" Turha on potkia tutkainta vastaan !" Kansanviisauttako vai tyhmyyttä?

Tuota minä oon miettinyt todella usein. Luulen että riippuu, mitä vastaan rimpuilee. Bonhoeffer yritti kaikessa toimia, hieman kuin Riitta kuvaa. Mutta kun hän oli itse uhri, ja ymmärsi ettei tietä vapauteen ja onneen hänellä ollut, sitten hän kirjoitti virren 600, myös säkeistön joka puuttuu, siitä karvaasta maljasta, jonka Jumala saattaa laskea huulille --- silloin se täytyy vain tyhjentää ja hänen asenteensa oli: Mitä nöyremmin, hyväksyvämmin ja vähemmin syljeskelyin, sitä helpommin, sillä sen ojentaa rakastava käsi --- ymmärrän sitä nyt tai en.
Kai niin: Jos näen toisen kärsimyksen, enkö kaikessa ainakin yrittäisi auttaa? Kun se osuu kohdalleni, tiedän kyllä, keneltä se tuli... jos sitä sitten tulee syljeksittyä ja kiukuteltua niin tulee...joku kysyi kerran ja unohtui selittää, miksi joskus kirjoitan itsestäni kolmannessa persoonassa, siksi kai että välillä on niin surkuhupaisa olo... minkäs ikäinen se nyt onkaan oikein Leena itte... itte tahtoo... eipäs syö... eipäs juo... pahaa...Hiljaa siinä Jumala kun Leena puhuu... Leena sanoo milleen pitää Jumala, tuhma... lopulta kuitenkin, asenteeksi vakiintuu se turvallisista turvallisin: Tapahtukoon Sinun tahtosi. Se on tänään elävämpi, huomenna syrjemmällä, se on huomenna harjoittelun asia, sillä ei suinkaan Jumala tuota kaikkea tahdo, mitä tapahtuu, siinä on paljon kaikenlaista, mihin hän toivoo meidän edes koettavan vaikuttaa. Rukouksen tietä myös.