Meille on annettu todistustehtävä.

Jeesus haluaa
lähettää meidät sokeiden luo.

Vanhan Testamentin puolella
on lupaus siitä,
että tulee aika,
jolloin sokeiden silmät avautuvat.

Ja näin sitten tapahtui,
mutta vasta kun Jeesus
oli tullut maan päälle.

Tämä koskee myös
ruumiillisesti näkeviä,
jotka ovat hengellisesti sokeita.

Andreas ei ollut enää aivan sokea.
Hän oli ollut
Johannes Kastajan opetuslapsi.

Mutta sitä hän ei ollut nähnyt,
mitä Johannes Kastaja oli nähnyt. 

• Ja Johannes todisti sanoen:
  
  "Minä näin Hengen laskeutuvan
  taivaasta alas
  niinkuin kyyhkysen,
  ja se jäi hänen päällensä.
  
  Ja minä en tuntenut häntä;
  mutta hän,
  joka lähetti minut vedellä kastamaan,
  sanoi minulle:
  
  'Se,
  jonka päälle sinä näet
  Hengen laskeutuvan ja jäävän,
  hän on se,
  joka kastaa Pyhällä Hengellä.'
  
  Ja minä olen sen nähnyt
  ja olen todistanut,
  että tämä on Jumalan Poika."

Tämä Johanneksen todistus
muutti Andreaksen elämän.

• Seuraavana päivänä
  Johannes taas seisoi siellä
  ja kaksi hänen opetuslapsistansa.
  
  Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen,
  joka siellä käveli,
  hän sanoi:
  
  "Katso, Jumalan Karitsa!"
  
  Ja ne kaksi opetuslasta
  kuulivat hänen näin puhuvan
  ja seurasivat Jeesusta.
  
  Niin Jeesus kääntyi
  ja nähdessään heidän seuraavan
  sanoi heille:
  
  "Mitä te etsitte?" 
  
  He vastasivat hänelle:
  
  "Rabbi"
  - se on käännettynä:
  opettaja -
  "missä sinä majailet?"
  
  Hän sanoi heille:
  
  "Tulkaa ja katsokaa." 
  
  Niin he menivät ja näkivät,
  missä hän majaili,
  ja viipyivät hänen tykönään sen päivän.
  Silloin oli noin kymmenes hetki.

Johanneksen todistus Jeesuksesta
oli muuttanut Andreaksen elämän.

Nyt oli Andreaksen vuoro
todistaa Jeesuksesta.

• Andreas,
  Simon Pietarin veli,
  oli toinen niistä kahdesta,
  jotka olivat kuulleet,
  mitä Johannes sanoi,
  ja seuranneet Jeesusta.
  
  Hän tapasi ensin veljensä Simonin
  ja sanoi hänelle:
  
  "Me olemme löytäneet Messiaan",
  
  se on käännettynä:
  Kristus.
  
  Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö.
  Jeesus kiinnitti katseensa häneen
  ja sanoi:
  
  "Sinä olet Simon,
  Johanneksen poika;
  sinun nimesi on oleva
  Keefas",
  
  joka käännettynä on
  Pietari.

Seuraavaksi on vuorossa Filippus.
Hänelle oli todistanut Mooses.
Siis kirjoitukset.

• Seuraavana päivänä
  Jeesus tahtoi lähteä Galileaan;
  ja hän tapasi Filippuksen
  ja sanoi hänelle:
  
  "Seuraa minua". 

Nyt oli kolmikko Beetsaidasta
kohdannut Jeesuksen.

On Filippuksen vuoro todistaa.

• Ja Filippus oli Beetsaidasta,
  Andreaan ja Pietarin kaupungista.
  
  Filippus tapasi Natanaelin
  ja sanoi hänelle:
  
  "Me olemme löytäneet sen,
  josta Mooses laissa
  ja profeetat ovat kirjoittaneet,
  Jeesuksen,
  Joosefin pojan, Nasaretista".
  
  Natanael sanoi hänelle:
  
  "Voiko Nasaretista
  tulla mitään hyvää?"
  
  Filippus sanoi hänelle:
  
  "Tule ja katso".
  
  Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä
  ja sanoi hänestä:
  
  "Katso, oikea israelilainen,
  jossa ei vilppiä ole!"
  
  Natanael sanoi hänelle:
  
  "Mistä minut tunnet?"
  
  Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:
  
  "Ennenkuin Filippus sinua kutsui,
  kun olit viikunapuun alla,
  näin minä sinut".
  
  Natanael vastasi ja sanoi hänelle:
  
  "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika,
  sinä olet Israelin kuningas".

Sitten aikanaan Filippus sai käskyn
oikein erikoisoperaatioon.

• Filippukselle puhui
  Herran enkeli
  sanoen:
  
  "Nouse ja mene
  puolipäivään päin sille tielle,
  joka vie Jerusalemista
  alas Gassaan ja on autio".
  
  Ja hän nousi ja lähti.
  
  Ja katso,
  siellä kulki etiopialainen mies,
  Etiopian kuningattaren
  Kandaken hoviherra,
  mahtava mies
  ja koko hänen aarteistonsa hoitaja;
  hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan
  ja oli nyt paluumatkalla
  ja istui vaunuissaan
  ja luki profeetta Esaiasta.

Etiopialainen hoviherra tutki Sanaa,
niinkuin Filippuskin oli aikanaan tehnyt.

Hoviherra oli kuitenkin
sen tarpeessa,
että joku selvittää hänelle,
kenestä Jesaja oikein puhuu.

Jos Jumala ei olisi lähettänyt Filippusta
keskelle autiota tietä,
eivät hoviherran silmät
olisi avautuneet ymmärtämään,
että hän luki ennustusta
Jeesuksesta Kristuksesta.

• Niin Henki sanoi Filippukselle:
  
  "Käy luo
  ja pysyttele lähellä noita vaunuja".
  
  Niin Filippus juoksi luo
  ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta
  ja sanoi:
  
  "Ymmärrätkö myös, mitä luet?"
  
  Niin hän sanoi:
  
  "Kuinka minä voisin ymmärtää,
  ellei kukaan minua opasta?"

Evankeliumi oli hoviherran käsissä,
mutta tarvittiin
Herran palvelija
avaamaan se hänelle.

• Ja hän pyysi Filippusta
  nousemaan ja istumaan viereensä.
  
  Ja se kirjoitus,
  jota hän luki, oli tämä:
  
  "Niinkuin lammas
  hänet viedään teuraaksi;
  
  ja niinkuin karitsa on ääneti
  keritsijänsä edessä,
  niin ei hänkään suutansa avaa.
     
  Hänen alentumisensa kautta
  hänen tuomionsa otetaan pois.
  Kuka kertoo hänen syntyperänsä?
  Sillä hänen elämänsä
  otetaan pois maan päältä."
  
  Ja hoviherra
  kysyi Filippukselta
  sanoen:
  
  "Minä pyydän sinua:
  sano,
  kenestä profeetta puhuu näin,
  itsestäänkö vai jostakin toisesta?"
  
  Niin Filippus avasi suunsa
  ja lähtien tästä kirjoituksesta
  julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.

Ja nyt tultiin ratkaisun paikalle.

• Ja kulkiessaan tietä
  he tulivat veden ääreen;
  ja hoviherra sanoi:
  
  "Katso, tässä on vettä.
  Mikä estää kastamasta minua?"
  
  Ja hän käski pysäyttää vaunut,
  ja he astuivat kumpikin veteen,
  sekä Filippus että hoviherra,
  ja Filippus kastoi hänet.
  
  Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä,
  tempasi Herran Henki Filippuksen pois,
  eikä hoviherra häntä enää nähnyt.
  Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.

Ja sitten sokerina pohjalla
tämän jälkeen tulee
kertomus siitä,
kuinka Saulus pelastettiin.

Jeesus oli pysäyttänyt Sauluksen
- suorastaan tyrmännyt.

Mutta Sauluksenkin
täytyi toki tehdä jotain.

Ei riittänyt,
että Jeesus löysi Sauluksen.

Sauluksen täytyi myös löytää Jeesus.
Hänen täytyi kääntyä. 
Tehdä niinkuin Jeesus kehotti:

• Ja kun hän oli matkalla,
  tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa,
  että yhtäkkiä valo taivaasta
  leimahti hänen ympärillänsä;
  ja hän kaatui maahan
  ja kuuli äänen,
  joka sanoi hänelle:
  
  "Saul, Saul,
  miksi vainoat minua?"
  
  Hän sanoi:
  
  "Kuka olet, herra?"
  
  Hän vastasi:
  
  "Minä olen Jeesus,
  jota sinä vainoat.
  
  Nouse ja mene kaupunkiin,
  niin sinulle sanotaan,
  mitä sinun on tehtävä.

Ja sitten Jeesus lähetti Ananiaan
Sauluksen luo,
joka oli nyt myös ruumiillisesti sokea.

• Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi,
  nimeltä Ananias.
  Hänelle Herra sanoi näyssä:
  
  "Ananias!"
  
  Hän vastasi:
  
  "Katso, tässä olen, Herra".
  
  Niin Herra sanoi hänelle:
  
  "Nouse ja mene sille kadulle,
  jota sanotaan Suoraksi kaduksi,
  ja kysy Juudaan talosta
  Saulus nimistä tarsolaista miestä.
     
  Sillä katso,
  hän rukoilee;
  
  ja hän on nähnyt näyssä miehen,
  Ananias nimisen,
  tulevan sisälle
  ja panevan kätensä
  hänen päällensä,
  että hän saisi näkönsä jälleen."

Jeesus tarvitsi
Ananiaan Filippuksen ja Andreaan
todistamaan.

Hän tarvitsi Mooseksen
ja Jesajan ja muut
myöskin kirjalliseen todistustehtävään.

Jotenkin minua kosketti syvästi tämä:

eräs pappa( ei asiakaskaan ) tuli pankkiin ja ojensi minulle mitään puhumatta kuivamustekynän jossa luki: Jeesus pelastaa !

Jostain syystä Jumala on sitonut
evankeliumin leviämisen siihen,
että Jeesuksen tunteva ihminen
jollain tavalla viestittää toisille
evankeliumin,
ilosanoman Jeesuksesta.

Jeesus ei antanut ilosanoman julistusta
enkelien tehtäväksi.
Hän jätti kaiken 11 opetuslapsen varaan.
Ja niiden, jotka ovat uskoneet
heidän todistuksensa.




Joh 1:32-
Ap.t 8:26-

Viittaat Jeesuksen sanoihin,
joita lainasin:

• Kun te siis näette
  hävityksen kauhistuksen,
  josta on puhuttu
  profeetta Danielin kautta,
  seisovan pyhässä paikassa

Ja näin Danielin kautta oli puhuttu:

• Ja siitä ajasta,
  jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan
  ja hävityksen kauhistus asetetaan,
  on oleva
  tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää.
  Autuas se,
  joka odottaa ja saavuttaa
  tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.

Tämän katkelman tarkastelu
olisi varmaan hyvä aloittaa
selaamalla jo toteutunutta historiaa.

Hävityksen kauhistus
tulee ensimmäisen kerran esille
jo Danielin kirjan luvussa 8.
Tosin mutkan kautta.

Eli tarkkaan ottaen tuo sanonta
hävityksen kauhistus
löytyy Makkabilaiskirjasta,
jossa kerrotaan
sen tapahtuman toteutumisesta,
joka oli Danielin kirjassa oli ennustettu. 

Ja siinä yhteydessä (1 Makk 1:54)
käyttää ilmaisua
hävityksen kauhistus:
 

• he pystyttivät
  hävityksen kauhistuksen
  alttarille

Danielin kirjan luvussa kahdeksan
Daniel näkee
kuinka kaksisarvinen oinas riehuu
kunnes uhkeasarvinen kauris
tallaa sen maahan.

Kauris kasvaa suureksi,
mutta sitten
sen uhkea sarvi katkeaa
ja tilalle kasvaa neljä uutta,
joista yksi poikii
alussa vähäpätöisen sarven,
joka kuitenkin lopulta kasvaa
ja ulottuu ihanaan maahan asti
lakkauttaen siellä olevan pyhäkön
jokapäiväisen uhrin.

Tuo kauhistava rikos kestää
2300 iltaa ja aamua,
sitten pyhäkkö asetetaan
jälleen oikeuteensa.
Gabriel selittää näyn Danielille
vaihe vaiheelta:

• Kaksisarvinen oinas,
  jonka sinä näit,
  on Meedian ja Persian kuninkaat.
  
  Ja kauris on Jaavanin kuningas ...
  Mutta sinä lukitse näky,
  sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa.

Ja nyt tarvitaan enää vain
pieni vilkaisu historiaan,
ja voimme nähdä,
että kauan Danielin päivien jälkeen
näky toteutui pilkun tarkasti
alkaen Meedian valtaannoususta
ja päätyen siihen,
kun neljännestä sarvesta
puhjennut sarvi
lopulta häpäisee
Jerusalemin temppelin vihkimällä
sen Zeuksen palvontapaikaksi
irstaine uhrimenoineen.

Hävityksen kauhistus on siis mainittu
ensimmäisen kerran asiayhteydessä,
jossa Jumalan temppelistä on tehty
epäjumalan palvontapaikka
irstaine uhrimenoineen.

Ilmestyskirjassa tuo 'kauhistus'
liitetäänkin juuri porttoon:

• Ja nainen oli puettu
  purppuraan ja helakanpunaan
  ja koristettu
  kullalla ja jalokivillä ja helmillä
  
  ja piti kädessään kultaista maljaa,
  joka oli täynnä
  kauhistuksia
  ja hänen haureutensa riettauksia.
  
  Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi,
  salaisuus:
  
  'Suuri Babylon,
  maan porttojen ja kauhistuksien äiti'.

Kun Jeesus puhui (Matt 24:15)
hävityksen kauhistuksesta,
niin Hän ei tietenkään tarkoittanut
Makkabilaiskirjaan tallennettua tapahtumaa,
koska sehän oli jo toteutunut.

Kun Matteus kirjoittaa tuon kohdan
Jeesuksen puheesta evankeliumiinsa,
hän pyytää lukijoitaan huomioimaan sen.

Ei Matteus missään muussa kohdassa
niin tee.
Hän siis selvästi ymmärsi tapahtuman
olevan lähellä, oven edessä.

Myös Paavali antoi jopa avio-ohjeita
lähestyvää ahdinkoa silmällä pitäen.
Apostolit olivat siis tietoisia siitä,
että hävitys on hyvin lähellä.

Ja sitten vuonna 70
temppeli häväistiin
viemällä sinne
Roomalaisten voitomerkki.
Ja tuhoamalla temppeli.

Hävityksen kauhistus oli siis
jo kerran tapahtunut,
ennen Jeesuksen puhetta.
Toiseksi se oli kohta toteutuva.

Mutta Jeesuksen puhe
tuossa kohden on hyvin hienosyinen.

Tuo puhe hävityksen kauhistuksesta
lipuu viimeiseen
hävityksen kauhistukseen asti.

Ja silloin itse antikristus
astuu Jumalan temppeliin,
ja julistaa olevansa JUMALA.

Tämä tapahtuu
Danielin kansalle säädetyn viimeisen
eli 70. vuosiviikon puolivälissä.



Matt 24:15
Dan 12:11-12
Ilm 17:4-5

Alkutekstissä on tuossa
Ilmestyskirjan ensimmäisessä jakeessa
substantiivi: 

τάχος = nopeus
takhos

Sijamuoto ja prepositio huomioiden
siinä siis sanotaan:

ἐν τάχει = nopeudella
en takhei

Kysymys on siis
yllättävistä käänteistä.

Minä tavaisin tuon jakeen näin:

• Paljastus Jeesuksen Kristuksen,
  jonka antoi Hänelle Jumala,
  
  näyttääkseen palvelijoille Hänen,
  mitkä pitää tapahtua äkisti
  
  ja tunnusmerkitsi
  lähettäen kautta enkelin Hänen
  
  palvelijalle Hänen
  Johannekselle.

Kun jotain tapahtuu,
niin se tapahtuu niin äkisti,
että meidän täytyy etukäteen
tietää, mitä tapahtuu,
jotta voimme sitten toimia.

Kun Jeesus puhui lopunajan
tapahtumista,
niin itse asiassa Hänen puheensa
alkoi toteutua jo
tuon silloisen sukupolven aikana,
vaikka tuo puhe eskaloituu
sitten aivan maailmanloppuun asti.

Ja niin sitten kävi,
että Jeesuksen sukupolven aikanakin
vain ne selvisivät
silloisesta ahdistuksesta,
jotka tekivät aivan kirjaimellisesti
niinkuin Jeesus oli käskenyt.

• Kun te siis näette
  hävityksen kauhistuksen,
  josta on puhuttu
  profeetta Danielin kautta,
  seisovan pyhässä paikassa
  
  - joka tämän lukee,
  se tarkatkoon -
  
  silloin ne,
  jotka Juudeassa ovat,
  paetkoot vuorille;
  
  joka on katolla,
  älköön astuko alas noutamaan,
  mitä hänen huoneessansa on,
  
  ja joka on pellolla,
  älköön palatko takaisin
  noutamaan vaippaansa.

Siis heidän tuli jo silloin ymmärtää,
että kaikki tapahtuu
sellaisella nopeudella niin äkisti,
että pellolta ja katoltakin
suoraan juostaan pakoon,
eikä haeta kotoa mitään
pakomatkaa varten.

Mutta sitten toinen asia on,
että milloin jotain tapahtuu.

Ja tämän asian
Ilmestyskirjan alkusanat
Johanneksen tallentamana
kirjaa näin:

• joka tässä todistaa
  Jumalan sanan
  ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen,
  kaiken sen,
  minkä hän on nähnyt.
  
  Autuas se,
  joka lukee,
  
  ja autuaat ne,
  jotka kuulevat
  tämän profetian sanat
  ja ottavat vaarin siitä,
  mitä siihen kirjoitettu on;
  
  sillä aika on lähellä!

Siis vain ottamalla vaarin
ne tunnusmerkit,
jotka Ilmestyskirjasta löydämme,
voimme ymmärtää
missä aikakaudessa olemme.




Ilm 1:1 kirj.
Matt 24:15-18
Ilm 1:2-3

On ihmeellistä kun saa elää johdatuksessa. Ei itse tarvitse miettiä mitä puhuu, mistä kirjoittaa.

Ahkerana lukijana ja historian harrastelijana kyllästyin jo perin tuhatsivuisiin Ken Follet´hin ja kaipasin jotakin kevyempää henkilöhistoriaa tms. aikalaisistani ihmisistä.

Kuinka ollakaan latasin kännykkään kirjan Laila Kinnusen elämästä, olihan hän minullekin tuttu, ja mielestäni paras naislaulaja kevyen musiikin alkuvuosina. Kirjan nimi on Valoa ikkunassa, ja sitähän Lailan elämä olisi paljon enemmän kaivannutkin.
Kirjan loppupuolella Laila ja silloinen miesystävä olivat neljä kuukautta ihmeellisestä johtatuksesta ikäänkuin 'vierihoidossa'  Tuusniemellä. Uskova nainen kutsui heidät kotiinsa ja teki kaikkensa auttaakseen heidän uuteen alkuun. Siinä kävi, kuten tunnettua alkoholistille enimmäkseen käy, he repsahtivat.

Sinä Tuusniemen aikana Laila kävi emäntänsä kanssa Kaavilla rukousilloissa joita piti kirkkoherra Juha Muta. Laila piti hänestä, hänen olemuksestaan ja ylisti hänen lauluaan joulukirkossa.
Kiinnostuin googlailemaa Juha Muta-hakusanalla. Tämän löysin:

https://www.tv7.fi/arkki/studiosavo/jari-muta_p65672/

Minäkin pidän tästä miehestä, muutenkin kuin yhteisen historiankiinnostuksemme vuoksi.

Tänään on maailma rukoillut hyvän paavi Franciscuksen puolesta ja antanut rauhantervehdyksen vierellään seisovalle.

Ajattelen että minäkin voisin olla Kristuksen kirkon rakentaja, vaikkapa kahvilan siivoojana.