Dosentin ajatusten ja Lutteeruksen ideoitten välinen juopa on melkeinpä suurin, mitä samaa kirkkokuntaa palvelleet kaksi nöyrää palvelijaa ovat mieltäneet hurskauselämässä, etiikassa ja teologiassa. Lain opettaja oli Bonhoeffer. Hän halusi uskonnottomalle maailmalle kateederilta kertoa mitä hän on saanut. Hän oli piilobarthilainen. (K. Barth oli sveitsiläinen ja reformoidun kirkon taustatukija. Lutteeruksella oli "laki ja evankeliumi" ja Barthilla ja Bonhoefferilla oli "evankeliumi ja laki"). Lutteerus oli armon opettaja, eikä hän tykännyt yhtään lain opettajista. Reformoidun teologian mukaisesti tärkeimpänä oli tämä ihmisen pyhitys ja uskovaisten lainkäyttö. Lutteerus ei tykännyt näistä ajatuksista ollenkaan. Hänen vaimonsa piti Bierstubea.
[/quote]
OHO!
Nyt yllättyisi Dosentti, joka oli totaali Luther-friikki, samoin varmaan Tomi, kuin hämmästyn itse. Bonhoeffer oli nuorena Barthin oppilas, mutta ajattelultaan lähti nopeasti omille teilleen, eikä koskaan astunut kateederille toisten yläpuolelle... Hänhän otti Finkenwaldessa oman oppilaansa sielunhoitajakseen, eikä ikinä edellyttänyt oppilailraankasn mitä ei itseltään.
Mistä sinä tämän käsityksen olet saanut? Tämä mitä käydään läpi, on hänen opinnäytetyönsä jossa hän tutkii mitä kirkosta on aikain saatossa löydetty. Metodiikkanaan hän käytti sekä historialliskriittistä että systemaattista otetta, ja oli siksi melko etevä, ja vasta 22-vuotias. Pidän itse Sanctorum Communiosta äärettömästi. Se sai minut rakastamaan kirkkoa ja rukoilemaan sen puolesta. Kaikkine harmistuksineen... Niin pitkään kuin siellä Herran siunaus ja Isä Meidän luetaan, siellä käydään. Jos siis herätään.
Hänestä puhuttiin paljon juuri tuollaista pahaa, muun muassa ja eritoten täällä Suomessa, sillä me emme historiamme puristuksissa oikein voineet kääntyä Saksaa vastaankaan vuosina 1939-. No jaa, talvisota sodittiin yksin... Mutta jatkosota oli muuta... Kirkko tuki siinä valtiovallan linjausta. Muutama piispoistamme oli natsimielinenkin, jopa suht kauan. En taida nimiä tänne...
Tuota kirjoitettiin lehellä, oli pääasiassa natsien Volkskirchen piispan esittämää. Hän vieraili täällä viiteen kertaan. Kun Tunnustuskirkossa alkoi päitä putoilla, vetäytyi pieni, ns aitoluterilainen sektio erilleen, jotta "oppi ei vaarannu" sillä Preussissahan oli. tämä Leuenbergin konkordia jostain 1700-luvulta... Bonhoeffer kyllä oli erittäin luterilainen, muu on Herr Natsipiispan väärää todistusta. Mutta pitkään kyllä opettivat Suomessa teol.tdk:ssa tätä. Oikeastaan vasta Tomi Karttusen väikkäri on aloittanut meillä Bonhoeffer-tutkimuksen, hoh, jopa minulle on huomautettu että ei sitä liikaa olisi, vaikka rupeaisin... Sen sanoi Risto Saarinen, systiksen proffa, olin toki mairiteltu kovin, mutta jos pysyisin vaan lestissäni sentään. En osaa kreikkaa. Tomi saa hoidella teologit, minä selitään maallikoille maallikkona Jumalan armon valtavuutta jonka minulle tämä teologi opetti, oli ensimmäinen jota ymmärsin. Ja eritoten kysyn, tuota ihmiskuvaa, joka siellä täällä näyttäytyy, voiko ihminen olla täysi, hyvinvoiva, jos katkaisee välit Luojaansa?
