Mi nä söin lapsena aina mielelläni voissa paistettua haukea valkokastikkeen kera. Sen äiti osasi Suomenlahden rannikon tyttönä laittaa.
En kai silloin haistellut raaan hauen hajua. Se minulla eniten tökkii, se raan kalan haju.
Kun itse saatiin valtavia haukisaaliita matalavetisesta ja ravinteikkaasta vedestä sain niistä tarpeekseni.
Totta että pienemmät ovat pehmeämpilihaisia.
Suurimmat hauet kyläläiset aina veivätkin kartanoon.
Siellä oli voita,kermaa ja valkoviiniä suurenkin kalan valmistukseen. Emäntä oli lisäksi talousopettaja ja sukua välillä paljonkin ruokapöydässä.
Kaikkeen kyllästyy jos on usein. Matti sanoi joku aika sitten EI syövänsä enää mieellään pippuripihviä.
Ostin sitä aika usein sunnuntaiksi kun oli aika edullinen 2 kpl pakkaus silloin.
Minun valmistama ei kai onnistunut samalla lailla kun ravintolan jossa on Lahden paras pippuripihvi. Se tarjoillaan valurautaisessa paistinpannussa.
Tänään söimme, ja illallakin syödään, naudan maksaa. Kohmeisena se oli helppo leikata riittävän ohuiksi siivuiksi. Hyvää oli.