Päiväkirjani 2

[Riitta-mummi]

Tähän joulu-päiväkirjaan merkitsen: Adventtikirkko Lohjan kirkossa oli musiikin puolesta hienoa antia. Miekii veisasin mukan Veni, veni, Immanuel. En oltkaan enne kuult sitä yhes veisattavan. Tykkään siint kovast.

Mie en ennää oo laulant ko koton, nii on kurkku kuiva ja ääni karhia. Mut syvän on ain mukan veisates.

Siivoja ihmettelj ko miul ei oo viel joulukoristeit esil. Ei oo, eikä tuu enne jouluviikkoo. Niist männöö 'maku' pois jos ne tääl arjen keskel pönöttäät.

En tykkää ko lokakuus alkaa joulumainokset  näkkyy ja soida. Tiiä hänt onko nyt vähemmän ku nii vähä liikutaa missää.

Joulu tulloo syvämmee( ja ruokapöytää ). Sitä sammaa siulekii, ja kaikill voorumilaisiil !

[PekkaV]

   Mie oon kyl ajatelt, jot myö ei hankita ko pieni kuusi. Ollaan joulupäivän tyttären luon, mut aatton kahestaan. Näin se männöö rauhallisest tuo joulukii, ku muutenkii on olt rauhallist. Joulupäivän sit hurrautettaa Treelle esikoist hallaamaa. Ussein tai ainakin sillontällön oon ajatellu mun tyttöäin, mein lastain siel kaukana. Kuopus onkii lähempän. Voe tokkiisa tät ajanrientoo ja elämänmeininkii! On tää. Tätähän tää on.
 Onpa hyvinkii, mut mitäpä täs. Elivät isätkii ennen. Olivat ja kuolivat aekasa kukkii. Kaekki aekannaa, aeka kaekkinnee. Mitteepä sitä muuta.

[Riitta-mummi]

Joulut suurena perhejuhlana ovat enää muistoissa. Ei jakseta kutsua, valmistaa eikä osallistua.
Kaks  vain on valveilla aattoiltana meilläkin. Yleinen kutsu tulla kahvittelemaan on annettu, tulevat ketkä ehtivät. Nuorilla on omaa ohjelmaa. Näin on ollut aina ja varmaan tulee aina olemaankin.

Mutta.Joulun syvin merkitys pääsee näin esille ja pääosassa on Lapsi. Joulun lapsi, ja kaikki lapset, viattomat ja kärsineet.

Maailmassa on paljon lapsia sotien melskeiden kurimuksessa.  Ei taida joulupukkikaan tuoda heille rauhaa, ruokaa tai leluvuoria. Tätä kun ajattelee, oma yltäkylläisyys alkaa inhottaa.

[PekkaV]

   Edelliin postauksen lähes kaks viikkoo sitte. Nythän tää on menny ihan mahottomaks! Meinaanks mä tippua kärryilt vallan. Siks tää. Kumma ku vällee tulloo päevämmittaa hyvvii ideoita, mut sit koht niit ei muista.
   Nyt on luvun alla Waltarin Mikael Hakim liittyen projektiin, jot rästikirjat pittää suaha pois yöpöydält. Siihe männööki vuos pari ellei kolme. Mikäpä kiire täs märkiä puita poltelles.
   

[PekkaV]

   Pittää mennä tarkistuttamaan renkaiden kireys. Ku iessä o pidempi matka.
   Ei - ehkä - muuta tällä kertaa. Tai mistäpä sen vielä tietää. Jahka kahtoo. Taitaa olla ettei kahtomalla parane. Tai mistäpä tuon tietää etukätteen. No, nyt kyllä alkaa näyttää, ettei tästä tuu lasta ei passaa. Ei tää oottelemalla parane. Vaikka kyl sitä aina kaipaa jotain väkevämpää, kättä pidempää, kiinteetä maata jalkojen alle, jotain pysyvämpää, ei hepposta. Mutta minkäs teet. Näillä lähdetään liikenteeseen ja odotetaan parempia aikoja, jotka tulee jos on tullakseen.
   Kyllähän tällaisessa kepeydessäkin kieltämättä on omat etunsa. Elämä on - NYT.

[Riitta-mummi]

Huomenta, veljeni PekkaV, ja kaikki foorumilaiset !

Minun rollan renkaat kestää kiristymättä tämän viimeisen ( toivottavasti ) kauppareissun.
Mihin se kaikki ruoka, jota pari viikkoa olen hommannut vähitellen katoaa.
Aina jotakin puuttuu, niin kuten nytkin tomusokeri, perunajauhot, munatkin.
Puhumattakaan limuista, pullasta, piirakoista ja D-vitamiineista.

Joulusima olisi ollt kiva, vaan kun ei ole tekijäksi, pitää ostaa pullotettuja virvokkeita.
Nuorta väkeä on tulossa runsaasti.
Maitoa on ostettava ainakin viisi litraa. Kolme menee joulupuuroon ja litra ainakin tuuvinkiin ja loput kahviin. Riittääköhän edes.


Eilen tuli tasa 50 vuotta isäni kuolemasta. Sitä olen muistellut, en enää surren vaan kaivaten.

                                             

[Rajan poika]

Eilen tuli tasa 50 vuotta isäni kuolemasta. Sitä olen muistellut, en enää surren vaan kaivaten.

                                             

Tänään tulee 50 vuotta siitä kun alkoi viimenen joululoma koulusta, uutena vuonna eessä oli yo-kirjotuskevät.
Silloinkin 20.12. oli perjantai mutta koulu alkoi sitten heti 2. tammikuuta, nyt ainakin täällä koululaisten loma jatkuu loppiaisen yli.

[seppos]

Huomenta, veljeni PekkaV, ja kaikki foorumilaiset !

Joulusima olisi ollt kiva, vaan kun ei ole tekijäksi, pitää ostaa pullotettuja virvokkeita.
Nuorta väkeä on tulossa runsaasti.
Maitoa on ostettava ainakin viisi litraa. Kolme menee joulupuuroon ja litra ainakin tuuvinkiin ja loput kahviin. Riittääköhän edes.


Eilen tuli tasa 50 vuotta isäni kuolemasta. Sitä olen muistellut, en enää surren vaan kaivaten.

                                             

Joulusimalle löytyy kiva korvike JULMUST ruotsalaisten joulujuoma. Maistuu ihan lapsuuden portterilimonaadille ja toimi aikoinaan cociksen korvikkeena. Meidän osuuskaupasta ainakin saa.

[PekkaV]

   Kyllähän tällaisessa kepeydessäkin kieltämättä on omat etunsa. Elämä on - NYT.

   Nimenommaan,  ku joulukiire uhkaa. On tää tasapainoilemista. Toisaalla pyrky yhteiseen juhlaan, toisaalla toive sisäiseen rauhaan. Yksilön ja yhteisön odotusten sovittaminen korostuu juhlan valmisteluissa. Juhlan koittaessa kaikki kiteytyy parhaimmillaan yhteiseen riemuun ja lepoon: "Kaikki on täytetty." Joulupukki tulee, Vapahtaja syntyy.

[PekkaV]

   Jeesus on syntynyt. Hän lepää seimessä. Tallissa on harras tunnelma. Kynttilälyhty valaisee. Vapahtaja, Kristus on tullut maailman Valoksi, Pelastajaksi.
   Riemuitkaamme kaikki!
Elämä voittaa, kuolema on kukistettu. Halleluja. Amen.

[PekkaV]

   
   Viimeistä viedään. Kuluneesta vuodesta ei ole hyvää eikä pahaa. Vuosi toisensa perään vierii. Lupaa en mitään. Onnea ja menestystä, rauhaa ja rakkautta toivotan.
   Kulunut vuosi on ollut kaikin puolin antoisa. Ei ole tarvinnut hävetä eikä katua.
   Vakavammin: saisivat lopettaa vihanpidon. Mutta - luulisin - minkäs teet merelle myrskyävälle, vaikkakin pään sisässä. Sieltä kaikki lähtee. Valitettavasti ei ole itsen päätettävissä, mitä sinne tulee.

[PekkaV]

   Hoh-hoijaa. Taas on yhdet päiväunet takana. Ja iltapäiväkaffet odottaa.
   Laitoin silmät kiinni odottaakseni, mitä seuraavaksi kirjoitan. Juuri kun sain ne suljettua, tuli tuo edellä. Näin helppoa kirjoittamisen keksiminen on. Aihepula ei vaivaa. Nyt vaan pelottaa, että painan väärää näppylää, jolloin koko teksti katoaa kuten edellisellä kerralla pari päivää sitten.
   Olisin lopettanut tähän, mutta heräsin ennen kahviaikaa, miksi siksi tämäkin postaus alkoi kehkeytyä. Vielä kun jaksan parikymmentä minuuttia, voin nousta.
   Jokin "henkinen" ajatus tähän pitäisi keksiä, ettei olisi ihan tyhjää löpinää. Jokin tarina.
   Juttu. Kertomus.
   Jotain, mikä olisi lähempänä kaunokirjallisuutta. Tai oikeastaan kyllä tämä on. Kirjailijan työ on jokapäiväistä. Jottei sormi jäykisty. Ajattelen, että kaikkien kaikki kirjoittaminen on  taideteoksen työstöä. Universaalissa mielessä kaikki osallistuvat luomuksen rakentamiseen. Tässäkin, näinkin ilmaistuna ihmiskunta on yksi. Kuten Jumala on yksi.
   Ei kai tätä taas tämän paremmin voi lopettaa. Kuin että "Jumalalle kunnia".
   Kun aikataulukin suo.
   Ei ku menox, sano Anni Lenoks.

Kuulumisiin!

PS. Oi Armoa suurta, oi autuutta se, ken Uskossa yhdistyy Jeesuksehen. Saa hältä vaatteeksi Vanhurskauden, ikuisen Armon ja Ystävyyden.

(Nyt meni yli ajan, mutta menköön. Keittiöstä "kuuluu kalke, työs on vaimo palke"). [Mitähän tuo "palke" tarkoittaa?]
    No nyt menee aivan höpinäksi!

[PekkaV]

   Elämä on kivaa.   
                        petelius

[PekkaV]

   Täs mää ny makaan ja ootan soittoo huoltsikasta, jossa auto on remonttihuollossa.
   Luen jo puolet Waltarin Mikael Hakimia. On siinä tarinaa, hyvät pyssyt!
   Pitäis ostaa uus auto ja tehdä kattava huoltosopimus. Huolto kävis hakemassa auton pihasta ja tois. Ei jaksa ravata ja huolehtia mokomasta kotterosta. Parikymppitonnia ku iskis kauppiaalle ...
   No mitäpä noista maallisista kun taivaallisissa on kyllin.


   

[PekkaV]

 
   No voisun suhmura. Harmi, ... en muista mikä aja ... ai niin! Pahoitteluni, että postaukseni laskevat kirjoittelun tasoa täällä Körttifoorumilla. Ainut mikä voisi luiskahtaa positiivisen puolelle on antini persoonallisuus johtuen mahdollisesti, että se ei, tämä ei ole asiatekstiä. Toisaalta voisin ...
   No kenties olen vain täydentämässä kokonaiskuvaa, ehkäpä tuomassa lukijalle realistisempaa käsitystä herännäisyydestä tänä päivänä.