Kirjoittaja Aihe: Ikkunasta katsellen.  (Luettu 15619 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34184
Ikkunasta katsellen.
« : 11.05.13 - klo:10:36 »
Sairastellessa voin tehdä havaintoja vain istumalla ikkunoiden äärellä, ja näkeehän sitä näinkin. Kun avaa parvekkeen oven tai ikkunat tuntuvat tuoksut ja kuuluvat äänet jotka kevät toi lopulta vauhdikkaasti nautittaviksi.

Vuodenkulut ovat aina erilaisia, eivät ne sanonnan mukaankaan ole veljeksiä. Jos ei ole harrastanut kalenterimerkintöjä tai pitänyt kirjanpitoa, kaikki unohtuu. Tämän kevään kulku on erikoinen ja lopulta aivan ihana.
Pitkän, kylmän ja lumisen talven jälkeen alkoi kevään odotus jo maaliskuussa, mutta turhaan. Yöpakkasia riitti eikä muuttolintuja tullut vaikka niitä kuinka odotettiin.

Ihmisen olokin oli kuin talvilevossa olevien puiden, elämännesteitä puuttui. Mutta sitten kun kevät tuli, se tuli ryskymällä. Lumet sulivat muutamissa päivissä, aurauspenkatkin. Tulvia oli jokilaaksoissa, mutta meidän sorarinteet nauttivat sulamisvesistä.
Lämpötilat kohosivat ja kaikkeen elolliseen virtasi mahlaa tai muuta elvyttävää. Vanhat ja nuutuneet virkistyivät.

Kukat alkoivat kirjoa maisemaa. Metsässä ensimmäisinä avasivat silmänsä sinivuokot, kohta valkovuokot ja näsiät. Kosteilla nurmikoilla käenrieskat hohtavat keltaisina mattoina.Kielon lehdet työntyivät muutamassa päivässä kasvavina tikkuina. Nyt ne kerivät  lehdyköitään avautumaan. Rentukat ovat nuppuisina ojien varsilla.

Krookukset aloittivat omenapuiden alla, ne ja  ensimmäiset narsissit ja tulppaanit ovat jo ohi, mutta hienommat lajit antavat vielä odottaa itseään.
Lämpimimmässä paikassa liljojen lehdet ovat jo pitkiä, ja lemmikit aloittanevat kukinnan muutaman päivän päästä. Morsiusangervossa on nuput.

Eilinen ukkoshaude ja -sade, jota tuli hetken oikein kaatamalla jyrinän säestyksellä, herätti metsässä tuomet nuppuvaiheeseen yhdessä yössä.
Nurmikot odottavat jo leikkaamista. Kesä oli ovella myös hautausmaalla jossa kävin viemässä ruusut äidille, ja isällekin koska hänen syntympäivänsä on myös lähellä.

Satakieli laulaa rantapusikossa, punarinta hiipii pensaan juurella, lemmikkivarikset nahisevat apajista harakkaperheen kanssa. Käen kukunta vielä puuttuu.
Kun tästä kuntoudun ja pääsen taas ulos puuhaamaan näen paljon enemmän kun konttaan kukkapenkkien mullassa.

Tätä seuratessa ajattelen ihmisen elämän kulkua. Se on kuin vuodenkierto. Synnytään, kasvetaan, lakastutaan, ja kuollaan pois ajassa.
Luonto näyttää sen että juuri mikään ei lopullisesti kuole. Kaadetun puun juuresta jousee vesoja.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21767
Vs: Ikkunasta katsellen.
« Vastaus #1 : 11.05.13 - klo:20:43 »
Hienosti olet kuvannut kevään heräämisen, erityisesti eri kukkien puhkeamisena ja järjestyksenä.
Toivottavasti pian pääset konttaamaan kukkapenkkiin, käen kukkumista kuunnellen.
Kukkuukohan käki todella Lahden kaupunkialueella? Vai tarkoititkohan mökkipaikkaa?
Kerroit myös ihmisen elämästä, uusien sukupolvien kohdalla elämä jatkuu.
Elämä jatkuu meillä iankaikkisuudessa Isän luona, armosta olemme pelastetut. Elämän kevät on jälleen
kerran luonnossa puhjennut. Elämän kevät voi minunkin kohdalla puhjeta ja uudistua.

Poissa Bengt Sandberg

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 903
  • Vieras.
Vs: Ikkunasta katsellen.
« Vastaus #2 : 18.04.18 - klo:22:14 »
Sairastellessa voin tehdä havaintoja vain istumalla ikkunoiden äärellä, ja näkeehän sitä näinkin. Kun avaa parvekkeen oven tai ikkunat tuntuvat tuoksut ja kuuluvat äänet jotka kevät toi lopulta vauhdikkaasti nautittaviksi.

Vuodenkulut ovat aina erilaisia, eivät ne sanonnan mukaankaan ole veljeksiä. Jos ei ole harrastanut kalenterimerkintöjä tai pitänyt kirjanpitoa, kaikki unohtuu. Tämän kevään kulku on erikoinen ja lopulta aivan ihana.
Pitkän, kylmän ja lumisen talven jälkeen alkoi kevään odotus jo maaliskuussa, mutta turhaan. Yöpakkasia riitti eikä muuttolintuja tullut vaikka niitä kuinka odotettiin.

Ihmisen olokin oli kuin talvilevossa olevien puiden, elämännesteitä puuttui. Mutta sitten kun kevät tuli, se tuli ryskymällä. Lumet sulivat muutamissa päivissä, aurauspenkatkin. Tulvia oli jokilaaksoissa, mutta meidän sorarinteet nauttivat sulamisvesistä.
Lämpötilat kohosivat ja kaikkeen elolliseen virtasi mahlaa tai muuta elvyttävää. Vanhat ja nuutuneet virkistyivät.

Kukat alkoivat kirjoa maisemaa. Metsässä ensimmäisinä avasivat silmänsä sinivuokot, kohta valkovuokot ja näsiät. Kosteilla nurmikoilla käenrieskat hohtavat keltaisina mattoina.Kielon lehdet työntyivät muutamassa päivässä kasvavina tikkuina. Nyt ne kerivät  lehdyköitään avautumaan. Rentukat ovat nuppuisina ojien varsilla.

Krookukset aloittivat omenapuiden alla, ne ja  ensimmäiset narsissit ja tulppaanit ovat jo ohi, mutta hienommat lajit antavat vielä odottaa itseään.
Lämpimimmässä paikassa liljojen lehdet ovat jo pitkiä, ja lemmikit aloittanevat kukinnan muutaman päivän päästä. Morsiusangervossa on nuput.

Eilinen ukkoshaude ja -sade, jota tuli hetken oikein kaatamalla jyrinän säestyksellä, herätti metsässä tuomet nuppuvaiheeseen yhdessä yössä.
Nurmikot odottavat jo leikkaamista. Kesä oli ovella myös hautausmaalla jossa kävin viemässä ruusut äidille, ja isällekin koska hänen syntympäivänsä on myös lähellä.

Satakieli laulaa rantapusikossa, punarinta hiipii pensaan juurella, lemmikkivarikset nahisevat apajista harakkaperheen kanssa. Käen kukunta vielä puuttuu.
Kun tästä kuntoudun ja pääsen taas ulos puuhaamaan näen paljon enemmän kun konttaan kukkapenkkien mullassa.

Tätä seuratessa ajattelen ihmisen elämän kulkua. Se on kuin vuodenkierto. Synnytään, kasvetaan, lakastutaan, ja kuollaan pois ajassa.
Luonto näyttää sen että juuri mikään ei lopullisesti kuole. Kaadetun puun juuresta jousee vesoja.

"Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman"

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8597
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34184
Vs: Ikkunasta katsellen.
« Vastaus #4 : 07.06.19 - klo:11:23 »
Ikkunasta katseleminen on monille vanhoille, asuntoonsa sidotuille päivän harvoja iloa tuottavia asioita.

Nyt on, ainakin meidän paikkakunnan lehden 'näppiksessä' meitä alettu moittia kyttääjiksi.

Kun katson pihalle, näen kukkivat puut ja pensaat, nyt jo kukintansa ohittaneet. Muutamia variksia ja pihaharakkaa olen saanut seurata sekä kymmenkunnan naakan parvea jotka joskus laskeutuvat pihaamme.

Alapuolellamme on myös perinteinen neljänistuttava puutarhakeinu ja uusittu pöytäryhmä. Jälkimäisessä en ole vielä kenenkään nähnyt istuvan.En kyttää heitä.

Ny kiikussa istuu naapuritalon nuori äiti vauva sylissään. He ovat kaunis näky.
Hiekkakasalle kiipeää juuri parivuotias tyttö. Kasan vieressä on paksun jousen varassa istuttava ' ratsu'. Tyttö empii kiivetä siihen.

En kyttää heitä, vaan katson lempeästi. Samoin ' porrasparlamentiksi' kutsumaani kaljaveikkojen ryhmää. Päivittäin siinä pitkien portaiden yläpäässä istuksii 3 - 10
miestä' joskus joku nainenkin. He tarjoavat auliisti kaverillekin tupakkaa tai tölkkiä.

Tunnen heistä muutamia. Olen jutellut kauppareisulla 
kun ovat varjon puolella apteekin takaportailla. Voi niitä hymyjä kun tervehdin sanomalla Hyvää päivää.

Puistikon länsilaidalla kävi aamutuimaan kaivinkone, ilmeisesti kaapelille ojaa laittamassa. Iloitsen näistä pienistä näkymistä.

Suuremmat nähdään telkkarin ruudusta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18470
Vs: Ikkunasta katsellen.
« Vastaus #5 : 07.06.19 - klo:11:33 »
Ikkunastansa ulos katseleminen on vapaan henkilön oikeus. Sellainen on minulle itsestään selvää. Kyttäykseksi katseleminen muuttuu vasta, kun se johtaa johonkin ilmoitukseen hallituksen puheenjohtajalle tai isännöitsijälle eikä sitten lopu, vaan uusiutuu tavalla tai toisella.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21767
Vs: Ikkunasta katsellen.
« Vastaus #6 : 07.06.19 - klo:21:26 »
Kurkkasimpa tänne selailemaan mitä ystävät ovat laittaneet...ja vaihteeksi jokunen sananen
minultakin...
Ikkunastani katsellen...
Sitä teen aika useinkin kun tässä huoneessani koneella istuskelen hommia tai huvia...
körttifoorumissa käynti on selkeää virkistystä ja ilonaihetta... :eusa_angel:

Jep...mutta siis, ikkunamaisemistani...
Eipä immeisiä näy...naapuri joskus pyykki/tamppaustelineelle tallustelee taakkoineen...
Nyt aurinko laskeutuu naapuririvarin takana olevien puiden latvojen taakse...
naapuritalosta näkyy vain katto...välissämme korkea tuija aita...
oma golffi näkyy...lasten riippukeinu, jolla ei ole käyttöä, paitsi kun omat tylleröt käy,
silloin siitä tapellaankin...
Mutta lintuja...niitä tässä olen saanut ihailla, paitsi nyt hellepäivänä hiljaista niistäkin.
Keväämmällä sain seurata mustarastaita, punarintoja...tavallisten lisäksi...
Nyt myöhemmin olen saanut suuresti iloita "kottaraisten paluusta"....itse näin koen...
Samoin kokee juuri 6-kymppiä täyttänyt pikkuveljeni...hänen juhlissaan toissapäivänä...
Veljeni piti pitkää puhetta Aalto-ateljeen sisäpihalla "amfiteatterissa"...puhui paljon
miten luonto on hänelle tärkeä, toivoi että luonto vielä elpyisi...
tokaisin väliin että "kottaraiset on palanneet"...hän totesi liikuttuneena kokeneensa samoin...

Poissa Mauno

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 776
Vs: Ikkunasta katsellen.
« Vastaus #7 : 22.06.19 - klo:19:58 »
Minä en ehdi katsoa ikkunoista, paitsi kodin olohuoneen ikkunasta tamnenrungon linnunpönttöä. Tänä kesänä on siinä asuneet pikkuvarpuset kovien kokemusten myötä. Tulivat keväällä siihen ja pitivät kotinsa vaikka kirjosieppo yritti muuta.
Sitten tuli uhka. Tikka hakkasi pöntön kylkeen reijän ja alkoi tavoitella poikasia. En ole ennen tiennyt tikan olevan sellainen peto. Katri ja Akseli nousivan kaksia tikapuita pöntölle ja kiinnittivät narulla kakkoskakkosen pätkänpöntln kylkeen tikankolon tukkeeksi ja laskeutuivat alas. Seurattiin sisältä, kuinka varpuset palasivat arkana, hitaasti ja pikaisesti pöntössä käyden. Sitten elämä jatkui normaalisti. Poikaset olivat isoja ja lähtivät kohta vapauteen, mutta koko jengi on siinä pöntön lähellä viipynyt.
Tänään juhannusaamuna huomadin ikkunan takana alastoman rungon. Pönttö oli maassa. Kiinnitysnaru katki ja pudotessa pohja rikkoutunut. Avasin lattian. Paksu, pehmeä pesä. Joukossa kaksi pikkupoikasta kuolleena karvattomana  ja kuolleena. Poustin poikaset, laitoin pesän rakaisin ja naulasin uuden pohjan.
Hiljaista on ollut tänään siellä. Aikuiset tutkivat aikansa, kävivät sisälläkin ja poistuivat jonnekin.
Tsekkaan taas huomenna tilanteen.

Alussa kerroin, etten ehdi katsella ikkunoista. Siitä tarkemmin myöhemmin.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34184
Vs: Ikkunasta katsellen.
« Vastaus #8 : 22.06.19 - klo:20:25 »
Auton ikkunasta katsoin Maunon pihaan kun ajoin palatessa sitä kautta . Kävin nimittäin katsomassa tylleröiden kaneja , annoin tuoretta voikukkaa ja valkoapilaa, sekä lisäsin juomavettä kuppeihin.
Meillä on neljän päivän tinki hoitaa niitä. Eino on koiratarhassa sen aikaa kunnes reissulta palattuaan sen hakevat.

Niin, Maunon pihassa ei näkynyt venettä, sen ehdin huomata. Halusin nähdä taas miltä Kilpiäisissä nyt näyttää. Hiljaista oli kuten täälläkin .Juhannus hiljentää kaupungit ja liikenne täyttää tiet.

Oletko kunnossa Mauno-veli ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)