Katselin taas valokuvia Laiturin sillasta. Muistelin, että tukikaarien päältä saattoi yksi Karoonmäkikin näkyä. Googletin "karoonmäki alahärmä" ja mikä maailma sieltä avautuikaan. V 1964 poislähteneenä ja vain silloin tällöin nopeita vierailuita tehneenä en ole pysynyt kaikista isoista asioista kärryillä kuten esimerkiksi se, että minua vähän nuorempi Erkki on rakentanut omin varoin Karoonmäkeen hyppyrimäet. Niiden ansiosta Härmän nuoret pojat ja tyttäret ovat menestyneet kilpailuissa talvella.
Kirjoitan tähän yhden tosijutun, olen sen mahdollisesti jo aiemminkin täällä selostanut. Hiihtelin yhden Armaksen kanssa Uudenvuodenpäivänä poikosena Karoonmäkeen laskemaan mäkeä. Olin kuullut kotona narrauksesta, kun oli sanottu juuri tänä päivänä, että näkyy vielä viime talvista lunta. Minähän livautin Armakselle saman. "Ei varmasti, ei oo maharollista, sä valehtelet" sain takaani tällaisen puuskuttavan vastauksen. Sitten kerroin, että tottakait se on viime talvista lunta kerta nyt on Uuden vuoden eka päivä. Tästä Armas suutahti, hän suutahti usein, ja alkoi ottaa minua kiinni, että olisi vaikka pessyt silmäni lumella. Pelastuin siksi, että olin sitkeämpi hiihtäjä, ettei Armas saanut minua kiinni. Kohta takaani kuulin " ei viittitä enää, hiihdetään vaan ja ruvetaan sitten laskettelemaan, kun muutkin tuloo". Tähän aikaan en tuntenut vielä Lapuanjoen Tangomaata käsitteenä.
