Tässä on tänään ollut vilkasta lintueloa. Pihlajan- ja ruusunmarjojen kypsyttyä tulivat rastaat apajille.
Kuhinaa ja pyrähtelyä on ollut takametsän ja kadunvarren ruusupensaisen välillä.
Sitten kopsati ikkunalasiin lujasti juuri ollessani sen toisella puolen kirjaa lukemassa.
Menin katsomaan että kuinka kävi. Ikkunassa näkyi punaista, mutta ei se ollutkaan verta vaan osittain syöty ruusunmarja.
Iltapäiväkahvilla istuessani näin metsään päin olevasta keittiön ikkunasta ison linnun istuksivan pihlajan oksalla. Hain kiikarin, ja tunsin linnun haukaksi.
Se selitti miksi rastaat ovat levottomina.
Tiaisten joukko on karttunun uudella lajilla, hömötiaisella. Varpusia on paljon. Ne syövät pötikkää, mutta eivät laudalta siemeniä. Laudan alle pudonneita murusia ne maasta nokkivat kyllä ahkeraan.
Toinen syöttöpaikka on omenapuussa. Samaa siellä, tintit syävät palloja, varpuset pudonneita muruja.
Närhiä näkyy joka päivä. Kaikki tammenterhot ovat jo maassa, ne eivät taida niille kelvata. Vihreita ne vetelivät puusta.
Klaus ja sen kaveri käyvät joka päivä aamiaisella. Siitä osille pääsevät myös harakat. Niitä on neljä.