Kirjoittaja Aihe: Kirkon olemuksesta. Bonhoefferia aloittelijoille, lyhyt oppimäärä  (Luettu 40768 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Antin vaimo Satu on seurakuntaaktiivi ja meidän kirkkoneuvoston jäsen.

Siksi toiseksi, mehän emme tiedä mitä Jumala lopulta sitten tässä päättää.  Yleensä koetan enempi jättää syrjään itselleni liian vaikeana koko kysymyksen, ja no, se kuuluu itselläni sarjaan en pysty kantamaan, ainoa mikä jää, on toivo, enkä aina jaksa tai uskalla edes toivoa.  

Corrie ten Boom kyseli pikkutyttönä isältään asioita, joista isä ajatteli, että hän ei saa selitettyä lapsen säikähtämättä.  Isällä oli tapana ottaa kuopuksensa, Corrie, mukaan kun hän kävi Amsterdamissa tarkastamassa observatorion ajan - kelloseppä.  Kerran viikossa tekivät matkat ja isä roudasi aina kojeensa ja kellonsa mukana.  

Corrien taas kysellessä, isä pyysi:  Kantaisitko, tyttöseni laukkua.  Corrie yritti muttei saanut sitä edes nostettua, jonka totesi isällensä.  Isä kommentoi, että se taitaa olla liian raskass.  Tästä saavutettiin yksimielisyys.  
"Siksi en vastaa kysymykseesi. Tarvitset enemmän voimia jaksaaksesi kantaa  vastauksen".  

Tämä kuuluu samaan sarjaan. eli itse jätän Isälleni itselleni liian raskaana asiana.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22040
Afrikkalainen yhteisöllistä ihmisyyttä tarkoittava sana ubuntu vehättää monia. Sitä selitetään hyvin samalla lailla kuin tässä Vanhan testamentin kansaa. Ihminen ei ole yksinään ihminen vaan yhdessä toisten ihmisten kanssa. Onhan kolmiyhteinen Jumala itsekin tästä esikuva. Maallistenkin isien ja poikien välillä on monenlaisia yhteyksiä ja siteitä, vallitsee usein aistittava henkikin.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
 Eli  ei kaikkien ole sanottu pääsevänm taivaaseen muualla kuin Antti Kaikkosella.  

Siinä on pieni ero, suhmuroiko vaalituen vai taivaspaikkojen kanssa.

Mt

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Afrikkalainen yhteisöllistä ihmisyyttä tarkoittava sana ubuntu vehättää monia. Sitä selitetään hyvin samalla lailla kuin tässä Vanhan testamentin kansaa. Ihminen ei ole yksinään ihminen vaan yhdessä toisten ihmisten kanssa. Onhan kolmiyhteinen Jumala itsekin tästä esikuva. Maallistenkin isien ja poikien välillä on monenlaisia yhteyksiä ja siteitä, vallitsee usein aistittava henkikin.

HYvät ihmiset, se osuu aivan suoraan.  Pitkät ajattelut  voi tiivistää tuossa sanassa.  Ubuntu - yksikössä' - vaeltaa nyt Kristuksen kirkkona aikojen halki - eli meidän tulisi ajatella itsestämme juuri kuten VT:n kansa.  Jostain kumman syystä se alkoi elää vasta kun kuljin halki ajattelun, jossa kumotaan kerrallaan erilaisia ihmiskäsityksiä hyvin perustein, jolloin lopulta jää vain "ubuntu".  Kirkko on "ubuntu", ihmiskunta on "vanha Adam"  ubuntu, joka lankesi, joka toinen ubuntu., Jeesus Kristus, sovitti Jumalan kanssa.  Yhtä aikaa kuin yksilö on yksin - hyvin yksin ja yksinään myös Jumaslan edessä - siinä on tosissansa jotakin, joka saa minut ymmärtämään jotakin kun sanovat että Kolmiyhteinen Jumala.

Oikeastaan koko sovituksen teologiaan johtaa tästä polku.  Kuten ajatukseen, miksi se ihmiselle on annettu.  Pidinpä tästä suurenmoisesti.

Itselläni alkaa olla, kuin kerran kun tultiin Sokostilta, ja jäätiin viimeiseen solaan ennen Kiilopäätä loikoilemaan ja syömään loppuja eväitä.  Oltiin niin lähellä, ettei tehnyt mieli kiirehtiä. Olin lasketellut sinner suksilla eräät kerrat, katselin sitä syksyn ruskassa ja toiset katseli, ja oltiin vain.  Kahvia joimme, sen muistan, ja viimeisen nuotion.  :002:
« Viimeksi muokattu: 08.11.13 - klo:14:41 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33714
HYvät ihmiset, se osuu aivan suoraan.  Pitkät ajattelut  voi tiivistää tuossa sanassa.  Ubuntu - yksikössä' - vaeltaa nyt Kristuksen kirkkona aikojen halki - eli meidän tulisi ajatella itsestämme juuri kuten VT:n kansa.  Jostain kumman syystä se alkoi elää vasta kun kuljin halki ajattelun, jossa kumotaan kerrallaan erilaisia ihmiskäsityksiä hyvin perustein, jolloin lopulta jää vain "ubuntu".  Kirkko on "ubuntu", ihmiskunta on "vanha Adam"  ubuntu, joka lankesi, joka toinen ubuntu., Jeesus Kristus, sovitti Jumalan kanssa.  Yhtä aikaa kuin yksilö on yksin - hyvin yksin ja yksinään myös Jumaslan edessä - siinä on tosissansa jotakin, joka saa minut ymmärtämään jotakin kun sanovat että Kolmiyhteinen Jumala.

Oikeastaan koko sovituksen teologiaan johtaa tästä polku.  Kuten ajatukseen, miksi se ihmiselle on annettu.  Pidinpä tästä suurenmoisesti.

Itselläni alkaa olla, kuin kerran kun tultiin Sokostilta, ja jäätiin viimeiseen solaan ennen Kiilopäätä loikoilemaan ja syömään loppuja eväitä.  Oltiin niin lähellä, ettei tehnyt mieli kiirehtiä. Olin lasketellut sinner suksilla eräät kerrat, katselin sitä syksyn ruskassa ja toiset katseli, ja oltiin vain.  Kahvia joimme, sen muistan, ja viimeisen nuotion.  :002:

Assosioin jostakin syystä tämän:

http://www.youtube.com/watch?v=_wRlGX6lQAQ

Kaksikin on jo pieni ubuntu. Siitä se alkaa, yhteinen matka jossa odotus antaa jo onnen tunteen. Kipuilun ja kapuilun jälkeen lepo maittaa ja perille pääsyä jaksaa odottaa.

Soisi kirkon matkaavan odottaen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590

Kaksikin on jo pieni ubuntu. Siitä se alkaa, yhteinen matka jossa odotus antaa jo onnen tunteen. Kipuilun ja kapuilun jälkeen lepo maittaa ja perille pääsyä jaksaa odottaa.

Soisi kirkon matkaavan odottaen.

Voi sentään, onnistuin vaikka oli kamalan vaikeaa, kiitos!  Juuri niin, ihan tasan, ja kirkolta toivoisin samaa suhtautumista toisiin ajattelutapoihin, sisäiseen rikkinäisyyteen, sillä vaikka kaikki mennyt jääkin, se on nyt sovitettua eilispäivää.  Ajattelutapojen erot jäävät mutta sovitettuina.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Sarja jatkuu.

Väitöskirjasta, jonka päätössanat viittaavat siihen, kuinka kerran kaikki on oleva hyvin, poikkean dosentuurikauden ainoassa säilyneessä luentosarjassa.  Lainaan sen, tai ostan oikeammin kokonaan, sillä Schöpfung und Fall saa kyllä manailemaan niiden kahden kadonneen kohtaloa, ne olivat varmasti yhtä mielenkiintoisia.  Sitä lukiessani lopetin Bonhoefferin tutkimisen - hänen älynsä ylivoimaisuus nyt vain osoittautui ylivoimaiseksi, enkä enää innostunut yrittämäänkään.  Sen sijaan katsoin, mihin päädyn, jos kuljen tietä, jolle lähdin vähän kuin vahingossa.


Raamatun alkukertomukset ovat psykoanalyytikoiden mieluisin temmellyskenttä, sen tähden aivan uusi tapa kertoa niistä virkisti.

Koko tarpeen ajatella koko kirjaimelisen tulkinnan tarvetta kuittasi ajatus Jumalasta, joka opettaa meitä' näyttämällä meille kuvia.  Katselkoon niitä kukin, ja tarkoin, jokainen aikakausi näkee niistä oman kuvansa, muuttukoon maailmankuva kuinka paljon hyvänsä.

Mutta aivan oma huomioni viittaakin kirkon lankeemukseen.  Kirkko on luotu ajan ulkopuolella, sen pää on Kristus, sen lunastaja. 

Kun Adam löysi toisen ihmisen, kaltaisensa, syntyi kirkko.  Ihmisyhteys on yhtä kuin kirkko, eli ekklesiologinen ajatus toistuu tässä kirjassa.

Mutta nämä kaksi lankeavat.

Minä otin kirjani ja tilasin audienssin Tomi Karttuselta, ja kerroin hänelle kirkon langenneen paratiisissa.

Minä ihmettelen edelleen, mitä hän niin hämmästyi-  Hän selitti ettei kirkko voi langeta, koska Kristus ei voi langeta. 
Ei vain siltä näytä, mutta minut on kenties pesty liian empiirisissä vesissä. 
Mutta eikö se pakosta noin mene? 
Ei, tässä sattui hassu lipsahdus,  ajattelin, kunnes otin lukuun mahdollisuuden, ettei Bonhoeffer sallinut itselleen hassuja lipsahduksia valmistaessaan luentojaan. 

.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.