattaa olla hyllyllä pitkiäkin aikoja.
Ja toisinaan taas palasiksi laitetaan joku saviruukku ja sitten se poltetaan vieläkin kuumemmassa uunissa...ehkäpä uutta ja toisenlaista käyttöä varten.
Mutta kyllä Isä Savenvalajana tietää ja tuntee joakisen ihmisen, joakisen ruukkunsa ja astiansa.

[Liina]

Kun Jumis on minut tänne maailmaan, lupaa kyselemättä, lankeamaan ja perisyntiä kantamaan, tuupannut, minä kysyn kaikkivaltiaalta, siten myös hyvän ja pahan valtiaalta ja lankeemuksen langettajalta, Jumikselta: "Miksi et tehnyt priimaa vaan sekundaa? Oliko kiva ja hyödyllinen beetatestaus? Tuliko parempi versio? Onko saven laatu nyt parempi, toimiiko uuni?"

[Pena]

Tylsähän tämä maailma olisi, jos kaikki olisi 'priimaa'! Mikään ei olisi mitään.

[Liina]

Tylsähän tämä maailma olisi, jos kaikki olisi 'priimaa'! Mikään ei olisi mitään.

Ei tarttis olla priimaa. Riittävän hyvä riittäis. Aika paljon olis silti jotain.

[Pena]

Ei tarttis olla priimaa. Riittävän hyvä riittäis. Aika paljon olis silti jotain.

Niinpä. Kelvollisuus kunniaan!

[Riitta-mummi]

Juu. Kestävää arkeen, koristeellista juhlapöytään.
...
Minä, saivartelijako lienen, olen alusta asti ollut ymmällä tämän savenvalaja-vertauksen kanssa. Jos valmis, polttouunissa ollut ruukku
särkyy, voiko sen survoa, jauhaa ja sekoittaa uuteen tuoreeseen saveen ?  Onko sellaisen ruukun käytössä rajoituksia, vn  ?

Tuoretta savimöhkälettä voi leipoa ja dreijata moneen käyttöön ja muotoon, mutta kun pannaan sekundaa sekaan, kestääkö astia ?.
Jos tähän vertaa viinileili-vertausta niin ajatukseni menee sekaisin. Uusiin leileihin uutta viiniä, eikä leiliäkään saa paikata vanhan leilin palasella. Nahkaa tarkoitettanee ?

 

[vn]

Tämä oli mulla jokin aika sitten kovin puhutteleva aihe, mietin asioita, lueskelin...
Mielelläni jatkaisin...ajatuksen juoksu on vaan tyssännyt ja katkennut...en tiedä mihin jäin...
ja mistä jatkaisin...

[Pena]

Jos valmis, polttouunissa ollut ruukku särkyy, voiko sen survoa, jauhaa ja sekoittaa uuteen tuoreeseen saveen?

Poltettu savi kestää vuosituhansia. Keramiikan palasista koottuja palapelejähän arkeologit tutkivat. Jauhaminen saattaa olla mahdollista, mutta varmaankin työlästä.

"Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä." Tämä tarkoittaa esimerkiksi savessa olevan ilmakuplan tai kiven aiheuttamaa dreijauksen epäonnistumista. Silloin kupla puhkaistaan, kivi poistetaan ja muovailu aloitetaan alusta uudestaan. Myös kuivuessaan haljenneet esineet voidaan helposti hienontaa ja muokata käyttökelpoiseksi saveksi.