Kirjoittaja Aihe: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?  (Luettu 16655 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6446
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #15 : 31.01.14 - klo:22:33 »
kysymyksiä joista Laupiaan samarialaiset raamatunkertomus opettaa

Tämä on taas niitä stooreja, joiden pointtia voi olla vaikea ymmärtää, koska elämme niin eri ajassa. Samarialaiset olivat ennen muuta harhaoppisia, oma lahkonsa. Mitä tuo sitten nykyään olisi? Laupias viidesläinen? Laupias lesta? Vai peräti laupias jehovantodistaja?

Lainaus käyttäjältä: Riitta-mummi
Jos kohtaan iltaisin kaupungilla piestyn humalaisen, miten toimin ?

Juuri piestyjä en ole kohdannut, mutta muuten aika avuttomia. Ensin katson, onko sillä kaverit messissä, ja jos on, niin ajattelen, että ne voi auttaa toisiaan. Jos se on yksin, olen yleensä koputtanut olkaan ja kysynyt, onko kaikki kunnossa, ja pitäisikö apua hommata. Sitten teen kuten toivotaan. Kuitenkin jos ko. henkilö on vaikka likellä bussipysäkkiä, jolla paljon odottelijoita ja minulal hirveä kiire bussiin olevinaan, lykkään asian oletetun hoidon niille vähemmän kiireisille. Ei muuten ole nämä humalaiset koskaan olleet aggressiivisia.

Lainaus käyttäjältä: Riitta-mummi
Kaupungeissahan  on muutamia tapettu nakkikioskin jonossa etuilun takia,kun ulkopuolinen on siihen puuttunut On saanut kuolettavasti puukosta tai pistoolista.

Snagarietuilu on niin pikku juttu, että sellaiseen en puuttuisi.

Lainaus käyttäjältä: Riitta-mummi
Jos puoliso on juoppo, väkivaltainen tai vaikkapa peluri. Kenen velvollisuus on ryhtyä auttajaksi? Löytyykö vielä rakkautta kärsiä ja rukoilla käännettä parempaan ?

En todellakaan kuvittelisi, että minusta on auttajaksi. Yhdestäkään näistä minulla ei ole omaa kokemusta, mutta ehkä se menisi näin: Juoppoa kestäisin puolisona, jos ongelma on vain se juoppous. Väkivallasta liitto päättyisi siihen. Pelurin kanssa en eläisi yhteistaloudessa, mutta erillään voisin olla avopuoliso (siis ilman juridista elatusvelvollisuutta) - pelatkoon omilla rahoillaan.

Lainaus käyttäjältä: Riitta-mummi
Entä epäonnistuneet jälkeläiset ? Ohjaatko ammatti-auttajalle, vai onko itsessäsi potentiaalia ryhtyä tukemaan ja opettamaan. Panenko olkani ja omaisuuteni heidän käytettäväkseen ?

Tästäkään ei ole kokemusta, joten olenkin tosi pätevä vastaamaan: Raja menee 18 vuodessa. Sitten pellolle, tarvittaessa sosiaalitoimen avustuksella. Jos olen kovin epäonnistunut kasvattajana niin tarvittaessa aikaisemminkin,koulukotiin tms. Ei omaisuutta käytettäväksi. Kyläillä saa, jos käyttäytyy kyläilyn ajan suunnilleen asiallisesti, eikä jää asumaan. Ja tämä ei oman jaksamisen takia, vaan sen jälkeläisen.

Minä en kyllä tiedä, mitä se epäonnistuminen on, mutta täysi-ikäinen miettiköön itse, haluaako käydä koulua, käydä töissä, elää yhteiskunnan tuilla, elää jonkun (ei minun) siivellä, elää omavaraisessa hippikommuunissa, vai elää rikoksia tehtailemalla.

Lainaus käyttäjältä: Riitta-mummi
Jos itse ei jaksa elämän paineissa, ei Vapahtaja  v a a d i  silloin täyttämään mitään mittaa ( minun mielestäni ).

Haluaako edes täyttää jotain mittaa? Tai jos ei täyttää niin että edes vähän lähempänä jotain täyttä on? Jos ei vaadi täyttämään, niin eikö sentään lupaa, että kyllä sinä sen joskus vielä täytät - jos haluat? Että pääset vähitellen vapaaksi kaikesta, mikä estää täyttämästä.

Omat ongelmat on jossain muualla kuin pelottavissa humalaisissa, hulttiopuolisossa tai epäonnistuneissa lapsissa, joten on helppo olla noissa tapauksissa viisas. En tiedä, osaanko sopivan anonyymisti kertoa asioista, jotka oikeasti hiertävät. Ehkä pitäisi vaikka kaunokirjallisuudesta löytää sopiva esimerkki.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #16 : 31.01.14 - klo:23:37 »
Tämä on taas niitä stooreja, joiden pointtia voi olla vaikea ymmärtää, koska elämme niin eri ajassa. Samarialaiset olivat ennen muuta harhaoppisia, oma lahkonsa. Mitä tuo sitten nykyään olisi? Laupias viidesläinen? Laupias lesta? Vai peräti laupias jehovantodistaja?

Somali tai romani voisivat monessakin porukassa olla sopivia nykyisiä vastineita samarialaiskertomukseen.

Itse asiassa kuulin joskus muinoin (70-luvulla?) "laupias mustalainen" -tyyppisen kertomuksen. Kaverilla repesi keuhko jossain Helsingissä. Liikuntakyvyttömänä hän seisoi kadun varressa ja viittoili autoille pysähtymismerkkejä. Kukaan ei pysähtynyt ennen kuin paikalle tuli romaniporukka, joka vei kaverin Meilahteen.

Mt

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22333
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #17 : 02.02.14 - klo:08:08 »
Somali tai romani voisivat monessakin porukassa olla sopivia nykyisiä vastineita samarialaiskertomukseen.

Olen joskus lukenut laupiaasta samarialaisesta suomalaistetun version, johon oli laitettu nimetkin - en tiedä, olivatko todellisia henkilöitä? Siis tähän tapaan: "ensin tuli tietä pitkin kirkkoherra Hurskainen --- sitten paikalle saapui suntio Lempiäinen --- Viimein siihen osui hevoskauppias Åkerlund..."

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16870
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #18 : 02.02.14 - klo:10:00 »
Olen joskus lukenut laupiaasta samarialaisesta suomalaistetun version, johon oli laitettu nimetkin - en tiedä, olivatko todellisia henkilöitä? Siis tähän tapaan: "ensin tuli tietä pitkin kirkkoherra Hurskainen --- sitten paikalle saapui suntio Lempiäinen --- Viimein siihen osui hevoskauppias Åkerlund..."

Tuo pikkuisen ontuu siltä osin, että meillä on Suomessa vain yksi kirkkoherra Hurskainen (Nivalan Heikki H.), joka tosin on eläkkeellä. Suntio Lempiäistä en tunne, mutta hänen kaimansa oli tai on yhä teologin profressori. Hevoskauppias Åkerlundeja on useita. HYvä yritys, mutta hiukan loukkaava.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10469
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #19 : 02.02.14 - klo:10:04 »

   Olen avustanut Hurskaisen Heikkiä ehtoollisenjaossa Aholansaaressa - rakkaudesta.


Kiitos juhlista!
Ensi kesänä Salossa, jos Jumala suo.
Kritiikki on arvokasta. Arvokkaampaa on optimismi.
Näillä eväillä huomiseen, rakkaat ystävät:

Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.

SV 60:6

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22333
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #20 : 23.02.14 - klo:20:30 »
Tuo pikkuisen ontuu siltä osin, että meillä on Suomessa vain yksi kirkkoherra Hurskainen (Nivalan Heikki H.), joka tosin on eläkkeellä. Suntio Lempiäistä en tunne, mutta hänen kaimansa oli tai on yhä teologin profressori. Hevoskauppias Åkerlundeja on useita. HYvä yritys, mutta hiukan loukkaava.

Minä tunnen Arvi Hurskaisen enkä toki tarkoittanut häntäkään. Taisi Jeesuksen vertauskin olla joidenkin mielestä loukkaava. Myönnän, että se satuttaa itseänikin.

Poissa maisakai

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 760
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #21 : 23.02.14 - klo:21:08 »
Minä luin jokunen vuosi sitten jostakin, ehkä Kotimaasta, tarinan laupiaasta somalialaisesta. Se tuntui sopivalta nykyversiolta.

Viimeksi eilen kohtasin romanipariskunnan, joka oli auttamassa eksynyttä kävelijää. Kysyivät sitten minulta vahvistusta siihen, missä suunnassa määränpää on. Ei varmastikaan ole kansallisuudesta tai muista ulkoisista ominaisuuksista kiinni, kuka auttaa. Oikeasti se auttaa, jolla on sydän paikallaan.

Anna-Liisa Valtavaara oli opiskelijatyöntekijänä nuoruuteni yliopistokaupungissa. Viimeiset parikymmentä vuotta hän on puhunut ja kirjoittanut liiallisesta kiltteydestä. Kuulijoita riittää ja ilmeisesti moni kokee saavansa apua ongelmiinsa. Toki on eri asia olla kiltti tai liian kiltti. Edellinen on hyvä asia, ainakin jos vertaa vastakohtaansa - tuhmaan.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #22 : 03.03.14 - klo:16:20 »
Jos autan lähisukulaista, teenkö sen velvollisuudesta vai rakkaudesta? Täytyy sanoa, että sekä että. Jos kysymyksessä on sukulainen, jota rakastan, teen sen enemmän rakkaudesta kuin velvollisuudesta. Jos taas on sukulainen, jota en kauheasti rakasta (rasittava, ilkeä, marisee, mikään ei kelpaa), niin silloin autan häntä enimmäkseen velvollisuudesta.

Jos ei ole mitään velvollisudentuntoa, niin voi käydä niin, että rakaskin sukulainen jää täysin huomiotta. Hyvä on miettiä, mitä sitten, kun itse on avun tarpeessa. Itsehän annan jälkeläisilleni mallin, miten kohtelen muita.

En ole lukenut tämän ketjun muita tekstejä.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34130
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #23 : 03.03.14 - klo:18:03 »
Hei Pirska, kirjoitit juuri siitä mistä minä sain ent. työkavereilta taas kerran kunnon "haukut". Minän kuulema pilaan jälkeläiseni auttaessani heitä.
Naiset olivat sitä mieltä että jokaisen on pärjättävä omillaan, itsenäistyttävä ja aikuistuttava.

Tosiasia on etten auta kuin silloin kun huomaan apua kovasti tarvittavan. En ole niitä äitejä jotka alkavat ensimmäisestä tilipussista alken velkoa vuokraan ja ruokaan.

Sain haukut myös siitä että olen nuuka, en matkustele, en käytä rahaa itseeni. Elämästä pitäisi "nauttia".  Huomasin että olen erkautunut ajatusmaailmassa aika kauas entisestä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22333
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #24 : 03.03.14 - klo:18:50 »
Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat.  :102:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21765
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #25 : 03.03.14 - klo:19:55 »
Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat.  :102:

Niinpähän tuo tekköö

http://www.youtube.com/watch?v=fLnnCKMvVZQ

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #26 : 07.03.14 - klo:14:59 »
Velvollisuudessa maistuu lievä pakon tunne.

Rakkaus on välittämistä arjessa ja siinä vierellä kulkemista ja mahdollista avittamista.

Puhutaan mm Jumalisesta agape-rakkaudesta joka on erilaista rakkautta...jonka vaikuttaa Jumala ihmisessä.
Ja rakkaus on myös yksi hengen hedelmistä.

Gal. 5:22
   
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

-silloin se on Jumalan synnyttämää.

Ja avustaminen voi olla myös yksi ns armolahjoista.
Ehkei sitä niin arvosteta korkealle kun se on niin "tavallista"...koetaan ne näkyvät ja voimakkaat lahjat taivaallisina.
Mutta jollain voi olla hyvin arkinen avustamisen lahja.

1. Kor. 12:28
   
Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. ... jne ...

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11609
Vs: Velvollisuudesta vai rakkaudesta ?
« Vastaus #27 : 22.07.14 - klo:01:29 »
En kavahtaisi lievää pakon tunnetta (velvollisuus). Pelkoon liitettynä se vasta käy ikäväksi. Pelossa on rangaistusta, mutta rakkaudessa ei ole pelkoa (1 Joh. jotakin). Velvollisuushan meillä on työmmekin tehdä. Ei elämä ole pelkkää hyvässä fiiliksessä leijailua. Velvollisuudessa ei välttämättä pelkoa ole ollenkaan.

Samarialaisella Jeesus viittaa itseensä (Luther). Jotakin vaikuttavaa on lupauksessa: Tässä on kaikki mitä minulla on --- jos jotakin jää puuttumaan, maksan sen palatessani. Annan henkeni lunnaiksi ja ruumiini ravinnoksi ja jos sekään ei riitä ---

Mitä käytäntöihin tulee, tiedän osan ruokapankkiin jonottavista todella ryyppäävän säästyneet rahat mutta useat hakevat ruokatarpeita kyllä syödäkseen eivätkä ollenkaan juo. Omissa potilaissani on useita. Lähinnä yhden talouden peruspäivärahalle pudonneita.

Kummityttö työskenteli taksivälityksessä. Kesti puoli vuotta sitä "V-un huora jos taas lähetät jonkin s-n mutiaiskuskin mä tapan sut." Kysyi mielestäni oikeutetusti eikö yhteiskunnan palvelu siis edellytä edes hyvää käytöstä.
« Viimeksi muokattu: 22.07.14 - klo:01:36 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.