Olen vasta nyt kypsyneessä iässä päässyt tietämään hyvien hengellisten kirjojen avulla mitä Jeesuksen "sisällinen tunteminen" mahtanee merkitä.
Tuo ilmaisu on meille körttiläisille tuttu Paavo Ruotsalaisen hengellisten kamppailujen yhteydestä. Seppä Högman sen näin ilmaisi. Moni ehkä yhä aprikoi mitä tämä salaperäinen ajatus merkinnee.
Itselleni se oli ennen noita mainitsemiani hyviä oppaita ja opetuksia sitä, että yritin tulla tutuksi Jeesuksen kanssa lukemalla Raamatusta häestä, hänen teoistaan, puheistaan ja neuvoistaan. Kuvaksi muodotui monista kirjoista ja kuvista tuttu hahmo. Hän toimi Pyhällä maalla, kulki oppilaidensa kanssa, piti puheita, oli profeetallinen ja historiallinen henkilö. Hän oli hyvä, kärsivä, jumalallinen ja rohkea. Hän kuoli, ja sekin tuli selväksi, miksi hän kuoli.
Kuitenkaan, kaikesta häneltä saamastani huolimatta, hän ei ollut sillä tavoin sisälläni kuin hän nyt on. Hän jäi lukemisen ja puhumisen tasolle.
Jeesuksen tunteminen ei ole sitä, että minä yritän tuntea hänet, vaan sitä että hän asuu ja elää minussa. On sisälläni.
Tälle tulivat hyväksi avuksi kirjat, jo muinoin eläneiltä pyhiltä ja oppineita Jumalan ihmisitä, jotka opettavat omaan sieluunsa tutustumista.
Itsestään luopuminen, omasta tahdosta, omista töistä, omista suunnitelmista, omista huolista tekee tilaa uudelle asunnolle sielussani, johon Jeesus on halukas tulemaan. Se on mielestäni sitä sisäistä tuntemista. Sielussani.
Toki hän on rakkautena vaikuttanut tutustumisemme alusta asti, mutta silti kaikki on toisin nyt. Virret aukeavat nyt sielulleni tositarkoituksella.
Raamatun opetukset ovat muuta kuin historiaa ja moraalia. Olen ollut jo ehkä jo kauan "jumalinen", mutta nyt minulla tuntuisi olevan toisenlainen yhteys Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Ei kuitenkaan minkäänlaisten tekojeni avulla.
Tätä ei ollut helppo kirjoittaa, mutta sisällinen kehoitus käski ja toimin rohkaistuna nyt näin. Runoni ovat olleet tietämättäni osittain jonkin kerran samoista pakoista syntyneitä, useimmat kuitenkin"omasta päästäni". Eron tiedän itse hyvin.
Täynnä pelkuruuden henkeä olen saanut rohkaisun puhua näin, omasta tiestäni. En opettaen.
