Nyt on mielenkiintoinen elämäntarina kuuntelulla:
Jonimatti Joutsijärvi saa Vuoden tiedekirja -palkinnon teoksestaan Mirkka Rekola I – Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin (Into). Palkinnon myöntää Suomen tiedekustantajien liitto, ja tunnustus on suuruudeltaan 25000 euroa.
Mirkka Rekola on yksi sotienjälkeisen Suomen huomattavimmista modernismia edustaneista runoilijoista.
– Jonimatti Joutsijärven Mirkka Rekola I – Elämä joka ei tule koskaan kokonaan esiin on kunnianosoitus Rekolan runoudelle, mutta se ei sorru ulkokultaiseen suitsutukseen. Myös Rekolan henkilöhistoria saa teoksessa ansaitsemansa monisävyisen valotuksen. Tämän poikkeuksellinen teos on syvällinen ja moniulotteinen elämäkerta, palkintoperusteissa todetaan.
Palkintoraadin mukaan elämäkerta kertoo paitsi Mirkka Rekolasta ja hänen elämästään ja taiteestaan myös kuvaa suomalaista yhteiskuntaa, kirjallisuuden ja kirjailijoiden roolia julkisessa keskustelussa sekä Suomen paikoitellen hyvinkin ahtaita taidepiirejä sotienjälkeisenä aikana.
Olen lukenut ja esittänytkin Mirkkaa Rekolan runoutta. Meissä on muutakin samaa kuin sairastelut. Ymmärrän hänen erilaisuuttaan hyvin.
Myös pirkkalalainen hämäläiskulttuuri on samoin koettua. Sen voi antaa huilata ohi ja elää omaa elämää, omassa päässään.
Helsinki-kokemuksesta kuuluu parhaillaan samantapaiset kuvat kuin minullakin oli lapsena.
Tämä kirja oli kiinnostavaa kuultavaa, ja samalla outo kokemus monilla omilla kokemuksillani mystiikan maailmasta.
En käy erittelemään mitä ne kokemukseni ovat olleet, mutta paljon kuulin samaa, tuttua ja titenkin erilaistakin.
Mirkka Rekolan herkkyys on aivan omissa sfääreissään. Kuitenkin sairauksien ja sairastelujen kautta monia tuttuja juttuja totesin. Aika jännää. Aisteista ja näkemisestä oli puhetta etenkin tämän I osan lopussa.
Sulateltavaa on niin paljon etten taida heti jaksaa II osaa ottaa kuulolle.
Tietenkin Mirkka Rekolan sukupuolisuus ja ihmissuhteet kiinnostavat lukijoita ( kuulijoita ) enemmän kuin tämä henkisyys, joka hänen tapauksessaan on erilaista kuin omani. Vivahteet ja mystiikka kuitenkin ovat yhteisiä.
Kirjailija on oma luku sinänsä, aivan mahtava osaaminen ja valtava työ häneltä. Ei ole ihme että on palkittukin.
p.s. Luin( kuuntelin ( puolisen tusinaa kevyempää kirjaa rinnalla. Monta jätin kesken, siis poistin latauksen, kun tuntuivat niin tyhjiltä.
Raamattuun palaan aina ennen unen aikaa.
