Teleskat
Jostakin putkahti tänään mieleen tuttu sana lapsuudesta. Se on
teleskat.
Virolahdella halkokärryjä sanottiin noin.
Googlasin teleskat ja löysin tämän kivan sivun Virolahti-muistelmiini:
https://www.kymenkylat.fi/virojoenkyla//files/2013/01/Nettikuvasto_museoesiteista.pdfTeleskat ovat nrot 18 ja 19. Tätilässä ne olivat vielä 1960-luvulla käytössä, ehkä myöhemminkin.
Useita kotiteollisuuteen kuuluvia kaluja myös löytyy kuvissa. Äiti oli käynyt Säkkijärven naiskotiteolluuskoulun kudontalinjan. Minäkin tunnen nimityksinä pellavan työvaiheet: Korjuu, liotus, loukutus, lihtaus, karstaus,kehräys ja sitten kudonta. Järjestys voi olla toinen. Kudonta on viimeinen varmasti.
Tappuroista tehtiin joulutonttujen partoja.
Meillä oli ainakin luomapuut, vyyhdinpuut , karstat, kangaspuut, rukki ( vokki ) pirta, niidet, loimet, sukkulat ja niihin puolat joille pellava oli kehrätty.
Minä en kutonut pellavaisia, mutta räsymattoa ja ryijyä kylläkin.
Tuossa museon kuvastossa on kiva äitiin liittyvä muisto-kuva. Tohtori Johannes Carpénin lahjoittama vakka tai arkkuko se on.
Äiti oli harjoittelijana Virojoen sairaalassa ja sai tohtorin suurella kauniilla käsialalla kirjoitetun hyvän työtodistuksen.
Yhteys Carpén-sukuun jatkui kun menin miniäksi Padaskoelle. Siellä Ansion kartanon emännällä oli sisko, joka oli rva Carpén. Pojat, Eero ja Jussi kävivät sukuloimassa Ansiossa. Äiti heitä hoiteli kun olivat pikkupoikia.
Linkissä on muitakin mielenkiintoisa työkaluja tms.