Puutarhanhoidosta

[Leena]

Puutarha on hoitanut monin tavoin minua, etenkin surullisena.

Tänä iltana istuin katselemassa verenpisaran nuppuja. Olin kastella sen hengiltä, se ei aivan kuollut mutta kukkimisen se lopetti. Tänä iltana huomasin että ne kireät pikku pisteet joista en uskaltanut ajatella mitään, ovat paisuneet ja myös vaihtaneet väriä. Samoin kylmä kesä pelästytti pelargonian. Istutin ne harmaisiin suuriin purkkeihin joista oli jälleen kuollut kaksi tuijaa. Mainittakoon, että tämä oli ensimmäinen vuosi, jona kaksi säilyi elossa.
Jokainen pelargonia on nyt tehnyt alkavan kukkavanan, ne löytyvät jo helposti lehtien alta.

Ihmeellisempää kuin ikinä ennen mikään on ehdottomasti ollut toteamus, että puutarha muuttaa muotoaan ja kehittyy omin päin. Mitä hyvänsä muuta omaa jätän illalla johonkin tilanteeseen, se ei juuri yön aikana muuksi muutu.  Tässä tilanteessa kaikki on aivan toisin ja minun silmieni nähden. Täällä on tehty ihmeitä nukkuessani.

Kirjoitin ensin pidemmän tarinan tästä puutarhasta, mutta se katosi. Koetetaan uudelleen.

[Leena]

Tuttava puutarhamyymälän mies antoi ilman rahatta ilman hinnatta pikkupöydän jota himoitsi nähneeni. Se mahtui nipinnapin etupuutarhaan. Asettelun neljä auringonkukan alkua sen ylle ja nostin syysleimut sivukaiteelle.
Jasmike tuoksuu oikealle jasmiinille ja sen kukkia valkeampia en ole nähnyt. Orvokin makea tuoksu tuntuu milloin ikinä nojauduin katsomaan ja nyppimään pois menopäälle päätyneitä kukkia. En ole koskaan nähnyt yhtä komeita yksilöitä.  Ihmeen paljon mahtuu 5x5 metriin.

[Leena]

Tänään katselin missä vaiheessa kaikki köynnökseni pyyhältävät.
Itse puutarha on tänä kesänä ensi kertaa tämän niminen.  Terassi, 5x5 metriä maantasa-asunnon parvekkeen korvikkeena, on joka kesä näyttänyt hieman erilaiselta. Minulla on ollut jos mitä unelmia rakennelmista, tavallisimmin kaatuvat suosiolla siihen ettei mitään saa pystyttää. Haaveilin viistosta katonlappeesta, jonka alle voisi ripustella lyhtyjä, mutta siis ei. Toisaalta en olisi osannut rakentaakaan useimpia.  Savipohjainen maa vajosi keskeltä jo toisena asuinvuonna viitisentoista senttiä, taloyhtiön kokouksissa olin kuullut, että parvekkeet ja nämä neljä terassia ovat viheliäisessä kunnossa mutta yhtiö ei tee niille mitään koska yhtiö ei tee niille mitään jne. Siksi kaiketi sain luvan rakennuttaa lattian. Pohjalle on pultattu parrut ja niiden päälle terassilautaa.

Säleiköistä sain lopulta tilanjakajan. Etupuutarhaan, jonka perustin huomattuani puutteen vasta jokin aika sitten - nyt en saata kuvitella asuntoa ilman erillistä etupuutarhaa -   ähelsin lahjoitetun pöydän, istutin auringonkukat perusteellisemmin ja sijoitin sen alle varjoon siemenestä kylvämäni kasvit. Minulla ei ole aavistustakaan mitkä. Syysleimut kotiutuivat.  Auringonkukat asettuivat pöydälle, sillä ne eivät huoju missään korkeuksissa.
Naapuri hermostui suuresti ja äänekkäästi jonakin vuonna, jona ruusupapuni menestyi hyvin ja yksi oksista keinui hänen puolellaan ilmatilaa. Määrätyn dialogin jälkeen hän tarttui oksaan, ja ilmaisuvoimaa uhkuen riuhtaisi niin että multa pöllysi. Tänä vuonna hänen köynnöksensä luikertelee minun puolelleni enkä saata lainkaan ymmärtää mistä syystä sitä tulisi paheksua. Hivutin rohkeimman oksan oman säleikköni sisäpuolelle, kun sillä vaikutti olevan suuntana tämä. Näistä käydään vakavaa ja paheksuvaa keskustelua joka vuosi ainakin kerran y-kokouksessa, mielestäni täysin turhaan.

Tämä vuosi ei ole ruusupavun. Joku tai jokin nakertelee lehtiä. Tolulla ruiskuttaminen auttoi, siis syöjän makuun ei ole tämä mauste. Tosin tulee myöntää, että kukkaa pukkaa jossakin määrin kyllä.  Vanhasta mullasta nousseet elämänlangat kiipeävät sinnikkäästi säleikön laitoja mutteivat kuki, ei tämä uusikaan. Neljä murattiani näyttävät viihtyvän, samaa ei voi sanoa sisällä kasvatetuista.  Hauska tuttavuus on keijunkello, jossa ei tosin ole mitään kelloa muistuttavaa.  Nuoret lehdet ovat tumman violetit, lähes mustat, tiiviisti toisiaan vasten.  Lisäksi kasvi lykkää korkkiruuvikiharan, tahmean syherön. Syherö tarttuu mieluiten eloperäiseen, kuten naapurin köynnöksen varsiin, mutta myös koristetaottuun häkkyrään joka jostakin kiteytyi käteeni.

Aamuvalo värjäytyy vihreäksi jo.  Se ei ole täysin köynnösten ansiota. Sipulit, joiden oli määrä kasvaa leijonankitoja, eivät tee aloitettakaan kukkiakseen mutta lykkäävät noin metrin korkuisia lehtiä, miekkamaisia, litteätyvisiä kuin iiriksissä. Ne antavat villin tunnelman ja pohdinpa niiden katveessa oliko leijonankita ylipäänsä sipulikasvi.

Perhosen lisäksi ostin, myivät halvalla, sittarista pieniä lyhtyjä, jotka latautuvat auringonvalolla ja syttyvät hämärässä.
Valaistuksen aloittaa perhonen, siis tämä väriä vaihtava,  jonka jälkeen siirrän lyhdyt latautumasta aina jonkin pöheikön juurelle.  

En tee nyt oikein mitään, puutarha kasvattaa minua, saan päivittäin uusia hauskoja ajatuksia ja lähiseudun puutarhurit tuntevat minut jo jotenkin hyvin. Joka paikka näyttää olevan hyvin täynnä mutta hyvä löydös aina johonkin mahtuu. Puuhailen kaikenlaista, aamulla totean että puutarha on puuhaillut omin neuvoin lisää ja tämä riemastuttaa minua.

[Leena]

Orvokit menestyvät ja kukkivat kuukausitolkulla, ja osa laskostaa vartensakin.  Osa ei, ja muutamilla laskostettu varsi vaikuttaa jokseenkin rähjäiseltä.  Lisäksi halusin etupuutarhastani heleämmän värisen.  Tavallisesti syysvärit asettuvat taloksi vasta syyskuun tietämillä, joten oranssit samettiruusut edistävät hieman.  

Täällä oli kesä kesän jälkeen samettiruusuja pienessä pajukorissa.  Sain ensimmäiset koreineen potilaalta, enkä voinut ajatellakaan samettiruusuja ilman koria.  No, tänään tarvitsin välttämättä raivattavaa ja kollasin orvokkini.  Muutama muutti pihalle herra Ei-Ein kiusaksi (taloyhtiön puheenjohtaja) uudet siniset siirtyivät takapuutarhaan jossa ne sopivasti asettuivat taloksi tai juuriksi pitäisi kai sanoa suuriin ruukkuihin, joista muutama huonokuntoinen sai lähdöt.  Mittatappio on varsin vähäistä.  

Hieman harmillista, että pelargoniat saavat nyt vain puolivarjoa.  Niiden edessä kun on tämä puutarhat jakava kaarevasti aseteltu Prisman tilajakajista koottu kiipeilyaita. Erinäiset köynnökset päästävät kohta vain vihreää valoa lävitse. Siihen on mukava herätä, mutta pelargoniat heräisivät mieluummin valkoiseen valoon. Asiaa ei enää voi auttaa, ne istutettiin alun perin raskaisiin tuijaruukkuihin, joiden omistajat luopuivat yhteistyösopimuksesta. Tein hölmösti siinä, mutta alkukesänhän tuli vettä kuin Nooan päivinä, eikä pelargonia pidä myöskään valtavista vesimääristä.  Ne ovat ottaneet pitkähkön lepokauden, mutta uudet kukkavanat nousevat joka tapauksessa vähitellen, pitääkö minun hommata niille oma solarium?  

Neljä auringonkukkaa eivät osoita suuria kasvuhaluja, ne näköjään paremmin kukkivat.  Sopii kyllä.

Taidan tietää miksi minun on juuri nyt pakko rakentaa puutarhaa.  Olimme kuvitelleet, että Lapsi n:o  3 pysyisi ensi vuoden vielä kotona ja se tuntui aivan järkevältä. Hän varttuu viisaudessa ja noin päin pois sekä soittaa C-kurssitutkinnon omalla opettajallaan ja mietitään sitten. Emme sittenkään tainneet odottaa että hän pääsisi tänne Metropoliaan ainakaan vielä - Sibikseen ei edes yritetty.  Pianisteja riittää!  Näin ainakin kolme neljästä olisi vielä oleskellut osapuilleen kotona. Nyt oleskelee ehkä ei ainutkaan, sillä numero 4:n opettaja oli vallan järkytyksissään, mitä, eikö hän pyrkinytkään konservatorioon, onneksi sinne järjestetään ylimääräinen haku. Emme ajatelleet muuta kuin lukiota mutta tietenkin tuo kuulostaa mahdottoman viisaalta, eikä kai naapurikaupungissa kulkeminen käy mahdottomaksi. Saattaa tosin tapahtua että numero 1 muuttaa kotiin, sillä työttömänä täällä Hesassa tulee heikosti toimeen. Hän voi kuljettaa veljeänsä jos tarvitaan, hänelle ainoalle kustannettiin ajokortti vähän tällaista kotiapua vastaan. Nämä eivät niin edusta lukumiehiä ja -naisia, eikä heitä ole niin kasvatettukaan, koulusta voi aina jäädä pois mutta musiikkiopistosta tai kuvataidekoulusta ei.  Jostakin syystä he eivät oppineet oikein teoriaakaan    ja viimeistään siihen oletettiin liian varhaisten hankkeiden kaatuvan.

Perhonen lopetti hehkutuksen muutama ilta sitten. Olin hyvin murheellinen, mutta totesin tutkiessani tarkemmin että aurinkopaneelin pohjassa on on-off-painike. Siirtäessäni sitä paremmin latautumaan olin painanut sen pois päältä. Niin se puhkuu erilaisia värejä jälleen. En ole aivan niin kaunista nähnyt missään.

Soitin sisarelleni ja kärtin enkö saisi perustaa heidän pihalleen puutarhaa. En saa. Ymmärrän hyvin että mikään ei kasva siellä kuitenkaan jne. Hän puolestaan on purkanut suruaan toimittamalla jättiraivauksen autotallissa (jossa ei kahdeksaantoista vuoteen ole säilytetty autoa) Kesä kuulemma on ohi. Ei, vain istutuskausi, virallinen, on ohitse, mikä tietää edullisia hintoja.  Joka tapauksessa selvitin kuinka mökiltä saataisiin puut nurin. Ne eivät kaadu, marssi sahalle tai pilkkoudu polttopuuksi ilman toimeliaisuutta, olkoon vaikka kuinka metsästä tulossa Suomen uusi Nokia.

 

[Leena]

Kirvat suorittivat suurhyökkäyksen kun hetkeksi asetuin sisätiloihin. Orvokkini tehokäsiteltiin - olen kerran käynyt voitokkaan taistelun taloyhtiönkin krassipenkkien äärellä. Seuraillessani köynnöksiä ja seuratessani tappoiko ukkospuuska todella vastaistutetut kuivankelin samettiruusuni ovat pelargoniat saaneet täyden rauhan kyttäykseltä, hoputtamiselta, naputtamiselta ja työntäneet esille monta uutta kukkavanaa.
Verenpisaroista vanhin ilmeisesti jättäytyy pisara-asteelle. Nuput näyttävät kyllä kauniilta noinkin, mutta ei niillä ole aikomustakaan avautua. Suurimpien kä'rjet vihertävät hivenen, joten pisara mikä pisara sitten. Jotakin se on vailla. Puhe ei tehoa.
Jostakin syystä jokainen kasvi tahtoo tulla puhutelluksi eri kielellä. Murateille tarvitaan italiaa, onneksi lähinnä musiikkitermit riittävät eli tyylinä on scusi ma molto vivace, prego, ja jokin benissimo tarvittaessa. En tiedä mistä syystä sitten keskustelemme englannin kielellä joulukaktuksen kanssa. Poor old fellow was painted somehow white, kun portti piti maalata. Pienessä tilassa käy vänkelästi kaikki, mutta värinsä säilyttäneet haarat pitävät sitkeästi nupuistaan kiinni. Useimmat haluavat jaaritella juuri saksan kielellä.  Kai niitä varotetaan jo etukäteen Dosentista. En voi valvoa jokaisen äärellä mitenkään joten muutama orvokkiparka heitti henkensä ja minulta irtosi vähäsen painokelvotonta tekstiä.

Jättiläismäiset iiriksen lehdet varjostavat mukavasti, ja kumma kyllä pysyvät terhakasti pystyssä. "Hautausmaa" jolle siirsin kuolemaa tekevät kasvini helottaa kuin hilpeä keto. Se on kuin ylösnousemususkon ruumiillistuma, näkyvä muistutus, iloisen kirjava, vähiten hoitoa vaativa  jokalajinlaatikko. Keskimmäinen enkelinsilmä on uusin tuttavuus. Mitään enkeliin tai silmään viittaavaa ei siinä minusta hahmotu, mutta väri on kauniin syvänsininen ja kasvu vakaa. Se on suurin riemastuksen aihe, ehdottomasti, koko aski.

Puutarhanhoito vie kaikesta maallisesta ehdottomasti voiton. Auringolla ladattavat lyhdyt valaisevat - niillä saa mukavasti säväytystä ja väriä iltoihin. Lujimmin pinkovat siniset orvokkini, jotka istutettiin huhtikuussa.  Ne sietivät erinäisiä siirtoja ja kasvavat siellä huimana kimppuna mistä olettaisi, ettei ainakaan tuolla. Jasmike osoittautui jasmiinipensaaksi. Sille osoitettiin välittömästi avarampi ruukku. Se tuoksuu lujasti iltakasteessa kuten orvokitkin. Kahdeksan-kymmenen tunnin mylläystauko rauhoitti kyynärpäihin ulottuneen selvästi allergisen ihottuman.
Unelmiin pitänee lisätä pääsy puutarhurin oppilaaksi. Jos ottaisivat vielä vaikka kasvipalkalla.

Linnut ovat tuoneet etäisempään pihapiiriin pari tammen alkua. Käsittämätöntä kuinka ne jaksoivat puhjetakaan noin happamassa maaperässä. Perhostoukka ilmestyi hämmästyksekseni vierailulle. Koska en varmuudella tunne sen ruokahalua, se sai lähdot avarammalle pihamaalle. Mitähän tuumi päästessään lentämään noin ennenaikaisesti.
Käyn sanomassa heille kiitos ja hyvää yötä.

[Leena]

Orvokeille voi harjoittaa monenlaista kokeilua. Huhtikuussa istutetut ovat venähtäneet varsiltaan jo usean kymmenen sentin pituisiksi. Ei haittaisi ollenkaan, ellei vanha varsi näyttäisi rähjäiseltä. Kelmeä kuin jääkaapissa itänyt peruna! Sitkeitä ovat, mutta koska lehtivihreää ei näy kuin tuoreessa, kukkivassa latvassa, peittelin mullalla.  Kauneimpia ovat ehdottomasti uudet, vastapuhjenneet, tämän vuoden siemenestä kasvaneet. Keltaiset eivät muistuta torilta ostettuja, ne ovat hennompia, kukintoja on paljon.

Musta, kantikas ruukku, joka on ollut milloin missäkin käytössä, taitaa huomenna saada hopealehtiä tai hopealankoja. Terassipuutarhan hauskuuksiin kuuluu ilman muuta pikku värityksen helppous. Siirretään valkea verenpisara tieltä pois, niin tummat ruukutkin pääsevät lähekkäin. Ylempänä kukkii sinipunainen verenpisara. Ei mitään lapiointia eikä ihmettelyä jälkikäteen. Ellei paikka miellytä, nostellaan astiat entisille sijoilleen.

Vuosia sitten hankituista kerrostelineistä on suuri ilo.

Huomenna puhkeaa kukkaan ensimmäinen elämänlangan nuppu.

Taidan nukkua siellä, nyt on makuuhuoneessa ehdottomasti liian kuuma.

[Leena]

Päivä meni nukkuen, nyt olen kuunnellut kuinka naapurit itsekukin mönkivät koteihinsa. Välillä torkuttaa mutta on ihanan viileää.

Pelargoniat työntävät uusia kukkavanoja, verenpisaran kukat avautuvat. Niitä onkin nyt useita, myivät edullisesti. Sitkeämmin kukkimasta kieltäytyy amppelissa roikottamani. Se ei viihdy. Mahdollisesti astia on liian pieni.

Sen sijaan keltainen petunia kukkii rehevästi. Totean kasvien  viihtyvän paremminkin, ellei niitä hypistele kaiken aikaa. Tämä on saanut hyvä jos vettä. Kaupungin kukat kiinnittävät huomiota myös, samoin, kuinka niiden annetaan olla rauhassaan vaikka alueella majailee räväkän sorttista väkeä. Uimahallin tuijat. kärsivät suuresti jostakin talvesta, mutta eivät kaada niitä kaupungin puutarhurit. Sen sijaan ympärille on istutettu elämänlankaa.  Siinä kukat ovat valkoiset. Sitkeä kasvi!

Hauskinta puutarhanhoidossa on väreillä leikittely, enkä lainkaan nyt ymmärrä perheen ynseää asennetta. Enhän minä koko sisaren pihaa edes yrittäisi myllertää, pieneen nurkkaan sijoitettua 5x5 savimaan kasveja minä vain yritin ehdottaa. Tavallaan oli turvallista todeta kuinka riivatun kiukkuisia saatoimme yhdessä olla ja todeta samoin yhdessä, että olipas äkäinen fiilis ja kiukkuisia kaikki. Perheessä voimme siis olla kiukuissamme ja todeta tilanteen. Mummo ja vaarikaan eivät ymmärrä, että syksyn tullessa koittaa toinen ja ensimmäistä edullisempi istutuskausi. Eikö heistä tunnu höntiltä ajaa perille kun naapuritalon nurkkaa lähestulkoon sipaistaan?  Kylässä sellainen ei haittaisi, mutta luonnonmaisemassa kyllä.
Puutarhanhoito sanotun mukaan kysyy kärsivällisyyttä. Ei niinkään, pahempi on perhe, joka ei ymmärrä koko homman päälle. Enintään horistaan karviaismarjoista.

Havut lykkäävät pituutta verkalleen. Se sopii. Mahtuvat astioihinsa.

Kaksimetrinen ritiläseinä loi oman mikroilmapiirinsä sisäpuolelle. Suora auringonpaiste estyi, samoin tuuli. Paljon säästyi kasteluvettä entiseen verrattuna, samoin sen sisäpuolella on lämmin istuskella illalla. Ulkopuutarhassa viilenee nopeasti.

[Leena]

Nukuttaa öisin, olen melatoniinille ilmeisen hedelmällinen kohde, vaikka mielelläni katselisin öistä puutarhaa.

iPad tuottaa omaperäistä tekstiä. Mikroilmastosta on tullut jokin muu. Noh, minulla on kaksi erilaista puutarhaa joka tapauksessa nyt.

Orvokeista on luopuminen. Kymmenien senttien rähjäinen varsi vei kestokykyni. Keräilin siemenkodat ja hautasin multaan, osan talon pihalle. Kuka niitä irti repii. Siellä näkyy majailleen viimeksi tammien tuntumassa aterioineita lintuja nyt enemmänkin. Huvittavaa onkin seurailla yövieraiden jätöksiä. Siili ei näyttäydy, tarjoillaan hedelmänjäämiä joka tapauksessa. Joku ne syö.

Istutin puulaatikkooni kukonhännän, sinisen, purppuraisen ja valkean asterin. Tavallisesti asteri ja krysanteemi kuuluvat syksyyn, mutta tämä onkin ensimmäinen kesä aikoihin ilman suurta määrää pelargonioita. Ensin hankitut, jotka majoittuvat tuijaruukkuihin, kukkivat vasta nyt toiseen kertaan. Kukkavanoja on seitsemisen, toisessa viisi ja nuput avautuvat vähitellen. Toinen puulaatikko sai asukkaakseen erään, amppelissa majailleen verenpisaran, joka näytti surkealta. Toivon sen viihtyvän ja kenties kukkivan nyt virkeämmin. Havaittu on, että ellei kasvi pidä paikasta, ei auta kastelu, ei lannoitus, ei keskustelu.

Puutarhan perällä viileävärinen häntä-asterikokonaisuus näyttää juuri sopivalta. Siihen ei vain sovi mikään hyökkäävä. Ulkopuutarhaan asettuneet lämpimät samettiruusut ovat juuri sopiva kehys auringonkukille. Totesin sitkeiksi veikoiksi. Mitään kauheaa ei tapahtunut, vaikka revin suppuun asettuneen kerran kukkineen siemenkodan irti. Kasvi ei sitä halunnut luovuttaa, mutta minä olin vahvempi. Jatkossa en käytä väkivaltaa, ainoastaan luovuttajat pääsevät pois.

Iltaisin tuoksuu jasmiini. Jo yksi auennut nuppu tuoksuu väkevästi. Aurinkoon latautumaan asetetut yövalot saanevat uusia sijainteja, jotta kukkien väri pääsee oikeuksiinsa. Vain perhonen kuuluu tarkasti omalle paikalleen keskelle takapuutarhaa.

iPadiin tilasin musiikkia, se saa soida hiljalleen elokuun iltojen lämpimässä pimeässä. Omakin elämänlankana kukkii. Valkea kaveri sille ei näyttäisi hassummalta.

Muistan vuodet, joina en ns. uskonut Jumalaan, mutta lauloin messuja ja requiemeja. Puutarha muistuttaa niistä vuosista, niiden vuosien ajatuksista. Minä en usko ateismiin, aloitti Samuli Korkalainen kerran saarnansa. Vaikeaa sellainen on, ateismi. Ajattelen Salomon garderobeja, minulla on täällä verraten hyvin.

Taidan saada rohkeutta ryhtyä toisiin toimiin. Ei enää työtä joka palaa painajaisunina.

Paljonkohan eläkeiän noston sun muun innolla vaatijat ottavat huomioon sitä, ettemme työskentele yksin. Työyhteisön tulee tietyissä ammateissa luottaa työntekijään, muutoin aika josta maksetaan palkkaa, ei kulu juuri järkeviin puuhiin.

[Leena]

Tänään käsiteltiin amppelissa riehuen rehottava pikkupetunia. Syvällä oksat ovat puuvartisia, muutaman kokeeksi katkaisin ja kukkaperiä raivasin pois. Suurten sinisten kanssa olen toiminut varovaisemmin, ja ulkona o n jo pimeää.

Vain sisar voi hankkia niin kauniin esineen kuin on aurinkopaneeliperhoseni. Ei ole meistä kumpikaan nähnyt kaupoissa toista.

Katselin evakuointia varten tiloja. Viisi kukkalaatikkoa ynnä auringonkukat sekä kaksi portinvartijasuurkrysanteemia mahdutetaan huomenna takapuutarhaan turvaan rankkasateelta sekä ukkoselta, kuinka vain käy korkealle korotetun lisäköynnöskasvini? Sitä ei käy siirtäminen. Saatan suojata juuriston jotta ei hieman liian pieni ruukku, kaunis kyllä, vallan huuhtoudu tyhjäksi. Muut ovat suojassa, kun vain telineet kestävät. Ovat kyllä sietäneet kaikenlaisia rajuilmoja.

Riitti uskallusta kirjoittaa pomomiehelle että olen nyt lähtenyt liian usein kalossinkuva takamuksissa, eivät ole vielä edelliset mustelmat parantuneet ja alkaa kertyä tuota ikää. Totta minä ajattelin voittaa vielä muutaman vuoden jotenkin sinnitellen, vaan jos menee elo painajaisia halliten ja ennen tuiki vieraita kauhunpuuskia selättäen,  olisiko sallittua mennä.

Pomomies on lomalla, ansaitulla. Voin vain toivoa että vs lukee hänen postinsa.

No. "Heitä tiesi  Herran haltuun, kyllä Hän sen tekee". Heitin sitten, aivan meidän kesken kasveja hoidellessa, en soittanut kavereille, en edes sisarelle tai ylipäänsä perheelle. Varsin harvinainen veto minulta vaiteliaisuudessaan.

Puutarhan lattialautojen rakoihin on kerääntynyt hiekkaa sun muuta. Niiden puhdistelu erinäisillä tikuilla, välillä nuppineulallakin osoittautui mietteliään henkilön mietteliäiden hetkien hyväksi askareeksi. Kuinka nyt näyttääkään lattia toiselta.

Pelargoniat kukoistavat. Muratit niinikään. Amppelissa roikotettu verenpisara ei lupaa vielä mitään, mutta tuntuu voivan paremmin.

Onko mahdollista, että ihminen todella tuntee milloin hänen kasvinsa voivat hyvin? Tai huonosti?

Kuin tietäisi, kuinka ne haluavat kasvaa.

[Leena]

Eilinen vilahti ohi juoksuttaessani kukkalaatikoita etupuutarhasta taakse suojaan ja epäluuloisesti pilviä pälyillessäni. Olisivat ne saaneet olla, mutta kun ei enää mahtunut puutarhuri joukkoon.

Jotakin alivuokralaista huomaan hyysääväni, ahnetta mokomaa, hampaanjäljet näkyvät ruusupapuni lehdissä. Mutta kukkia se ei syö. Kovin rohkeaa ei kasvu tänä vuonna ollut. Parhaimmillaan se ponkaisi rännitorvea pitkin aina toiseen kerrokseen asti. Olin ylpeä. Hyvät pavut, sopiva sää, ei lisäisistutuksia laatikoissa. Nyt kevään tullessa kaipasin väriä niin suunnattomasti viime talven ankean harmaan maan ja taivaan väistyttyä, että istutin rivin sinisiä orvokkeja molempien reunustalle. Niiden sitten kävi kuten tarina kertoo.

Himoitsen suoranaisesti, niin voimme sanoa, lähimmäisen puurarhakauppiaan amppelia. Eikö hän voisi yhtä minulle lahjoittaa kun omistaa niin monta ? Paitsi huiman jännittävää, joskin ylipitkäksi venähtänyttä mustaa petuniaa siellä oli juuri sopiva hennon vaaleanpunainen.

Hankkimani köynnösruusu, jollainen naapurilla kattaa koko seinän, on venähtänyt yli puoli metriä tänne muutettuaan. Tämä kesänä se ei vielä tee kukkaa, arvioin. Jokin elukka häiriköi sitäkin, uusimmissa lehdissä näkyy vaurioita. Se on pesty Tolulla ja huuhdeltu kauttaaltaan. Suihkutus teki hyvää muillekin. Mietin millähän litkuilla oikeat puutarhurit ruiskuttavat määrätyt kasvit.

Vaikka itse sanon, komeammin kukkivaa verenpisaraa kuin minun vanhimmaiseni saa etsiä. Amppelista alas päästetty on ryhtynyt nupuntekoon. Ehkä sitä vain huimasi. Verenpisara on kautta linjan kunnostautunut.

Nyt kukkii myös tumman violetti elämänlanka. Koetan ensi vuonna etsiskellä kaverikseen valkeaa. Aurinkoisten päivien paras puoli oli, että latasivat lamppuni ja perhoseni. Viime yö, koetellessaan nukkumista, kun missään ei ollut oikein hyvä, kutsui minut sitten puutarhaan. Siellä oli niin kaunista että itketti. Aika ei pysähdy, nuo opettavat minulle kuinka nopeasti kuollaan, luovutetaan, annetaan pukea talviasuun odottamaan uutta kevättä.

[Riitta-mummi]

Ompa Leenalla lajikirjoa terassipuutarhassa. Eikö siinä ole tuijiakin ? Hyvinkö kaikki sopivat keskenään?

Meillä on n. 10 m leveä terassi jossa on vain ns. pöytäkukkia ruukuissa + yrttiruukut. Terassin ulkopuolella on 8 m leveä kukkapenkki. Siinä on perennoita enimmäkseen. Nyt kun revittiin pois sellaista violettia kellokukkaa, tuli multaista paikkaa esiin jonkin verran. Ihan sokkelin vierus on istutettu vuorenkilvillä. Ne eivät rehoita, sillä paikka on aina aurinkoinen, lähes rutikuiva, ellen kastele.
Pihassa kukkivat enää vain ruusumalvat, liljat ja viimeiset sormustinkukat sekä jättiläistatar-pensas. Ruusuaidat lykkäävät jo marjoja.
Talousrakennuksen seinälle on villiviini nostamassa uutta kasvua. Entinen jouduttiin remontin vuoksi repimään alas. Villiä on kasvu, nimensä mukaisesti.

Tänään ostin siihen tyhjään paikkaan viimeisiä taimia mitä Prisman puutarhaosastolla löytyi.  Sääkukkia on kahta väriä, purpputaa ja vaal.lohenpunertavaa. Lisäksi etumaisiksi oransseja samettikukkia. Niiden tiedän sietävän hyvinkin kuumaa paikkaa.
Riittävästi lannoitusta, kehoitti osaston hoitaja, sillä nyt joudutaan kastelemaan lujasti. Kiitos, näin olen tehnytkin.

Se suuressa ruukussa oleva pienikukkainen on miljoonakello l. pikkupetunia. Sen varret eivät ole karvaiset tai tahmeat, vaan kuivat. Sen nypin saksilla. Sillä on kaverina koristetupakka ja lobeliaa.

Olen saanut enemmän iloa kukista kuin aiemmin kun oleilemme kotona viikkokausia ja vain pistäydymme mökillä. Sielä on nyt toiset hoitamassa monivuotisia kasvejani. Siihen en puutu, savat tehdä mielensä mukaan, se lisää tekemisen iloa.

[Leena]

Mukava saada tänne seuraa.

Kaksi tuijaa todella pärjäsi ylitse talven sekä kevään. Kenties sen tähden ettei juuripaakku kelvollisesti edes jäätynyt. Tiedän tuon peittousperiaatteen, mutta kun nämä tulisi peitota helmikuun lopussa myyvät peittoja toukokuussa. Tänä kesänä löysin suurenmoisen Pukinmäen puutarhan.

Tänne muutti eräs lilja, edullinen. Äitienpäiväruusujen astiassa, valkeaksi maalatussa puisessa saavissa, oli tilaa. En enää toden totta tarvitsisi uutta, toisinaan valööri ja kolorismi ja perspektiivi, ynnä muut hienot sanat jotka sisar oppi kun välillä suoritti kuvataideartesaanikoulun, vain edellyttävät jotakin joka välttämättömästi johonkin vain kuin soveltuu tai muutoin puutarha sitä vaatii. Kaiken sinisenpunaisen päälle tarvittaisiin hennosti vaaleanpunainen petunia vielä.

Tänään sitten hankkiutui ulkopuutarhaan myös musta petunia. Kuljin liikkeen ohi useasti, joka kerralla putosi hinta viitosella. Olivat sulloneet kolmea kasvia yhteen amppeliin, toimenpide, joka ei saa minulta kuin paheksuntaa. Tummanpunainen petunia hän pelastuu. Asettui riippumaan rennosti leimujen pihapäätyyn. Ukkosevakuointi hieman hankaloitui nyt tosin. Mustat istutin hautausmaan kulmaan ja soveliaasti tekivätkin jo kuolemaa, kun ennätin hätiin. Määrätyt katkaisut lisäkarsinnat sekä viileät suihkut pelastavat ainakin peruskasvin. Lisäksi keskellä kasvoi verivaahteraa muistuttava olettaakseni sipulikasvi, jonka nimen tietäisin mielelläni. Se sai nyt kokonaan oman astian, runsaasti tuoretta multaa ja varjoisan aloituspaikan. Heille luonnollisesti selitettiin tilanne, esiteltiin kasvitoverit ja kaikin puolin rauhoiteltiin.

Asemasota kirvoja vastaan jatkuu. Taloyhtiön krassi oli jo kokenut täyden invaasion, ellei olisi niin kuuma lähtisin kirvasotaan ja saatan mennäkin. Vauriot ovat vielä vähäiset.

Verenpisara notkuu kukkiensa painosta, yksi kerrallaan avautuvat elämänlangan nuput. Mietin, miten ihmeessä kaupungin valkoinen kukkii niin paljon aktiivisemmin kuin tämä, joskin hyväksyn kaikki omat kasvini sinänsä. Onko sillä varjoisampi paikka, pitääkö se erityisesti tuijapohjasta, onko ero yksilökohtainen, värikohtainen vai henkilökohtainen?

Enkelinsilmä kohoaa majesteettisena mustana roikkuvan, liian retkottavaksi päässeen petunian yläpuolella. Keltaiset pikku orvokit näyttävät hilpeiltä kuin itse kevät. Syysmuuttajana saapui viides pikku asteri, sininen, kun sain tyhjistä pulloista kaksi euroa.

Odotan mielenkiinnolla asettuvatko nuo kolme vanhusta vielä olemaan. Niille koitti nyt aivan uusi alku.

Ihmeen vähin vaurioin ja tuholaisin on selvitty. Olemaan tuolla ei mahdu, mutta ei se minua varten ollutkaan. Minä asustan täällä palvelusväen puolella ja asetan elämäni suuremman ja tärkeämmän palvelukseen.

Onko viimeiset ajat ryhtyä johonkin vakavahenkisenpään Dosentin suhteen, mietiskelen. Minulla on paljon uusia ajatuksia, hyvin paljon. Puutarha auttaa suuressa määrin ajatustyössä.

[Leena]

Keskellä liljain ja ruusujen nukkuu herra ihmisten.

Tuo tuli mieleen tänä aamuna. Liljat avasivat nuppunsa, ruusut saattavat kukkia vielä toiseen kertaan. Koetan välttää naiiviutta koska se ärsyttää itseäni. Suututin jo yhden sukulaisistani ärtymällä elämyskristillisyyteen. Seurasi määrätty dialogi jne.

Mutta keskellä kasvua ajattelin, kuinka uskomattoman kesän juuri minä sain viettää. 

Toivoisin, että maa vielä kukoistaisi siellä, missä nyt vuodatetaan verta.

Toisinaan kysyn, millä oikeudella saan tämän kaiken ja taivaan myös. En millään, tietysti. Suomalaiset eivät jaksa tällä helteellä sotia ja viileämmässä jäätyvät kivet maahan kiinni. Meitä on vähän, koko työvoimaa ei voida teloittaa, kuten oli käydä 1918.

Jokainen kasvi on jälleen säädetyllä paikallaan. Etupuutarhaan kuuluu lähinnä verkkaista versomista. Tuuli irrotteli köynnöksiä eilen, piti yläruukkua siirtää varalta pois telineensä päältä. Joka tapauksessa sekä ruusupapu että elämänlanka kukkivat parhaimmillaan. Musta ja tummanvioletti petunia osoittavat sopeutumisen merkkejä. Orvokeilla alkaa toinen kukinta kohta pikaa, jos vielä mahtuvat.

Takapuutarhassa tuoksuu jasmiini aivan sisätiloihin saakka. Verenpisarat kukkivat, yleissävy on vihreänsinertävänpunertava.  Tällä puolen kukkivat valkeat petuniat, nyt myös petuniat. Murattien kasvu hakkaa jokaisen yritykseni kasvattaa niitä sisätiloissa. Kuinka vain tämä kaikki talveksi puretaan?  Eläisivätkö monivuotiset jos ne kunnolla peittelisi kuusenoksin?  Sisar saisi tuoda maalta.

Miksi minun päässäni itsepäisesti rullaa tuo keskellä liljain ja ruusujen? Ja vielä, nukkuu herra ihmisten? 

Muistan vain jonkin vertauksen veneilystä, jossa Jeesus nukkui kun oli oletettavasti aivan loppuunväsynyt ja tuli myrsky. Opetuslapset herättivät hänet tyynnyttämään myrskyn.

Voin pahoin maailman tapahtumista. Enkä kai minäkään voi muuta. Maa annettiin meille, vastuullemme. Olen niin, niin pahoillani.

Toivoisin, ettei ihmisiä olisi niin helppoa kiihottaa millekään puolelle. Toisaalta, kuinka edes kuvittelen ymmärtäväni vuosisataista vihaa? 

"Messias saapuu, kun Eesaulta loppuvat kyyneleet". 

[Leena]

Liljat avautuivat. Ne muistuttavat tarkoin lapsuuden kesänviettopaikan keisarinkruunuja ja siitä syystä ne hankittiinkin. Keisarinkruunun saattoi saada taittaa kukkapenkistä esimerkiksi nimipäiväänään. Juhlia riitti, sillä jokaisella serkuksista oli jokin merkkipäivä kesällä.

Tumman laatikon mukana saapunut verivaahteran näköinen kasvi toipui täydellisesti ja otti luonnollisen asemansa auringonkukkien edestä. Samoin musta ja tummanvioletti petunia, joskin ryöppyävät paremmin pihan puolelle, vakuuttavat.

Pikkupetunia latvottiin varovaisesti. Kukkiminen tauottui, mutta uusia lyhyitä vanoja alkoi nousta paksuista tyvikasvuista. En oikein tunne koko tapausta, minulla on ensimmäistä kertaa tämä. Siniset petuniat hyötyivät latvomisesta, ne tuuhettuivat uskottavasti. Pienet valkeat ja viileät syysasterit rauhoittavat kivasti vastakkaiset seinät. Ikinä en ole nähnyt verenpisaran kukkivan noin hillittömästi, siinä näkyy vaaleanpunaista enemmän kuin vihreää, harmittaa että on yksivuotinen! Täytyy yrittää kerätä ja pussittaa jo nyt siemenet. Tai siis, ne mitä luulisin siemeniksi.

Sattui siinä häärätessäni eilen pieni cupsahdus. Ellen muista väärin, rk kirkolla on tämänkin niminen pyhimys. Tällä kertaa cupsahduksesta tuli epäpyhän sorttinen sillä laskettelin painokelvottomuuksia. Toinen samettiruusulaatikko cupsahti kaiteelta pihan puolelle, mutta kasvit kärsivät ainoastaan pinnallisia vaurioita ja elävät yhä. Koska tekemistä oli vähän, pesin puutarhan lattian. Joku järkevämpi kai pesisi makuuhuoneensa lattian ja pölyiset vaatteet jotta ei tarvitsisi öisin yskiä, minä priorisoin esteettiset arvot nyt. Makuuhuonetta joutaa kuurata  sitten, kun puutarha uinuu unelmissa halvalla ostettujen havujen ja massatuotantokanervien tummissa sävyissä, säädyllisessä kaamosasussa lunta odottaen.

[Leena]

Keisarinkruunut avautuivat koko hehkussaan. Ne varastavat viileiltä väreiltä oikeutuksensa. Kuitenkin pidän niistä.

Nämä eivät kuki pitkään. Tarvitsisivat aivan erilaisen maaperän, ja tilaa. Muut liljayritykset tuottivat tietty yllätyksen. Taidan ostaa sipulit ja siemenet tulevaisuudessa sieltä puutarhasta suoraan.
Pelargonit eivät sovellu näin varjoisalle sijalle. Ihastuin ensin, sillä harmaat tuijia varten hankitut, vähän robustit ruukut, pelargonit ja muratit veivät ajatukseni Roomaan. Siellä on istutettu puutarhaksi joka ikinen katto, parveke sun muu minkä voi keksiä, osapuilleen.

Vanhimmasta väestä tuijat voivat tasaisen vaatimattomasti ja vaikuttavat viihtyvän. Kriittinen ensimmäinen vuosi on ohitettu. Minut viime kesänä tyrmistyttänyt vanhassa mullassa muhinut elämänlanka kukkii kauniisti joskaan ei riehakkaasti. Sitä lajia löytyy täältä taaempaa.

Jasmike mikälie on ottanut nyt kukkiakseen, mikä hieman vie alimmilta lehdiltä ruutia.

Laskin pääluvun, oikeammin yksilöluvun. Kai täällä on yhdeksisenkymmentä yksilöä noin.  Osahan lepää maan mullassa, kuten aina, vanha ja ränstynyt varsi peitettiin mullalla, pinnalle jäi vain tuore, vihreä ja kukkiva osa. Siinä suhteessa Vainiolla oli kuten millä vainiolla tahansa. Tarinateatteri esitti juttuja joita kerroimme. Matti-serkkuni, minulle läheisin, kertoi lopuksi isovanhemmilta, Kiinan lähetyksen aloittajista. Siihen löysi sijansa Annaa koskeva tarina. Joku mummo jonka luona hän kävi näytti Lähetyslehden kuvaa. hän ihmetteli ääneensä yhdennäköisyyttä Annan ja vanhassa valokuvassa esiintyvän pikku tytön välillä. Hän yllättyi kuullessaan, että kuvan Anna-Liisa olikin isomummo pikku Annalle. " minusta meillä oli aika nastat isoisovanhemmat" totesi Matti.

Tänä iltana silmissäni on tummanpunainen syysasteri. Kiurut laulavat korkeuksissa. Pehmeä punertava pilvi työntyy taivaalle.

En tiedä missä määrin voin edellyttää Jumalan auttavan minua huomenna, olin sitten rukoillut paljon tai vähän. Mukana ei nyt ole välttämättä kyynisiä ajatuksia Ukrainassa, Afrikassa tai Gazassa kuolevien ja kärsivien lasten tähden--eikö siellä tarvittaisi Jumalaa tähdellisemmin kuin täällä? Ei ainoastaan niin. Pelkään, että on asioita, jotka tulee ratkaista itse, vetoamatta siis sysäämättä vastuuta pois itseltään. Väsyttää, enkä haluaisi päästää tilannetta jälleen kulminoitumaan, olkoon syy mikä hyvänsä.

Nyt on nin hämärää, että pikku lamput syttyivät. Kunhan ymmärtäisin itseäni, toimisin oletettavasti oikein. En miettinyt, rakensin puutarhan. Ainakin yritin ja pitkään jaksoin, nyt on, kuin jokin olisi toisin. Ajattelen talvella kuollutta enoani. Yöhoitaja kierrollaan poikkesi huoneessa ja huomatessaan, että Jouni oli valveilla ja istui vuoteensa reunalla, kysyi onko kaikki kunnossa. Ei mitään, odotan kuolemaani.

Heillä oli jo treffit. Olen istunut täällä pitkään. Ajattelen Hellaakosken runoa

Kenen tietäisin onnesta osattomaksi jääneen
hänet toisin tänne, ja vaatisin rakastamaan
tätä turhinta, mitä tehty on milloinkaan.
Miks kaikki on vaiti? Miks ei puhkea soimaan
Tämä ilta hurmaunut, yli mullankin huminoiva.

Olen valmis kuunteluun. En kaipaa mitään.
Olen olematon, jota sisältä kiirehditään
olen vastaanottaja vain. Olen soiva.

                                    ( satakieli herää )