Tunnustan lukevani mm Jatkosodan asioista. En tunne, että se olisi elämääni haitannut. Toivon tätä samaa tunnetta Sinulle. 
Kiitos, olen antanut itseni valua siihen aikaan ja niihin kokemuksiin ja koko fiktiivinen henkilögalleriani yrittää uida rantaan koko siinä mutkikkaassa monivuotisessa sotilaspoliittisessa selviytymishaasteessa. Kotkan alueella hypättiin asemasotavaiheen yli, sitä pommitettiin kautta sotavuosien, sitkeimmin Tiutista ja Hietasen saarta, jossa oli saha. Tiutisessa ei ollut kuin työläisasuntoja. Tiedustelu väitti tiedustelllun että lentokenttä.
Itse aika kaikkineen on kyllä vienyt mennessään, sekä sen poliittinen että sotahistoria, ja kun perheeni on onnistunut saamaan itsensä täydelliseen kaaokseen jossa isä ja vanhin poika ovat rintamalla, vanhin tytär iv-lottana Klamilassa, seuraavan oppikoulu siirretty Vastilaan, äiti ja nuorimmat lapset iitissä.... No, minä tiesin mihin joudun, mutta kun pohjalla kulkeva perustarinA ei pääty Talvisotaan, minunkaan oli vaikea jättää sikseen.
huuh, mikä määrä kirjeitä, saapumattomia kirjeitä, myöhästyneitä kirjeitä, kirjoitettuja kirjeitä,
Hyvä, jos ymmärrät, on niin mukavaa kun joku -- Kotkassa ei ollut kuin Talvisodan aikana kokonaan omaa valvontaa, valvonta siirrettiin aseille ja sitten järjestettiin osittain parempien puhelinyhteyksien ansiosta niin, että ilmatilaa valvottiin neljästä suunnasta (saarista). Kotkassa pysyi Suojeluskuntatalo pitkään pystyssä, sen kellarissa toimi puhelinkeskus ja hälytykset, pelastus- ja palokalustojen tilaukset ja muut sieltä, jos olen lainkaan kartalla --- IVAK toimi Kymissä, jossa oli lentokenttä, mutta ei yöhävittäjiä. En tiedä miksei.
Ne piti yrittää saada Utista. Olemme sivuuttaneet Helsingin suurpommitukset ja siinä välissä Kotkan (200 konetta ilmatilassa) josta kaikki pisteet ilmatorjunnalle, kaksi raskasta, useampi kevyt, saarella ainakin yksi, vain neljä konetta pääsi kaupungin päälle.
Pääsiäinen ja Pitkäperjantain suurpommitus on vasta tulossa, enkä mahda sille mitään etten haluaisi antaa kenenkään tuttuni kaatua, enkä sillekään mitään mahda, että niin käy. Onhan tässä yö välissä. Arkea eletään nälkäkuoleman partaalla, Kansanhuollon annoksin ja mustanpörssin täydennyksin, siellä ei tunnettu joppareita, siellä besorkattiin tai pesorkattiin. Ahtaajat kieltäytyvät lastaamastya redillä, vaarallista, ja hailit loppuvat merestä. Uskomatonta mutta totta, niin kävi.
Anteeksi, olen juuri palannut Palotorninvuoren alle rakennetusta pommisuojasta ja yhä hieman sekaisin. Oliko nyt eilinen vai tuliko siellä ollessa huominen, sehän oli pelkkä ylilento.
