Kirjoittaja Aihe: Teodikea tutkittavana  (Luettu 69041 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33713
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #120 : 11.04.15 - klo:07:12 »
Jos me vaellamme valossa, niin meillä on yhteys keskenämme...

Jumala on valo. hänessä  e i  ole pimeyden häivää.


http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Joh.1.html

Jos Jumalassa ei ole pimeyden häivää, hän ei tee pahuuden tekoja. Ankara hän on syntiä, ei syntisiä kohtaan.
Häneltä kuulemme totuuden itsestämme, joskus myös toisista ja armollisuus on silloin osamme.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #121 : 11.04.15 - klo:09:10 »
Passaako sekin, että vihaat jotakin toista? .

En tietääkseni vihaa ketään. Siis tietääkseni, näissä hyvin rajallisen tietämyksen rajoissa. Miten viha ilmenee, jotta se on oikea vihaa? En toivo enkä tahallani tee kenellekään pahaa. Vahingossa olen satuttanut mm. kaveriani, kun intouduimme taidottomina jumppaamaan ja kärrynpyöräkinttuni osui häneen. Onneksi ei mitään mennyt rikki.

Onko sureminen jonkinlaista verhottua vihaa? Sitäkin mietin. Ja annosteltua, ehdollista armoa.



Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33713
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #122 : 11.04.15 - klo:11:17 »
Viha jotakin ihmistä kohtaan ei ole kokemuspiirissäni myöskään. Vastenmielissys on, ja pettymys ja katkeruus.
Vastenmielisyys ei ole mielestäni vihaa, se on vain oma tunne. Viha ottaa aseita käyttöönsä.
Sodanjulistus annetaan selvästi. Aseet kaivetaan esiin. Niitä on monenlaisia, kuten julkinen halveksiminen, juonittelu, olettamisien väittäminen todeksi, anteeksiantamattomuus, köyhien sortaminen tietoisesti. Puhumattakaan murhista, tai valhein jatkettuun sotimiseen ilman sodanjulistusta.
Kateus on pikkuvihaa toisen omistamien asioiden tähden.

Sureminen ei ole vihaa. Kun se jatkuu jatkumistaan se voi olla epäuskoa Jumalan mahdollisuuksia kohtaan tai vaikea luonteen vamma.

Ikävä, sääli ja kaipaus koettelevat muuta kuin jumalasuhdetta.

Rukous kaikenlaisten tekojen puolesta, itsensä ja maailman on paranta ajallaan.  :049:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #123 : 11.04.15 - klo:12:40 »
Viha jotakin ihmistä kohtaan ei ole kokemuspiirissäni myöskään. Vastenmielissys on, ja pettymys ja katkeruus.
Vastenmielisyys ei ole mielestäni vihaa, se on vain oma tunne. Viha ottaa aseita käyttöönsä.
Sodanjulistus annetaan selvästi. Aseet kaivetaan esiin. Niitä on monenlaisia, kuten julkinen halveksiminen, juonittelu, olettamisien väittäminen todeksi, anteeksiantamattomuus, köyhien sortaminen tietoisesti. Puhumattakaan murhista, tai valhein jatkettuun sotimiseen ilman sodanjulistusta.
Kateus on pikkuvihaa toisen omistamien asioiden tähden.

Sureminen ei ole vihaa. Kun se jatkuu jatkumistaan se voi olla epäuskoa Jumalan mahdollisuuksia kohtaan tai vaikea luonteen vamma.

Ikävä, sääli ja kaipaus koettelevat muuta kuin jumalasuhdetta.

Rukous kaikenlaisten tekojen puolesta, itsensä ja maailman on paranta ajallaan.  :049:

Niin. Ehkä muut osaavat erottaa ja eritellä tunteet toisistaan kirkkaasti. Minun kokemukseni mukaan surussa on ainakin ripaus vihaa ja vihassa ripaus surua. Samoin pettymyksessä ja katkeruudessa.
Toisaalta: ehkä epäuskossa voi olla uskoa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33713
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #124 : 11.04.15 - klo:14:49 »
Olen kyllä kuullut tutun papinkin sanovan:  Olin vihainen Jumalalle !
Suruharson takana saattaa piillä vihaa: Miksi, miksi !!

Sellaisen vihan kun hoitaa anteeksipyynnöllä, se muuttuu, saattaa muuttua, ajanoloon kaipuuksi.

Liputan edelleen rukoilemisen puolesta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #125 : 11.04.15 - klo:15:02 »
Olen kyllä kuullut tutun papinkin sanovan:  Olin vihainen Jumalalle !
Suruharson takana saattaa piillä vihaa: Miksi, miksi !!

Sellaisen vihan kun hoitaa anteeksipyynnöllä, se muuttuu, saattaa muuttua, ajanoloon kaipuuksi.

Liputan edelleen rukoilemisen puolesta.
´
Kaipuu se vasta karseinta onkin.
Oleen rukoillut ikäni, ei mitään havaittavaa vastausta. Usko on hiutunut.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33713
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #126 : 11.04.15 - klo:16:01 »
Olen kiintynyt epäuskon koettelemuksissa pieneen paikkaan Raamatussa: Herra, minä uskon. Auta epäuskossani ! 

Jeesun sanoi: Kaikki on mahdollista sille joka uskoo. Sinapinsiemen riittää kasvattamaan suuren puun.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #127 : 11.04.15 - klo:16:49 »
Jeesun sanoi: Kaikki on mahdollista sille joka uskoo. Sinapinsiemen riittää kasvattamaan suuren puun.

Paitsi ettei siemen ole pieni eikä kasvata puuta.
http://www.yrttitarha.fi/kanta/sinapit/kansanperinne.html

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #128 : 13.04.15 - klo:07:45 »
olla vihainen Jumalalle. Niinpä. Muuan fiksu pappi jonka erehdyksiin petyin tolkuttumasti enkä ikinä muista mitä hyvää hän teki  :003:  suorastaan  neuvoi.  Hän tunsi minut jo hieman paremmin ja tietenkin käsityi jotain sellaista mitä tapahtui. Jotain oli vinossa, sanoi.  Vinossa kun en pui nyrkkiä kohti taivasta ja huuda, p*********n p**********n Jumala mitä Sinä päästit minulle tapahtumaan, ja arveli että kotiseudun pietismi kielsi sen.

Ehei, vaan minun Jumalani oli siirtynyt pohtimaan versumeita eli kyseessä oli olettaakseni jotakin mitä voisi kutsua agnostisismin tai ateismin temporaaliseksi eli jonkin aikaa kestäväksi vaiheeksi, joten mitä järkee. Puida nyrkillä  ilmakehää? 

..............

Me puhumme melko paljon tyyliin "minä uskon" "minä ainakin koen" "minä kannatan" "minusta ainakin" ja useimmat taitavat samanaijaisesti vakuutella kuinka minä pieni huokaava ja kaipaava en mahda mitään, en mitään....  Eli mitenkäs se taas menikään.

Mahdollisesti edes syvimpiä kokemuksiamme emme saa emmekä voi valita ---  aina, koska siellä, mahdollisesti, syvimmässä osassa ihnistä, jossakin johon ei ylety, on --- ja tämän se viisas pappi sanoi viisaasti, minä lainaan:  Sieltä meitä ohjaillaan. Kirjaimelleen näin.

Kyllä vain, surussa on vihaa ja vihassa surua. Ei sitä tarvitse pelätä. Sitten taas, jos sureminen ei ihmiselle ole helppoa, kehittyy masennus, masennuksessa on katkeruutta ja katkeruudessa masennusta!

En oikein pidä uudissanoista ja "surutyö" on älyttömin. Ihmiset ovat hakeneet sairaslomaa ilmoittamalla että "surutyö äidin kuolemasta on tekemättä" eli mikä heitä estää tekemästä työtä ja mihin työhön he sairauslomalla siis aikovat ryhtyä?  Tuo on täyttä hölynpölyä. Tai kenties jonkun ihmisen johtopäätös ja omaperäinen diagnoosi.

Surun tarkoituksena on hitaasti irrottaa tunnesiteet.  Alkuun on koko ajan kamalaa, sitten yhä harvemmin ja lopulta enää harvoin tulee kamala ikävän vihlaisu sanoi viisas lankoni. Ja lopulta sitä vain muistelee.

Jos on erottu vihassa, pitkässä ja sitkeässä, jossa on pettymystä ja kaunaa,  tilanne on mutkallisempi. Mitä perinpohjaisempi katkeruus sitä syvempi viha. En voi enää koskaan edes antaa takaisin. Välejä ei ikinä saada kuntoon. Hän ei koskaan tule ja sano:  Alan vähitellen ymmärtää mitä sinulle tein, voitko antaa anteeksi!

Siinä lienee ydin. Siinä jokin joka altistaa masennukselle. Se koskee myös eläviä ihmisiä  joilla ei ole aikomustakaan toimia noin.  Tai kykyä. Tai he kääntävät keskustelun nurinpäin: "Sinä syyllistät minua!" 

Ainoakaan ihmissuhde ei ole täydellinen, mutta tässä  on hyvä syy kiirehtiä sopimaan matkatovetinsa kanssa, jun vuelä ollaan molemmat tiellä. Ellei hän halua, no, ovi on auki enkä voi tehdä enempää.

Docens yhdistää siinä "ominaisuuksienvaihtorunossaan" asioita näin:

Sinussa on valoa, minussa pimeyttä
Sinussa on kärsivällisyys, minussa on katkeruutta ---  ja paljon muuta, mutta siis kärsivällisyys oli lääke katkeruutta vastaan. Tällä kohdin liputan itsekin rukouksen puolesta koska en voi muuta.

Vihaisuuskin kai saa olla mutten jäisi ns tuleen makaamaan.  Eli se on aikansa ja siihen väsyy ja siitä haluaa eroon. Vielä yökeempi tunne on katkeruus.

Tai niin. Mitä tunteista.
Jos nämä juurtuvat pysyviksi elämännäkemyksiksi joista ei enää vapaudu kevyellä päätöksellä, ei minullakaan taida olla kuin Jumala auttajaksi enkä tiedä miten saada apua muutoin kuin rukoilemalla.,

On ollut kamalaa! On!
Monella on kamalaa.
Vanhemmilla oli, kun en ollut terve selvästikään eikä kukaan auttanut heitä. Enintään ehdoteltiin kaikkea tyyliin "tehkää lisää lapsia niin esikoinen rauhoittuu". Katin villat. Ä

Docensilla oli vankikassa aivan kamalaa, oli! Minä itkin kylpypyyhkeisiin kun kävin sitä läpi. Ja halusin muuttaa historian ja ampua Hitlerin itse.

Ja Elinalla oli, kun syöpä vain levisi. Ja toisella Elinalla kun ALS todettiin.

Voiko siitä huolimatta olla onnellinen, voi, kyllä vain.

Tästä on vain vaikeaa puhua objektiivisesti koska toisen tie on silmiltäni salattu. Niin muuten omanikin, tai ei sitä ikinä tiedä mitä eteen tulee. Taakse ei tule kuin jälkiä.  :003:  Ja peilinsirpaleita sanoo Docens. Jos yksikin niistä heijastaa jotain Totuudesta, niin hyvä on.





« Viimeksi muokattu: 13.04.15 - klo:07:51 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #129 : 13.04.15 - klo:08:06 »
Yksi juttu vielä.
Kateus on kaikkea muuta kuin pikkuvihaa.
Kateudesta nousee halu tuhota onni siltä onnettomalta jolla on jotakin, mikä minulta puuttuu tai minusta siis kortit jaettiin epäreilusti.

Kateutta saattaa tietty liittyä ihailuunkin, tyyliä voi kun minäkin osaisin ja voi kun jaksaisin, olisin yhtä sinnikäs mutta  jollain tapaa se ei kuin ole kateutta! On kyseessä jokin toinen tunnekokemus, haikailuhaikeus tai jotain, joka unohtuu oitis kun on tyyliä taas kotona. Tarja sai kurssitutkinnosta kiitettävän, vautsi, niitähän ei periaatteessa anneta, voi hurja, voi itku voi kun osaiskin... Ja juttu on ohi kun on erkaannuttu ja lähdetty kukin tahoillemme.

Joukossa oli eräs neiti Kateus. Hän sanoi: juu mutta alhaisimnalla mahdollisella pistemäärällä.

Eli eikun viemään onnistumisen ja ihailun iloa.

Vaarallisempaakin tapahtuu.

Viha iskee puhtaalla veitsellä, kateus myrkytetyllä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22038
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #130 : 13.04.15 - klo:13:37 »
Muistaakseni lukion psykologian tunnilla kysyttiin, kumpaa kannattaa juosta karkuun, naama punaisena kiukkuansa huutavaa vai kalpeana äänettömästi kulmat kurtussa tuijottavaa. Jälkimmäinen on vaarallisempi, hän on valmis hyökkäämään ja taistelemaan. Ajattelen, että kiukun ja vihan ero olisi juuri tämä. Höyryt on hyvä päästää pihalle, mutta kenenkään kimppuun ei pidä käydä.

Itsepuolustus ja varsinkin heikomman puolustaminen on toinen juttu.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #131 : 13.04.15 - klo:14:29 »
Muistaakseni lukion psykologian tunnilla kysyttiin, kumpaa kannattaa juosta karkuun, naama punaisena kiukkuansa huutavaa vai kalpeana äänettömästi kulmat kurtussa tuijottavaa. Jälkimmäinen on vaarallisempi, hän on valmis hyökkäämään ja taistelemaan.

Niinkö? Olen tuijotellut kalpeana äänettömästi kulmat kurtussa, mutta se johtui vain siitä, että koetin pysyä tajuissani. Hyökkäys ei ollut mielessä, eikä se olisi onnistunutkaan.
Minä pötkisin pakoon punanaamaa, koska hän on jo alkanut taistella. Kalpeanaama kurttukulma tuijottaja saattaa olla likinäköinen ja ajatuksissaan.
Eniten kavahdan kuitenkin piiloaggressiivisia.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33713
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #132 : 13.04.15 - klo:14:34 »
Leena ja Pena tykittävät ammatillisesti, kokemuksellisesti ja sydämellä ymmärtävästi. Kiitos !

Tämä on kristillistä keskustelua elämän kipykysymyksistä parhaimmillaan.
Jos olisi paljon krst. ammattilaisia meitä neuvomassa, eläisimme parempaa elämää.

terv. yst. ' höyryveturi ' R-m
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22038
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #133 : 13.04.15 - klo:18:04 »
Minä pötkisin pakoon punanaamaa, koska hän on jo alkanut taistella.

Taistelijan lihakset tarvitsevat happea. Niinpä veri ei kierräkään pinnassa punoittamassa. Rähiseminen ei ole taistelemista.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33713
Vs: Teodikea tutkittavana
« Vastaus #134 : 13.04.15 - klo:19:07 »
Kun Leena kirjoitti kateudesta vihana, aloin oikein ajatella asiaa. Onhan niitä esimerkkejä vaikka kuinka. Kain tappoi Abelin, vihasi jo kohdussa veljeään. Eräät nilsiäläiset murhasivat Paavo Ruotsalaisen Juhani-pojan. Muistin myös kateus-murhan Matin suvun historiassa. Naapuri kadehti miehen hevosta ja kun olivat toinen punainen ja älykäs, toinen valkoinen ja ahne, tapatti viattoman punikkina Kuhmoisissa tai Länkipohjassa. Olen vain sivusta kuunnellut näistä.

Itse olen kohdannut vain tavallisia pikku- kateellisia.
Leena on oikeassa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)