Olen vähiä kroppani lihaksia testaillut kaatamalla reunapuita polttoon. Pellolla ei voi kävellä, koska lunta on vielä yli saapasvarren, mutta oksien päällä pystyy. Kaksi mäntyä on luokona pellon puolella osittain. Ne saan pois, kunhan lumi lisää alenee. Tyvipöllit 12 kpl ovat rantteella , samoin koivu katkottuna, mutta pöllit pitää jonkun vielä heitellä lähemmäksi laavua.
Menee yleensä parikin viikkoa, että kehoni tottuu rasitukseen so hikoiluun, jossa nesteessä tihkuvat kehostani kaikki maalliset kuonat. Juhannuksena toivon mukaan kartanossa voi olla läjiä siellä ja täällä, mutta ei joka puolella, Kaariinan kukille ei saa mennä lähellekään.
Kieltämättä on helpompi olla, kun saan palata vanhoille jengoilleni. Yksi päivämäärä vain rasittaa mieltäni so koronarokotus, etten vain sitä unohda. Ei siitä tarvitsisi murehtia, sillä Kaarina kyllä muistaa.
Kun oli tämä kellojen siirtelykin taas, niin piti ihan miettiä, että olisiko viisasta panna GHW (kello) herättämään, että en nuku onneni ohitse. Se olisi ollut turhaa, sillä heräsin kahvin keittoon samalla tavalla kuin aina ennenkin.
