Minä koen herännäisyydessä vuosikymmenten kuluessa, elämäni aikana, kehittyneen kaksi muutosta. Ne ovat ystävien joukkoa pienentäneet, mutta toinen muutos körttijoukkoa on myös kasvattanut.
- Iso muutos on ollut, kun opistosukupolvet ovat kuolleet pois. Aikaisimpina vuosikymmeninä kahdeksan herännäisopistoa kokosi talvikaudeksi kansanopistoihin tuhansia nuoria opiskelemaan, mutta myös oppimaan Siionin virsien veisaamisen ja kokemaan herännäisyyden elämäntavan.
Sittemmin kansanopistojen merkitys tässä suhteessa on ohentunut, talvikurssit pienentyneet ja opetussuunnitelmaat muuttuneet lakien, ohjeiden ja säännösten muuttuessa.
Opistolaiset kokivat talven aikana vahvaa ystävyyttä toistensa ja herännäisyyden kanssa. Ystävyys jatkui opistotalven jälkeen seuroissa, veisuuta, Herättäjä-Yhdistyksen jäsenyyteni, Hengellisen kuukauslehden tilaajana, talkoolsisena ja lasten sekä lastenlasten puolesta rukoilijana.
Nyt tuo aika on ohi. Aholansaari rippikouluineen johdattaa uutta porukkaa herännäisyyden, mutta volyymi on pienempi ja nykyaikana sitoutuminen yhdistyksen asioihin ja vastuunkantoon ohuempaa kuin aikaisemmin (kaikenlaisissa kansanliikkeissä).
- Herännäisyys on kehittynyt elämäni aikana ankarasta, ahdistavasta sääntöjä noudattavasta kansanliikkeestä kirkon avarakatseisemmaksi, suvaitsevaksi joukoksi. Nopea kehittyminen hämmentää minuakin, vaikka koen muutoksen hyväksi, ymmärrän sen ja tuen sitä.
Vapaamielisyys on joillekin raskas asia, mutta monille Iso ilo ja armollinen kokemus. Joku ottaa hämmentyneenä etäisyyttä, mutta tämä muutos tekee herännäisyyden myös kiinnostavaksi hengelliseksi liikkeeksi.
Näitä kuvaamiani vuosikymmenten aikana kehittyneitä muutoksia ei päätetä Herättäjä-Yhdistyksen vastuunkantajien kokouksissa. Mutta näitä muutoksia minäkin pohdiskelen ja ymmärrän, kun omalta osaltani osallistun körttitalkoisiin eri paikoissa. En koe näiden seikkojen tiedostamista maailman syleilyksi.
Ystävällisesti tervehtien Mauno
Aihe: Krävöökirjeitä! (Luettu 11749 kertaa)