Keskustelu > Yleinen keskustelu

Matkailu avartaa!

(1/2) > >>

Hanna:
Taytynee kayttaytya "kliseisesti" ja tehda yhteenveto ulkomailla olosta vipana paivana...Mita tuli opittua vai tuliks mitaan?

Viime yona tuli mietittya, et oikeastaan sita on oppinut kaikkein eniten itsestaan! "Paiskattuna" aivan vieraaseen ymparistoon, sita vakisinkin oppii erottamaan, mika on omaa itsea ja mika ei. Lapset ovat myos mainioita oman kaytoksen "peileja", ne kun tapaavat matkimaan, teki sitten jarkevasti tai ei...Ja esimerkin voima on tosiaan ihmeellinen! Huomaa toki myos toistavansa omien vanhempiensa kayttaytyismalleja ja toki myos keksivansa itsekin jotain jarkevaa joskus:lol:

Omia (jaksamisen)rajoja on myos tullut koeteltua ja ihan hyva sen on itse kunkin oppia ne tuntemaan ja niita kuuntelemaan. Ja arkeahan on kaikkialla, se on vaan erilaista.

Toki on myos tullut uuteen kulttuuriin kurkattua ja ihastuttua, vaikka "puolisuomalaisessa"perheessa on tullut oltuakin. Ja myos romutettua useimmat ennakkoluulot katolilaisuutta kohtaan. Sen myos kummasti huomaa mika on Suomessa hyvin ja mika huonosti ja mika vastaavasti muualla pain...

On myos oppinut arvostamaan tata internettia ja kompuutteria kunnolla, kun se on ollut oikeastaan ainut yhteidenpitovaline "kotiinpain". Ja kiitokset teille korttifoorumillakin, kun on saanut olla tallakin tavalla kotiSuomeen yhteydessa.

Ei voi muuta sanoa kun suositella: Lahtekaa, kokekaa ja elakaa elamaa taysilla ja nauttikaa tasta maailmasta taysin siemauksin! Aikuisella ihmisella on loppujenlopuksi aika suuri valta tehda omasta elamastaan juuri sellaista kuin haluaa, jos vain uskaltaa!

Kokemuksia, ajatuksia aiheen tiimoilta tai sen vieresta; jaahan toki ne muittenkin kaa! Sana vapaa...

llwyd:
Asuin ja tein työtä myöskin Irlannissa puolitoista vuotta vuosituhannen vaihteessa (millenniumin otin vastaan O'Connell -sillalla Dublinissa) - oli myöskin erittäin hieno kokemus, välillä rasittava, ärsyttävä ja turhauttava, mutta lopultakin riemastuttava. Aluksi otti päähän kun asiat eivät toimineet niin kuin Suomessa, sitten asiaan tottui ja lopulta hyväksyi. Ei ajatellutkaan että vuokraisännän lupaus hoitaa joku asia "first thing in the morning", tarkoittaisi juuri seuraavaa aamua, tai välttämättä mitään aamua, ja että vaikka asui linjan alussa niin 45 minuutin odotuksen jälkeen tulisi peräkkäin kolme no 39:n bussia, eikä yksi viidentoista minuutin välein. (Jos ei suhtautunut bussi-aikatauluun kirjaimellisesti, se toimi itse asiassa varsin hyvin.) Maan oppii tuntemaan paremmin vasta kun joutuu siellä elämään arkielämää pitemmän aikaa. Tai pääsee. Hieno kokemus ja hieno maa.

Hanna:
Ai olet sinakin Ilwyd tassa mainiossa maassa niinkin kauan ollut...Ja juu, samoihin juttuihin myos ma oon taalla tormannyt ja karsivallisyys kasvanut! :lol:

seppos:
Minunkin(meidän) pitäsi sinne kohta lähteä käymään, kun ainoa lastenlapsemme asuu nyt siellä vuoden tai puolitoista Athlonessa keskellä saarta poikani työn vuoksi. On siis saarella muitakin körttiläisiä.

llwyd:
Irlantihan on varsin körttiläinen maa! Sikäläinen katolilaisuuskin näyttää aivan hyvältä versiolta tuotteesta. Rento ja ystävällinen ilmapiiri vallitsee, eikä turhan tarkkoja asioista olla, millä on sekä hyvät että huonot puolensa. Erittäin hyvät muistot on jääneet siitä ajasta: jotenkin oli myös virkistävää olla tilanteessa, jossa ei useinkaan tietänyt miten asiat hoituvat ja miten pitää toimia. Ruisleipää ja saunaa tuli tietysti ikävä, kaupoissa oli vain loputtomat rivit valkoista paahtoleipää, ja suomalaisten vakioaihe kysyä toisiltaan oli, että miten toimiva lämmin vesi ja suihku kullakin oli...

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta