Nelisenkymmentä vuotta asuimme Kilpiäisissä virekkäisissä taloissa. Jo heti alkajaisiksi raivattiin yhteisvoimin tonttiemme puusto. Se poltettiin Kankkosen tontin nurkalla olleessa kosteeikossa.
Nuorempi tyttäremme ystävytyi Vikin tyttären kanssa ja olivat paljon jommankumman kotona.
Viki oli nuorena ( kuulema ) usein Keski-Lahden kirkossa puhumassa urheilijan puheenvuoron lauatai-iltana mäkikisan jälkeen. Siitä en häntä tuntenut, mutta vuoden
1958 MM-kisoissa otin valokuvan Vikistä ja olin hänen ihailijansakin. Ja 1981 meistä tuli naapurit.
Meillä tulee huomena 6 vuotta kun muutimme tähän Mukkulan kotiin, Kankkoset pari vuotta myöhemmin.
Kaikkihan Lahdessa Vikin ja Siirin tuntevat, samoin minäkin. Siiri on jo maan mullissa. Pehmeät lumet Siirin haudan mullalle !